The Economist: Putinille olisi ollut vaihtoehto

Venäjästä on tullut Vladimir Putinin johdolla autoritaarinen ja hyökkäyssotaa käyvä maa. Toiveet avautuvasta, demokraattisesta, kansalaistensa ja naapureidensa oikeuksia kunnioittavasta Venäjästä ovat murentuneet.

Onko tämä kehitys ollut vääjäämätöntä? Olisiko itänaapuri voinut päätyä toiselle tielle? Tätä kysymystä The Economist käsittelee tuoreessa kirja-arviossa.

Arvion kohteena on oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin elämäkerta, jonka on kirjoittanut toimittaja Mihail Fišman. Kirja ilmestyi Venäjällä pian Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022. Siitä tuli myyntimenestys. Tänä vuonna kirjasta ilmestyy englanninkielinen käännös The Successor. Nimi viittaa mahdollisuuteen, että Nemtsovista olisi tullut Boris Jeltsinin seuraaja.

Kirja-arvio ilmestyi samoihin aikoihin, kun viisi eurooppalaista maata antoi lausunnon, jonka mukaan venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi kuoli vuonna 2024 Venäjän vankilassa eteläamerikkalaisesta myrkkynuolisammakosta saatavaan myrkkyyn.

Navalnyi oli Putinin viime vuosien vahvin vastavoima, mutta vuonna 2015 murhattu Nemtsov oli Putinin todellinen kilpailija ja vaihtoehto Venäjän johtajaksi jo 1990-luvulla.

Nemtsov oli nuori, karismaattinen, liberaali ja länteen myönteisesti suhtautuva poliitikko. Hän oli demokratiahenkinen uudistaja ja korruption vastustaja, joka johti menestyksekkäästi Nižni Novgorodin aluetta. Jeltsin jopa sanoi ääneen, että Nemtsov voisi olla hänen mahdollinen seuraajansa.

Kirja-arvion mukaan Nemtsov olisi todella voinut nousta Venäjän johtoon, ellei epäonnisten tapahtumien sarja olisi katkaissut hänen etenemistään.

Moskovaan varapääministeriksi noussut Nemtsov sai ensiksi niskaansa vuoden 1998 talousromahduksen. Oligarkit ja näiden omistamat mediat kävivät häntä vastaan kampanjaa. Toinen Tšetšenian sota kallisti vaakaa turvallisuuskoneistojen hyväksi.

Tällaisessa tilanteessa Putin pääsi aluksi pääministeriksi vuonna 1999 ja seuraavana vuonna Venäjän presidentiksi Jeltsinin erottua. Putinin onneksi öljyn hinta moninkertaistui. Elintaso nousi ja Jeltsinin kauden kaoottisuus väistyi, mikä teki kansalaisista tyytyväisiä.

Median ottaminen vallanpitäjien ohjaukseen ja vallan keskittäminen Moskovaan eivät aluksi herättäneet suurta vastarintaa. Putinin ote oli lopulta niin vahva, että myös oligarkit saivat pian huomata joutuneensa alakynteen. Tarinan jatko tiedetään.

Nemtsov ja Putin olivat toistensa vaihtoehtoja mutta myös persoonina ja taustaltaan toistensa peilikuvia. Kansalaisliikkeiden kautta politiikkaan tullut Nemtsov edusti sellaisia arvoja ja tavoitteita, jotka eivät sopineet vahvaan valtioon, keskusjohtoisuuteen ja turvallisuuskoneistoon uskovalle KGB-upseerille.

Kun Putinin ote tiukkeni, Nemtsov oli edelleen uskottava oppositiohahmo, mikä teki hänestä vaarallisen. Siksi hänelle kävi kuten Navalnyille.