Telekuuntelu, televalvonta, valeostot - kuka valvoo poliisin salaisia pakkokeinoja?
Riippumaton valvonta lisäisi viranomaisten uskottavuutta.
Poliisin tiedonhankinnan valvontaa pitäisi kehittää ja terävöittää, arvioi Tuomas Metsäranta, joka väitteli tänä keväänä Turun yliopistossa poliisin salaisista pakkokeinoista ja niiden käytöstä.
Metsärannan mielestä olisi tarpeellista pohtia menettelyä, jossa jokin ulkopuolinen viranomainen valvoisi poliisin keräämien tietojen käyttöä ja myös niiden hävittämistä. Se lisäisi valvonnan uskottavuutta. Poliisin sisäisen valvonnan toimivuus on noussut esiin muun muassa Helsingin poliisin huumeyksikön entisen päällikön Jari Aarnion rikosjutun yhteydessä.
Poliisilla on oikeus käyttää rikosten tutkinnassa ja paljastamisessa salaisia pakkokeinoja. Niillä tarkoitetaan muun muassa telekuuntelua, televalvontaa ja peitetoimintaa. Keinojen käyttäminen edellyttää tuomioistuimen lupaa.
Salaisia tiedonhankintakeinoja koskevissa käytännöissä on ongelmia esimerkiksi yksityiselämän suojan näkökulmasta. Salaisella tiedonkeruulla puututaan erittäin merkittävästi yksilön oikeuksiin, kun hankittuja tietoja käsitellään ja niitä levitetään eteenpäin muiden tietoon.
”Vaikeuksia syntyy esimerkiksi siitä, että tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa siitä, kuinka tehokkaita eri tiedonhankintakeinot ovat”, Metsäranta sanoo. Kun tietoa keinojen tehokkuudesta ei ole, ei myöskään voida punnita, onko esimerkiksi yksityisyyden suojasta tinkiminen perusteltua kun pakkokeinoja käytetään.
