Korsubarokkia ja sota-askartelua

Tehtiin kirkko, tehtiin tilauksesta 15 000 kirveenvartta. Rintaman puhdetyöt alkoivat sotilaiden puukkoterapiana ja muuttuivat asemasodan venyessä pienteollisuudeksi.

historia
Teksti
Risto Lindstedt
Kuvat
Aake Kinnunen Sa-Kuva

Jatkosota oli alkanut kesällä 1941, talveen tultaessa suomalaisten hyökkäysvaihe saavutti äärensä. Rintamalinjat vakiintuivat ja alkoi asemasota, joka lopulta kesti kolmatta vuotta, aina kesään 1944 saakka.

Joukkojen liikkeet Karjalaan ja sieltä takaisin tunnetaan yksityiskohtaisesti. Se mitä miehet tekivät rintamilla liikkeen pysähdyttyä, on kuitenkin yksinkertaistettu lampunjalkojen veistelyksi ja sormusten viilailuksi, sota-ajan puuhasteluksi. Käynnissä oli kuitenkin paljon mittavampi ”puukolla puusta, kirveellä kelosta” -operaatio, joka syntyi rivimiesten omasta aloitteesta, ei divisionaalisilla komennuksilla.

Suurella osalla rintamamiehistä oli maalaistausta ja kokemusta kotitarvikkeiden tekemisestä. Kokemus oli harjaannuttanut käsikätevyyttä, käytännöllisyyden tajua ja nokkeluutta ongelmien ratkaisuissa. Jos kerran kotona, niin miksei sitten korsussakin.

Kotona opitun lisäksi puhdetöissä oli vapaa mahdollisuus irrotella luovasti ja testailla, miten pitkälle mielikuvitus riittää. Useimmiten se riitti aina hallinnasta karkaamiseen saakka. Puhdetöistä tuli muotoilun tyylilajina metsäbarokkia.