Talvisodan kihlapari – ”mieli palaa sinne, missä kiväärin perä on poskella”
SK:n arkistoista: Annikki ja Kullervo kirjoittivat toisilleen tuhat kertaa.
Kullervo kosi kirjeitse toukokuussa 1939. Annikki vastasi myöntävästi, tosin tunteistaan hivenen epävarmana: Sydämeni kielet, jos saan sellaista kuvaa käyttää, eivät soi selvästi erotettavin äänin, mutta mikäli tällä hetkellä voin itseäni eritellä, niin minusta tuntuu, että vastaus kysymykseesi on myönteinen.
Rukkasia pelännyt Kullervo ilahtui vastauksesta: Nytkin vallitsee sisimmässäni täysi tyven – ja rohkenen lisätä: onnellisuuden tuntu.
24-vuotias Annikki ja 25-vuotias Kullervo menivät kihloihin elokuussa 1939. Sitten syttyi sota, joka erotti heidät toisistaan – tosin vain tilapäisesti.
Tuhannet nuoret parit jakoivat silloin saman kohtalon. Aivan tavallinen tarina Kullervon ja Annikin talvisota ei kuitenkaan ollut. Kumpikin oli opiskellut teologiaa Helsingin yliopistossa, kumpikin kuului vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen.
Heidän tulisieluinen isänmaallisuutensa edusti tuon ajan oikeistolaisten ylioppilaiden Suur-Suomi-aatetta. Kullervo oli Akateemisen Karjala-Seuran ja Annikki Akateemisten Naisten Karjala-Seuran jäsen.
