Tällainen on tulevaisuuden Helsinki: vegaanit pyöräilevät töihin ja poimivat yrttejä kattoterasseillaan

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Helsingin keskustassa on vilinää. On vuosi 2050, ja pääkaupunki on kahden miljoonan asukkaan metropoli. Siihen ovat sulautuneet Helsingin seudulla ennen olleet 14 kuntaa. Metro vie idässä Vuosaaren satamaan ja pohjoisessa Sipooseen saakka. Lännessä se jatkaa Espoon Kivenlahteen.

Elsa, 40, kävelee töistä kotiin. Hänen ohitseen suhahtelee polkupyöriä. Kaupungin kolmekaistaisista sisääntuloväylistä on lohkaistu leveitä siivuja pyörille ja kävelyteille. Enimmäkseen matkat taitetaan raitiovaunuilla, metroilla ja uusilla kulkuvälineillä, jotka eivät vie paljon tilaa. Helsinkiin on rakennettu noin sata kilometriä pikaraitiovaunulinjoja, jotka jatkuvat pitkälle esikaupunkeihin asti. Autoja on suunnilleen saman verran kuin vuonna 2015, mutta kaupunki on suurempi kuin ennen ja liikennettä vähemmän suhteessa kaupungin kokoon. Autot ovat pieniä ja hiljaisia sähköautoja.

 

Suomi on muuttunut paljon sen jälkeen, kun ilmastolaki keväällä 2015 hyväksyttiin. Elsa oli silloin viisivuotias. Sinä vuonna ilmastolaissa asetettiin tavoitteeksi, että vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöt vähenevät ainakin 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

Silloin tuntui uskomattomalta, että tavoitteisiin päästäisiin. Pariisin ilmastokokouksessa saman vuoden lopulla sopimus jäi laimeammaksi kuin monet toivoivat, ja kinastelu siitä, kenen pitäisi toimia, jatkui. Hiilivoimaloitakin oli vielä, ja autot kulkivat bensiinillä.

Elsa on muiden helsinkiläisten tavoin tottunut siihen, että kaikkialla on jatkuvasti remontti meneillään. Päästöjen vähentäminen on vaatinut yhteiskunnan rakentamista pitkälti uudelleen.

Tietoyhteiskunta on muuntunut digitaaliseksi merkitysyhteiskunnaksi. Ihmiset hankkivat, käyttävät ja jakavat tuotteita ja palveluja, mutta ennen kaikkea niihin sisältyviä merkityksiä. Palkkatyötä ei ole, Elsakin työllistää itsensä. Hän on ammatiltaan elämänvalmentaja.

Se, miten ihmiset haluavat ilmentää elämäntapaansa, näkyy kaikessa – asumisessa, työnteossa, vapaa-ajan vietossa ja liikkumisessa. Elsa auttaa asiakkaitaan ilmentämään itseään mahdollisimman taitavasti.

 

Yli 40 vuotta sitten, vuonna 2007, kolme suomalaista aktivistia istui läppärin ääressä pienessä konferenssihotellissa vuorten ympäröimässä laaksossa Tšekin ja Puolan rajalla. Oli Maan ystävät -ympäristöjärjestön eurooppalainen suunnittelutapaaminen.

Britanniassa oli hyväksytty ilmastolaki, joka velvoitti maan sitoviin päästövähennyksiin. Suomalaiset halusivat samanlaisen. Miten se onnistuisi?

Aktivistit avasivat Excel-taulukon ja alkoivat suunnitella kampanjaa. He kirjoittivat ylimpään tavoitelaatikkoon ”eduskunta hyväksyy ilmastolain”.

Kampanja alkoi kevättalvella 2008 lumiukkojen mielenosoituksella Helsingin Rautatientorilla ja muilla paikkakunnalla ympäri Suomen. Aktivistit jatkoivat kamppailua vuosia. He järjestivät mielenosoituksia, keräsivät kortteja kansanedustajille, lobbasivat kansanedustajia, ministereitä ja virkamiehiä.

Sitten vuonna 2011 Vihreät teki ilmastolaista kynnyskysymyksen hallitukseen menolleen ja laki pääsi hallitusohjelmaan. Se oli suuri voitto laille ja sitä ajaneille aktivisteille.

Meri Pukarinen oli mukana jo ensimmäisessä suunnittelupalaverissa Tšekin ja Puolan rajamailla. Hän kertoi kesällä 2015, että kun laki pääsi hallitusohjelmaan, sen läpimeno tuntui jo hyvinkin mahdolliselta.

Aktivistit jatkoivat lobbausta eduskunnassa ja kirjoittivat kansalaisjärjestöjen ilmastolakiesityksen.

”Moni kampanjaan osallistunut vasta opetteli, mitä sanoa kansanedustajille ja miten, ja lakitekstin kirjoittaminen tuli tutuksi tässä vaiheessa. Alussa jotkut myötämielisetkin kansanedustajat naureskelivat idealle ja pitivät sitä poliittisesti mahdottomana”, Pukarinen sanoi.

Ei se helppoa ollutkaan. Vasta pitkän väännön jälkeen maaliskuussa 2015 eduskunta hyväksyi ilmastolain juuri ennen kuin silloinen vaalikausi loppui. Laki tuli voimaan kesäkuussa 2015. Ihan aktivistien ehdottaman kaltainen laki ei ollut. Siinä ei muun muassa ollut välitavoiteprosentteja, ainoastaan se 80 prosentin vähennys vuoden 1990 päästötasosta jossain kauhean kaukana, vuonna 2050.

Laissa oli sitova tavoite, mutta ei keinoja. Piti siis vielä miettiä, miten päämäärä saavutetaan. Lain takia ministeriöiden tuli suunnitella ja seurata päästövähennyksiä paljon tarkemmin kuin ennen ja raportoida tuloksista säännöllisesti eduskunnalle.

 

Elsa asuu kerrostalossa Helsingin Hanasaaressa. Hanasaaressa oli ennen iso kasa kivihiiltä, jota voimalaitos käytti. Kun hiilivoimala tuli tiensä päähän, Hanasaareen rakennettiin uusia asuntoja tuhansille.

Elsan kotitalo on hyvin energiatehokas; muuta ei ole saanutkaan pitkään aikaan rakentaa. Talo saa tarvitsemansa lämmön katon aurinkopaneeleista. Elsan kotona on energiapihejä valaisimia ja kodinkoneita. Hän asuu yksin, kuten moni muukin. Yksinäinen hän kuitenkaan ole vaan kuuluu useisiin verkostoihin internetissä. Myös kaupunkitila on sosiaalisempi kuin aiemmin.

Helsingin suuret, tyhjät tontit ovat menneisyyttä. Koska autoja on kaupungin kokoon nähden vähemmän ja suuri osa liikenteestä kulkee maan alla, taloja on rakennettu myös sinne, missä ennen oli leveitä liikenneväyliä ja parkkipaikkoja. Kehä I:n sisäpuolella entiset moottoriteiden valtaamat alueet ovat muuttuneet kaupunkibulevardeiksi ja uusiksi kaupunginosiksi.

Kaupungissa on silmin nähden enemmän aurinkopaneeleita kuin Elsan lapsuudessa. Jokainen uusi talo saa paneeleita katolleen, ja myös aurinkoon suuntaavat seinät päällystetään useimmiten aurinkoa keräävällä materiaalilla.

 

Myös tuulivoimaa on paljon, ja se näkyy. Myllyjä ei ole Helsingin keskustassa, mutta kaupungin edustalla merellä niitä on. Tuulimyllyjä on Suomessa suurin piirtein yhtä paljon kuin Tanskassa jo vuosikymmeniä aiemmin. Tanska on pinta-alaltaan pieni maa, mutta siellä oli jo kesällä 2014 yli 5 000 tuuliturbiinia, Suomessa silloin vain noin 250.

Energiaa saadaan myös vesivoimasta ja biomassasta. Akkuteknologia on kehittynyt, ja kotitaloudet varastoivat ylijäämäenergiansa akkuihin. Kotitalouksia suuremmat toimijat käyttävät sähkövarastona synteettistä maakaasua.

Sähkö tuotetaan useimmiten pienten toimijoiden verkostoissa, ei enää isoissa voimalaitoksissa. Tämä on tehnyt kotitalouksista aiempaa aktiivisempia, ihmiset haluavat vaikuttaa oman elinympäristöönsä.

Myös muu maailma on muuttunut, koska aurinko- ja tuulivoima ovat entistä edullisempia. Ilmastolain kaltaisia työkaluja on otettu käyttöön useissa maissa.

Sähköä kuluu edelleen paljon, esimerkiksi sähköautoihin. Myös energiantuotantoon, kuten aurinkosäteilyn ja maalämmön muuntamiseen käyttövalmiiksi, tarvitaan sähköä, samoin älykkään teknologian pyörittämiseen.

Kaikki tarvittava teknologia oli olemassa jo 35 vuotta sitten, mutta suurissa kaupungeissa muutos on silti ollut hidas. Vuonna 2015 ei ollut vielä ollenkaan selvää, että uusi talo olisi erittäin vähän energiaa kuluttava passiivitalo.

Suurin ongelma ovat olleet vanhat rakennukset. Paljon energiasyöppöjä 1960- ja 1970-luvulla rakennettuja taloja on pitänyt purkaa kokonaan tai ainakin uudistaa täysin. Vielä vuonna 2015 niistä monessa oli esimerkiksi koneellinen poistoilmanvaihto: kone puhalsi lämmintä sisäilmaa ulos harakoille.

2010-luvulla Suomessa oli myös öljyllä lämpiäviä taloja, mutta pikkuhiljaa niiden asukkaat siirtyivät maalämpöön ja muihin lämmityskeinoihin, koska lämmitysöljyn verotus kiristyi vuosi vuodelta.

 

Liikenteen järjestäminen uudella tavalla on ollut vaikeaa. Vielä vuonna 2012 autoja oli Suomessa käytössä noin 480 tuhatta asukasta kohti, eli lähes joka toisella. Bensatankkeihin lisättiin koko ajan suurempi osuus biopolttoainetta, mutta lopulta sekään ei riittänyt. Koska maailman väkiluku jatkoi kasvuaan, peltoja piti varata ruoantuotantoon eikä tila riittänyt enää biopolttoaineiden viljelyyn.

Sähköautoihin siirryttyä huoltoasemista tuli autojen latausasemia. Myös vetyautoja on jo jonkin verran.

Ihmisten on ollut pakko vähentää autoilua, koska siitä on tullut koko ajan kalliimpaa. Toisaalta julkinen liikenne on kehittynyt. Sadan kilometrin työmatkat ovat historiaa, koska ihmiset tekevät töitä kodeissaan ja lähellä kotia sijaitsevissa yritysten yhteisissä toimistotiloissa.

Suomen ilmastopäästöt syntyvät etupäässä maataloudesta ja joistakin teollisuuden prosesseista. Teollisuuden rakenne on kuitenkin muuttunut, yksilöllisemmäksi ja pienemmäksi. Uudet teknologiat, esimerkiksi 3D-printtaus, mahdollistavat pientuotannon.

Maatilojen suurimmat päästölähteet ovat pitkään olleet lannoitteet ja märehtijät. Vuonna 2050 lehmiä on vähemmän, koska lihan ja maitotuotteiden kulutus on vähentynyt.

Lihaa ja maitotuotteita tuotetaan Suomessa kuitenkin yhä, koska jotkut syövät edelleen lihaa. Useimmat ovat kuitenkin ryhtyneet vegaaneiksi. Liha on sitä paitsi kalliimpaa kuin ennen. Kaikessa vaaditaan avoimuutta, ja ihmiset haluavat tietää, miten tuotantoeläimet elävät.

Kaupassa kasvimaitohyllyt ovat vieneet tilaa lehmänmaidolta, ja koska lehmänmaito on jo kalliimpaa kuin kaura- ja soijamaito, moni on siirtynyt kasvimaitoihin. Kasvipohjaiset ruoat ovat monipuolistuneet, ja kasvipohjaista tai laboratoriossa lihassoluista kasvatettua keinolihaa syö moni. Kaupasta löytyy myös hyönteispohjaisia tuotteita.

Ilmastolaissa ei vielä vuonna 2015 laskettu maaperää maatalouden päästöiksi, vaikka suosta kuivatettujen maiden viljely aiheutti suuria päästöjä. Kun soiden myllääminen loppui ja tilalle kasvatettiin pysyvää kasvillisuutta, päästöt vähenivät.

 

Vaikka Suomen ilmastolaista ei tullut täydellinen vuonna 2015, se oli ainakin hyvä alku.

”Ilmastolaki voisi sisältää muitakin yleisiä tavoitteita. Siinä voisi olla esimerkiksi uusiutuvien tavoite”, sanoi tuolloin Ari Ekroos, Aalto-yliopiston professori, joka teki taustapapereita lakiin.

”Iso ajatuksellinen muutos tämä on, kun hallituksella on velvollisuus antaa vähintään kerran vaalikaudessa selonteko eduskunnalle. Aiemmin selonteon antaminen on riippunut hallituksen omista päätöksistä ja aikatauluista.”

Lain määräajat ylsivät vaalikausien yli, eikä yksikään hallitus siksi voinut väistää velvoitteita. Toki jokin hallitus olisi voinut ehdottaa lakia muutettavaksi tai tehdä vähemmän kunnianhimoisia suunnitelmia omalla kaudellaan, mutta Suomi on sidoksissa myös kansainvälisiin ja EU:n tavoitteisiin ja päästöjä oli niiden velvoittamina vähennettävä.

Vielä vuonna 2015 EU:n tavoite oli, että päästöjä pitää vähentää 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Juha Sipilän uusi hallitus aikaisti Suomen tavoitetta hallitusohjelmassa silloisen vaalikauden loppuun, eli vuoteen 2019. Kuitenkin samaan aikaan EU-tasolla oli jo päätetty, että vuoden 2030 vähennystavoite on 40 prosenttia.

Kun ilmastolaki kesäkuussa 2015 tuli voimaan, ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, elinkeinoministeriön ja liikenneministeriön virkamiehet keskustelivat alustavasti, miten edetään. Mitään tarkempaa ei vielä sovittu.

Ministeriöiden tehtävänä oli silloin alkaneella vaalikaudella laatia keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma. He siis miettivät, miten vuoden 2030 tavoitteet voidaan saavuttaa. Kymmenen vuoden välein tehtiin vielä pitkän aikavälin suunnitelma, joka koskisi kaikkia päästöjä.

Vuoden 2030 ja 2050 välillä piti kuitenkin urakoida kunnolla.

 

Illalla Elsa poimii kotikerrostalonsa kattoterassilta tuoreita yrttejä keittoonsa. Myös hän on vegaani. Katolla on laajat vesiviljelmät ja suljetussa kierrossa kala-altaat, jotka saavat lämmön viherhuoneesta. Jokainen asukas hoitaa vuorollaan viljelmiä.

Kaikki materiaali kodissa on kierrätettyä. Kodin tavarat ovat puuta, biomassaa tai synteettisen biologian pohjalta tuotettuja. Muovi on hylätty, samoin muut öljypohjaiset materiaalit. Seinillä kiertää valaisevia kasveja, jotka korvaavat osan energiapiheistä lampuista. Elsan luona käy usein kylässä naapureita, samoin Elsa piipahtelee naapureiden luona. Tällaisissa tapaamisissa usein samalla selviää, mitä palveluja asukkaat voivat vaihtaa keskenään.

Elsa miettii jo viikonloppua, jolloin hän on lähdössä mökille. Ei hän tietenkään yksin omista mökkiä, vaan se on kaveripiirin yhteinen. Sinne hän matkustaa maakaasubussilla, jota kuljettaa robotti. Maalla on mukava käydä virkistäytymässä, mutta Elsa viihtyy kaupungissa. Hänen laillaan kaupungeissa asuvat vuonna 2050 lähes kaikki.

Jutun asiantuntijat: Professori Sirkka Heinonen, Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuksen laitos ja Neo-Carbon Energy -projekti, Helsingin kaupungin yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen, ympäristöneuvos Magnus Cederlöf ympäristöministeriöstä, talousoikeuden professori Ari Ekroos Aalto-yliopistosta, Meri Pukarinen, Laura Meller, Greenpeace, Maan ystävät, Low Carbon Finland 2050 -raportti (VTT), Ilmastopaneeli.