Tällainen on tulevaisuuden Helsinki: vegaanit pyöräilevät töihin ja poimivat yrttejä kattoterasseillaan

Vuonna 2050 lähes jokainen suomalainen asuu kaupungeissa ja käy maalla vain virkistäytymässä.

Helsingin keskustassa on vilinää. On vuosi 2050, ja pääkaupunki on kahden miljoonan asukkaan metropoli. Siihen ovat sulautuneet Helsingin seudulla ennen olleet 14 kuntaa. Metro vie idässä Vuosaaren satamaan ja pohjoisessa Sipooseen saakka. Lännessä se jatkaa Espoon Kivenlahteen.

Elsa, 40, kävelee töistä kotiin. Hänen ohitseen suhahtelee polkupyöriä. Kaupungin kolmekaistaisista sisääntuloväylistä on lohkaistu leveitä siivuja pyörille ja kävelyteille. Enimmäkseen matkat taitetaan raitiovaunuilla, metroilla ja uusilla kulkuvälineillä, jotka eivät vie paljon tilaa. Helsinkiin on rakennettu noin sata kilometriä pikaraitiovaunulinjoja, jotka jatkuvat pitkälle esikaupunkeihin asti. Autoja on suunnilleen saman verran kuin vuonna 2015, mutta kaupunki on suurempi kuin ennen ja liikennettä vähemmän suhteessa kaupungin kokoon. Autot ovat pieniä ja hiljaisia sähköautoja.

 

Suomi on muuttunut paljon sen jälkeen, kun ilmastolaki keväällä 2015 hyväksyttiin. Elsa oli silloin viisivuotias. Sinä vuonna ilmastolaissa asetettiin tavoitteeksi, että vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöt vähenevät ainakin 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

Silloin tuntui uskomattomalta, että tavoitteisiin päästäisiin. Pariisin ilmastokokouksessa saman vuoden lopulla sopimus jäi laimeammaksi kuin monet toivoivat, ja kinastelu siitä, kenen pitäisi toimia, jatkui. Hiilivoimaloitakin oli vielä, ja autot kulkivat bensiinillä.