Tee töitä enemmän ja omistaja saa voittonsa – ”sivutuotteena tulevat nämä työllisyysvaikutukset”

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomi on lobbareiden ja etujärjestöjen maa, jossa ääneen pääsevät kaikki. Mutta kaikkia ei ehkä kuunnella yhtä tarkoin kuin etujärjestöjätti Elinkeinoelämän keskusliittoa (EK).

EK on vahvasti tuonut esille, että suomalaisten pitää tehdä enemmän töitä. Samaan syssyyn vaaditaan, että työntekijöiden palkat jäädytetään. Kilpailukyky kasvaa.

Myös valtiovarainministeriön virkamiehet lähtevät talouspoliittisessa raportissaan siitä, että hintakilpailukykyä pitää parantaa. Entinen yrittäjä, pääministeri Juha Sipilä (kesk) ehdotti hallitusneuvotteluissa, että työaikaa pidennetään yhteiskuntasopimuksella.

Helsingin Sanomat puolestaan kertoi, että idea työajan pidentämisen hyödyistä löytyy Suomen Pankin muistiosta. Suomen Pankki on tullut tulokseen, että työntekijöiden vuosittaisen työajan pidentäminen sadalla tunnilla suurentaisi Suomen vuotuista bruttokansantuotetta jopa 11 miljardilla eurolla kuudessa vuodessa. Aika hurja summa, jonka todellisuusperästä ei kuitenkaan ole takeita.

Porukka (EK, VM, SP ja hallitus) näyttää olevan suhteellisen yksimielistä.

Jotkut kuitenkin haraavat vastaan.

Palkansaajajärjestöt eivät ehdotusta hyväksyneet, ja sopimus jäi tekemättä. Sitä ei kuitenkaan kuopattu, sillä Sipilän strategiassa on viedä yhteiskuntasopimuksen neuvottelut kunnialla maaliin.

Jos yhteiskuntasopimus ei synny, rankaisee Sipilän perusporvarihallitus kansalaisiaan nyt tehtyjen leikkausten päälle vielä 1,5 miljardin euron sivalluksella julkiseen talouteen. Toisaalta hallitus on lupaillut veronalennuksia porkkanana palkansaajille.

 

Mutta kuka ajaa ja kenen etua?

Ei ole suomalaisten vika se, että finanssikriisi (2008) sai koko maailmantalouden sekaisin ja Euroopan maiden velkakriisi syvensi kriisiä.

Ihmiset puolustavat hanakasti omaa talouttaan, omaa tilipussiaan, omaa taloaan ja autoaan tai jotain muuta omaisuuttaan. Kaikilla on oma tilipussi ojassa.

Mutta esimerkiksi Viestinnällisesti EK ja kumppanit puhuvat ”Suomen edusta”. EK ei kuitenkaan aja ensisijaisesti Suomen etua, vaan yritystensä etua.

EK edustaa noin 16 000 suomalaista yritystä, jotka työllistävät noin miljoona suomalaista. Todellisuudessa yritysten tehtävä ei ole työllistää, vaan saada omistajilleen voittoja. Näin todetaan esimerkiksi osakeyhtiölaissa.

Yrityksen toimitusjohtajan tehtävä on saada yritys kannattavaksi. Hän puolestaan vastaa hallituksen puheenjohtajalle, joka puolestaan vastaa osakkeenomistajille, jos kyse on osakeyhtiöstä.

Niin kuin hyvin tiedetään, suomalaiset yritykset ovat olleet hankalassa tilanteessa, joka ei sinänsä ole niiden oma vika. Maailma meni yhtäkkiä rikki, eikä korjaussarjaa ole ollut heti tarjolla.

Ainoaksi keinoksi on jäänyt toteuttaa mittavia ”yhteistoimintaneuvotteluita”, jotka käytännössä ovat tarkoittaneet työntekijöille potkuja. Työntekijät kun ovat yrityksen suurin kustannuserä. Kuvaavaa on se, että yrityksissä puhutaan henkilömääristä ”nuppilukuna”. Karjaa siis.

Toimiva yritysjohto on siis ”pakon edessä” joutunut irtisanomaan, jotta omistajille riittäisi voittoja ja osinkoja. Järkevä yritysjohtajahan noudattaa osakeyhtiölakia.

Yrityksen kannalta ongelmaksi jatkuvassa irtisanomisaallokossa muodostuu kuitenkin se, kuka tekee tulevaisuudessa työt, kun tekijöitä on yhä vähemmän. Ilman työntekijän panostusta ei valmistu ainuttakaan tuotetta eikä uusia ideoita. Liika työ voi johtaa myös sairauspoissaolojen kasvuun.

Myöskään töiden päällekkäisyyksiä ja uudelleen järjestelyitä ei voida tehdä yrityksissä loputtomiin. Robotitkaan eivät ainakaan vielä korvaa ihmisiä tietotyössä.

 

Ratkaisu on siis pidentää työaikaa.

Työajan lisääminen kansantalouden näkökulmasta ei kuitenkaan näytä kulkevan talouskasvun kanssa käsi kädessä. Esimerkiksi OECD:n tilastojen mukaan Suomessa tehtiin vuonna 2013 enemmän töitä tuntimäärällisesti kuin Saksassa, mutta Suomen talouskasvu oli silti heikompaa.

Soitin EK:n talouspolitiikasta vastaavalle johtajalle Jussi Mustoselle ja kysyin kommenttia.

”OECD:n tilastoissa kaikki työntekijät keskiarvoistetaan eli tilastossa ovat mukana täysi- ja osa-aikatyöntekijät. Suomessa ja kaikissa muissakin Pohjoismaissa yhteiskuntien rakenne on sellainen, että osa-aikatyöhön osallistuminen on suositumpaa ja naiset osallistuvat töihin enemmän kuin Keski-Euroopassa.”

Samassa tilastossa myös ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset tekevät suomalaisia vähemmän työtä vuositasolla, mutta talouskasvu oli etenkin Ruotsissa parempaa kuin Suomessa. Tehtyjen työtuntien määrä ei näytä korreloivan talouskasvun kanssa. Miten selitätte?

”Okei. Talouskasvu on määritelmän mukaan kahden asian summa: tehtyjen työtuntien ja tuottavuuden summa. Näillä kahdella tekijällä saadaan talouskasvua aikaiseksi. Tarvitsemme molempia.”

Eikö lisääntyvä työmäärä lisää riskiä sille, että esimerkiksi jo nyt korkealla oleva nuorisotyöttömyys jatkaa kasvuaan: uusia ei palkata vanhojen työntekijöiden tehdessä yhä enemmän töitä?

”No jos yhtäkkiä tehdään muutokset, niin varmasti näkyy tämän tyyppistä efektiä (nuorisotyöttömyyden lisääntymistä). Mutta mutta. Tämä on myös työn rajallisuuden harha, että olisi joku könttä tai palanen työtä, jota jaetaan. Kilpailukykyefektin kautta nousee ostovoima ja kysyntä, ja näin syntyy uusia työpaikkoja myös näille nuorille.”

Mustonen kuitenkin näyttää unohtavan, että työmarkkinajärjestöt neuvottelevat työehtosopimuksen nollalinjan jatkosta, jolloin ostovoiman mahdollinen nousu tyrehtyisi siihen, etenkin jos inflaatio nousisi.

Yritysten toimintaperiaatteessa ei ole eettistä ajatusta taustalla. Yritystoiminta perustuu sille, että omistajien pitää saada voittonsa.

Onko tämän asian esilletuominen jotenkin hankalaa viestinnällisesti?

”Yrityksen pitää pysyä hengissä ja saada voittoa omistajilleen. Tavallaan sivutuotteena tulevat nämä työllisyysvaikutukset. Tällainen tämä markkinatalous on, ja se voi olla vaikeaa viestinnällisesti. Yritykset tuottavat yhteiskunnallisen hyvän”, Mustonen toteaa.

Niin. ”Yhteistä hyvää” on jaossa, mutta jakaja on nyt ja tulevaisuudessa omistaja.