Susien paikantaminen lopetettiin – taustalla vihapuhetta ja metsästäjien tyytymättömyyttä
Tutkijoiden pitää jatkossa löytää lumijälkien avulla susien DNA:ta riittävästi niiltä alueilta, joilta paikannustietoa ei enää saada.
Suomessa jolkotteleviin susiin on asennettu gps-pantoja vuosittain, jotta susikannan koon arviointi olisi luotettavampaa ja susien liikkeistä saataisiin laadukasta tutkimustietoa.
Nyt pannoittaminen on lopetettu ainakin vuodeksi, eivätkä metsästäjät ja muut kiinnostuneet saa susien liikkeistä tietoa internetin riistahavaintoja seuraavalta verkkosivustolta.
Sivuston tarkoitus on ollut tutkimustyön lisäksi välittää tietoa suden liikkeistä, jolloin metsästäjät ja heidän koiransa osaisivat välttää kohtaamisia susien kanssa.
Gps-pannoituksia on tehty 1990-luvulta alkaen, edellisen kerran paikantamisesta pidettiin välivuosi 2014. Pannoitukseen on käytetty vuosittain noin 200 000 euroa.
Tiedonkeruun lopettamisen syynä ei ole kuitenkaan raha.
”Riistahavainnot.fi on saanut hyvin paljon kritiikkiä, eikä sivusto palvele metsästäjiä tai muita käyttäjiä toivotulla tavalla. Kritiikkiä on tullut lähinnä palvelussa esiintyneistä toimintakatkoksista”, sanoo Luken ohjelmajohtaja Sirpa Thessler.
Mikä on se ”toivottu tapa”, miten sivuston pitäisi palvella muun muassa metsästäjiä?
”Tätä tulemme tämän vuoden aikana selvittämään.”
”Metsästäjät toivovat usein, että voisimme tuottaa tietoa ajallisesti tiuhempaan esimerkiksi kerran tunnissa. Lukella ei ole tiedossa uutta panta- tai akkuteknologiaa, joka mahdollistaisi tiheämmän paikantamisen, vaan palvelua kehitetään nykyisen pantateknologian asettamissa reunaehdoissa.”
Thesslerin mukaan Luken henkilökunta kokee pannoituksiin liittyvät tehtävät ajoittain ongelmalliseksi myös työhyvinvoinnin näkökulmasta, mikä vaikutti siihen, että gps-pannoituksessa otetaan aikalisä.
”Susitutkimuksen parissa työskentelevät henkilöt joutuvat kohtaamaan epäasiallista käytöstä, jopa vihapuhetta kentällä, puhelimitse, sähköpostitse sekä sosiaalisessa mediassa. Viime vuonna se liittyi usein pannoituksiin.”
”Pannoituksia sekä toivotaan että vastustetaan.”
Tutkimusprofessori Ilpo Kojola ei usko, että suden kanta-arvion laatu heikkenee, vaikka gps-paikantamisesta luovutaan toistaiseksi.
”Tarkkuus ei heikkene, mutta susien jälkien etsintä vaatii enemmän työtä niillä reviireillä, joilla lähettimiä ei ensi talvena ole.”
Paikantimia on asennettu muun muassa Kuhmossa, Sotkamossa ja Nurmeksessa. Paikantimet ”peittävät” susireviireistä noin neljänneksen.
Tutkijoiden pitää jatkossa löytää lumijälkien avulla susien DNA:ta riittävästi niiltä alueilta, joista paikannintietoa ei enää saada, jotta luotettava kanta-arvio pystytään toteuttamaan.
”Työpanosta lisätään niillä kymmenkunnalla reviirillä, joilla lähettimiä on ollut. Tavoite on onnistua DNA:n keruussa niin, ettei tarkkuudesta tingitä”, Kojola sanoo.
Kevään 2020 susikanta-arviossa otetaan vielä huomioon helmikuun loppuun mennessä kertyneet gps-paikannustiedot.
Luke aikoo käyttää gps-pannoituksesta ”säästyneet” noin 200 000 euroa paikanninpalvelun kehittämiseen. Osa rahoista menee todennäköisesti maastotyön kustannuksiin talvella 2021, jolloin paikannintietoa ei ole käytettävissä.
Tutkimusten mukaan paikannetut sudet ovat joutuneet vuosien varrella myös salametsästäjien tähtäimeen: kymmeniä gps-pannoitettuja susia on kadonnut jäljettömiin.
Suomen luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntia Riku Lumiaron mukaan susien pannoitus mahdollistaa susikannan järkiperäisen hoidon ja mahdollisesti rajoitetun kannanhoidollisen suden metsästyksen.
”Ilman elinvoimaista susikantaa kannanhoidollinen metsästys ei ole mahdollista ja se myös edellyttää tarkkaa seurantaa ja salametsästyksen ehkäisyä.”
Susien paikantamisella voidaan estää myös susivahinkoja. Esimerkiksi, jos susi alkaa liikkua lammas- ja karjatilojen lähettyvillä, voidaan ennakoida ja rakentaa susiaita. Gps-pannoituksen uskotaan vähentävän ihmisten pelkoja susia kohtaan.
”Pannoituksella voidaan vähentää susiin liittyviä huhupuheitta. Yksi yleisempiä huhuja on, että susia viedään uusille alueille pakettiautoilla. Tutkimuksella voidaan antaa tietoa huhupuheiden sijasta.”
Suomessa elää noin 200 sutta.
Juttua päivitetty 18. helmikuuta 2020 kello 12.50. Lisätty Riku Lumiaron kommentit.