Kurinpalautus Istanbulissa
Sisäiset riidat ovat tehneet Suomen ortodokseista pelinappulan kirkon kansainvälisissä kiistoissa. Suojelupoliisiakin kiinnostaa, voiko Venäjä käyttää kirkkoa vaikuttamisen välineenä.
Sovinnon hengessä sujunut tapaaminen, joka johti kiistojen sopimiseen ja uuteen yhteyteen. Vai sittenkin tiukka kurinpalautus, jossa Suomen ortodoksista kirkkoa uhattiin itsenäisyyden menetyksellä, jos kirkon johtokolmikko ei lakkaa riitelemästä.
Konstantinopolissa, nykyisessä Istanbulissa, pidettiin lokakuussa kokous, jota voi kuvata kahdella tavalla. Suomen ortodoksisen kirkon kolme piispaa, arkkipiispa Leo sekä metropoliitat Arseni ja Elia, oli kutsuttu sopimaan vuosia kestäneitä riitojaan. Kutsun oli esittänyt Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkaattiin.
Piispat tiedottivat kokouksen olleen tuloksellisen ja johtaneen uuteen yhteyteen, vuoropuheluun ja luottamukseen.
Suomen Kuvalehden tietojen mukaan todellisuudessa Bartolomeos pakotti piispat yksimielisyyteen uhkaamalla Suomen ortodoksista kirkkoa autonomian menettämisellä. Se tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että kirkolliskokouksen sijaan Suomen piispat valitsisi Konstantinopoli eikä maallikoilla enää olisi sananvaltaa piispavalinnoissa.
Bartolomeos pyrkii myös vaikuttamaan Suomen ortodoksista kirkkoa koskevien lakien säätämiseen. Hän on jo komentanut Suomen piispat käännättämään kirkkolain ja -asetuksen kreikaksi.
Kirkon riidalla on myös kansainvälispoliittinen ulottuvuus. Joidenkin arvioiden mukaan Venäjän ortodoksikirkko käyttää tilannetta hyväkseen kasvattaakseen omaa vaikutusvaltaansa Suomessa venäläisvähemmistön kautta. Venäjän ortodoksinen kirkko eli Moskovan patriarkaatti on ortodoksisista kirkoista suurin.
Suomen Kuvalehden tietojen mukaan myös suojelupoliisi on kiinnostunut siitä, mitä kirkon autonomian menettämisestä voisi seurata.
”Suojelupoliisia kiinnostaa vieraiden valtioiden, kuten Venäjän vaikuttamistoiminta Suomessa. Tällä hetkellä Venäjän ortodoksisen kirkon vaikuttamistoiminta Suomessa ei ole arviomme mukaan laajamittaista”, suojelupoliisista kommentoidaan SK:lle.
Konstantinopolin alaiseen ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 3,5 miljoonaa jäsentä ympäri maailmaa. Bartolomeos johtaa kirkon ylintä päättävää elintä, pyhää synodia.
Suomen ortodoksisessa kirkossa on vajaa 60 000 jäsentä. Kirkon kaikki piispat joutuivat ensimmäistä kertaa Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon 97-vuotisessa historiassa synodin pakeille riitojaan sovittelemaan.
”Olen saanut monia pyyntöjä tutkia Suomen kirkollista tilannetta”, perusteli Bartolomeos vierailukutsua arkkipiispa Leolle lähettämässään kirjeessä.
Synodille oli etukäteen käännätetty muun muassa Ylen ja Long Playn julkaisemia, kirkon kriisistä kertovia juttuja.
Sovittelussa olivat etenkin Leon ja Arsenin tulehtuneet välit, jotka ovat halvaannuttaneet kirkon toimintaa. Leo ei esimerkiksi kirkkojärjestyksen vastaisesti ollut yli vuoteen kutsunut piispainkokousta koolle.
Piispainkokouksen tehtävänä on muun muassa vastata kirkon ulkomaansuhteista ja valvoa, että kirkollishallituksen ja -kokouksen päätökset ovat kirkon oppien ja kanonien mukaisia. Kanonit ovat kirkon perimätietoon perustuvia säädöksiä.
Arkkipiispa Leo johtaa Helsingin, Elia Oulun ja Arseni Kuopion ja Karjalan hiippakuntaa. Hiippakunnat ovat itsenäisiä, eikä arkkipiispallakaan ole toimivaltaa muissa hiippakunnissa.
”Aiemmin syksyllä SK:n verkkopalvelussa julkaistun jutun jälkeen arkkipiispa Leo välitti viestin, ettei hän ole kiistänyt kirkon ongelmallista tilannetta.”
Konstantinopolin virallinen matkaohjelma oli kolmipäiväinen. Aluksi Bartolomeos piti piispoille kovasanaisen puhuttelun ja vaati heitä lopettamaan riitelyn. Lisäksi Suomen piispat pitivät matkalla piispainkokouksen, jota Bartolomeoksen käskystä valvoi synodin edustajana Australian arkkipiispa Makarios.
Bartolomeoksen kutsu koski vain piispoja, mutta Leon vaatimien avustajien vuoksi matkaan lähti kahdeksan miestä.
Arseni ja Elia olivat matkalla kuusi päivää, Leo delegaatioineen oli Istanbulissa ja Marmaranmeren luostarisaarella kymmenen päivää.
Piispainkokous teki Istanbulissa kaksi merkittävää päätöstä: hyväksyi neljännen eli apulaispiispan viran perustamisen sekä tuomitsi ylidiakoni Jyrki Härkösen puolen vuoden kirkollisten toimitusten toimituskieltoon kanonien rikkomisesta.
Tieto Härkösen rangaistuksesta levisi ortodoksikirkkojen ja -medioiden välityksellä laajalle eri kielillä. Missään vaiheessa ei kerrottu, mistä Härköstä rangaistiin. Häntä itseään on kielletty kommentoimasta asiaa.
Jyrki Härkönen oli Leon lähimpänä avustajana ja sihteerinä 2003–2017. Välit katkesivat täysin, kun Härkönen 2017 arvosteli Savon Sanomille Leon repivää käräjöintiä Iisalmen kirkkoherraa Elias Huurinaista vastaan.
Leo aloitti Huurinais-taistelun 2015 syyttämällä tätä seurakunnan talousvaikeuksista, jotka olivat syntyneet hotelli- ja kulttuurikeskushankkeiden tappioista.
Leo muun muassa vaati Huurinaiselta oikeudessa vahingonkorvauksia seurakunnan takausvastuista, mutta käräjä- ja hovioikeudet totesivat vaateet aiheettomiksi. Bartolomeoskin pyysi Leoa jättämään Huurinaisen rauhaan, mutta arkkipiispa jatkoi tappioon päättyneitä oikeudenkäyntejä viime vuodenvaihteeseen saakka.
Härkönen irtisanoutui ja siirtyi vanhan ystävänsä Arsenin alaisuuteen. Leolle se ei kuitenkaan riittänyt.
Marraskuussa 2018 Härkönen kirjelmöi kirkollishallitukselle arkkipiispan jatkuvista hyökkäyksistä, kuten pyrkimyksestä ottaa pois Härkösen ylidiakonin arvo. Härkönen myös kertoi Leon työkunnon olevan heikko ja arkkipiispan keskittyvän liikaa johtamansa Karjalan kielen seuran (KKS) asioihin.
Ortodoksisessa maailmassa Härkösellä on laaja kansainvälinen tuttavapiiri, ja hän on kielitaitoinen, teräväsanainen ja kriittinen. Konstantinopolissa langetettu toimituskieltorangaistus johtuneekin arkkipiispa Leon arvostelusta.
Näyttävä rangaistus on silti outo, sillä Härkösellä ei edes enää ole kirkossa virkaa, vaan hän on avustanut Arsenin hiippakuntaa palkatta. Lisäksi Härkönen ei itse ollut Istanbulissa eikä edes tiennyt, että siellä käsitellään häneen liittyviä asioita.
Käytännöllisen teologian apulaisprofessori Pekka Metso Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että toimituskiellosta päätettäessä asianomaiselle on esitettävä syytteet, kerrottava niiden perusteet ja kuultava asianosaisen selvitys.
”Jos piispainkokouksen valmistelu on ollut puutteellista esimerkiksi Härkösen kuulemisen suhteen, on toimittu vähintäänkin hyvän hallinnon vastaisesti. Miten hän olisi voinut vastata itseensä kohdistuviin syytteisiin, jos hän ei ole tietoinen niistä?”
Jos taas piispat vasta Istanbulissa keksivät rangaista Härköstä, hänen kuulemisensa olisi ollut mahdotonta ja asia olisi sen vuoksi Metson mukaan pitänyt jättää kokonaan käsittelemättä.
Suomen ortodoksisen kirkon riitojen pakkoratkominen kelpaa propaganda-aseeksi Moskovan patriarkaatille.
Venäjän valtioon läheisesti kytkeytyvän satamiljoonaisen Moskovan patriarkaatin välit Konstantinopoliin ovat nyt erityisen hyiset Ukrainan tilanteen vuoksi.
Konstantinopoli antoi 2018 Ukrainan ortodoksiselle kirkolle luvan toimia itsenäisenä kirkkona ja kumosi näin 1600-luvulta lähtien vallinneen käytännön, jonka mukaan Ukrainan kirkko kuuluu Moskovan patriarkaatin alaisuuteen.
Suomen ortodoksisen kirkon riitojen pakkoratkominen oli Moskovan patriarkaatin alueen medioille ja bloggareille uusi propaganda-ase Konstantinopolia vastaan.
Kritiikkiä esitti esimerkiksi Pietarin hengellisen akatemian opettaja ja Pyhän Nikolaoksen merikatedraalin ylidiakoni Konstantin Markovitš. Hän tuntee Suomen ortodoksisen kirkon piispat sekä Jyrki Härkösen henkilökohtaisesti ja sanoo arvostavansa heitä suuresti.
Markovitšin mukaan Konstantinopolin patriarkaatti syyllistyi itse kanonien rikkomiseen.
”Kanonien mukaan piispoilla ei ole toimivaltaa toistensa alueilla. Härkösen rikkeiden käsittelystä olisi siten patriarkaatin sijaan ollut vastuussa hänen oman hiippakuntansa piispa eli Arseni.”
Autonomisen Suomen kirkon pitäisi kanonien mukaan ylipäätään selvittää keskinäiset asiansa sisäisesti eikä patriarkaatissa. Markovitš myös muistuttaa, että kirkollisessakin oikeudessa rikkomukset käsitellään paikallisoikeudessa ja syytetyllä on oikeus puolustautua ja valittaa tuomiostaan ylempään oikeusasteeseen.
”Tiedän Jyrkin arvostelleen arkkipiispaa enkä siinä jaa hänen näkemyksiään. Mutta Jyrkillä on sananvapaus ja oikeus ilmaista mielipiteensä. Tapaus on täysin absurdi.”
Leo olisi myös Markovitšin mielestä voinut haastaa Härkösen oikeuteen, jos esimerkiksi katsoo tämän levittäneen väärää tietoa.
”Moskovan patriarkaattikin toimii niin, vaikka meitä arvostellaan autoritääriseksi. Miellytti tai ei, kirkonkin on noudatettava lakia.”
Myös Istanbulissa pikavauhtia syntynyt kirkon johdon yksimielisyys apulaispiispakysymyksessä herättää kysymyksiä. Helsingin hiippakunnan apulaispiispan virkaa on ajanut Leo, Arseni ja Elia ovat vastustaneet sitä.
Kirkollishallituksen apulaispiispaesitys hylättiin marraskuussa 2019 lainvastaisena, sillä piispainkokous ei Arsenin ja Elian vastustuksen vuoksi ollut kyennyt valmistelemaan asiaa kirkolliskokoukselle.
Vielä viime keväänä Arseni vahvisti Long Playlle vastustaneensa Elian kanssa apulaispiispan virkaa tarpeettomana ja kalliina. Kriisikokouksen jälkeen he yllättäen kiistivät olleensa apulaispiispan virkaa vastaan, jos asia valmistellaan asianmukaisesti.
Vuoden 2020 kirkolliskokouksessa marraskuussa asiaa ei käsitelty, eikä lisäkuluja aiheuttavan piispan viran läpimeno ole myöhemminkään varmaa.
Arseni luonnehti keväällä Long Playlle Leoa keskustelukyvyttömäksi, ihmetteli tämän toimia Iisalmessa ja sanoi Leon eläkkeen olevan jo tapissa. Hän ei myöskään pitänyt Leoa penaalin terävimpänä kynänä.
Ylelle Arseni sanoi, ettei Leon pitäisi sotkeutua kielipolitiikkaan ja että hänen pitäisi erottaa työ ja johtamansa Karjalan kielen seuran toiminta (KKS) toisistaan.
Suuttunut Leo teki kirkollishallitukselle ilmoituksen Arsenin harjoittamasta työpaikkahäirinnästä ja ikärasismista. Leon mukaan hänellä on oikeus edustaa karjalaista kulttuuriaan erottamatta arkkipiispan roolia ja siviiliminäänsä.
Arseni sai lausunnoistaan kirkollishallitukselta huomautuksen elokuussa.
Talousasiansa sotkenut ja riitainen KKS-järjestö on haettu konkurssiin ja lopettanut toimintansa. Opetusministeriö tutkii, onko seura käyttänyt asianmukaisesti saamansa valtionavustukset.
Istanbulista tultuaan Arseni ja Elia yllättäen kiistivät vaatineensa Leon eroa tai eläköitymistä tai että he muodostaisivat Leon vastaisen leirin.
Heidän mukaansa nämä tiedot ovat median disinformaatiota, vaikka asioista on uutisoitu useaan otteeseen ja niistä on jopa pöytäkirjadokumentaatiota.
Suuri arvoitus on, miten Arseni Istanbulissa saatiin myöntymään jopa rangaistukseen ystävälleen Jyrki Härköselle.
Kriisikokous on pakottanut piispoja yhteistyöhön, sillä pitkän tauon jälkeen Leo kutsui Elian ja Arsenin piispainkokoukseen 20. lokakuuta.
Apulaisprofessori Pekka Metso tervehti ilolla piispojen sovinnon ilmausta.
”Silti ymmärrykseni on, että piispat on saatu yhteiseen rintamaan joko uhkaillen tai porkkanaa käyttäen. Ehkä ne kietoutuvat tässä yhteen, kuka tietää. Selvää on, että tällä tavalla synnytetty rauha on hauraalla pohjalla.”
Suomen kirkolla on hänen mukaansa painetta normalisoida tilanne kansainvälisen kirkkopolitiikankin vuoksi, sillä sekasorto on hyvä lyömäase Moskovan patriarkaatille.
Konstantin Markovitš sanoo, että Konstantinopolin todellinen ongelma on Bartolomeoksen vallanhalu.
”Bartolomeos haluaa kontrolloida Suomen autonomista kirkkoa. Bartolomeos ei toimi näin vain Suomessa, vaan muuallakin.”
Aloite kriisikokoukseen tuli todellisuudessa Suomesta, ei Bartolomeokselta.
”Moskovassa varmasti seurataan tarkasti Suomen kirkon sisäistä kehitystä. Mahdollinen hajaannus varmasti ruokkisi Moskovan kirkollisen ja poliittisen johdon mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen sisällä”, arvioi Pekka Metso.
Yksikään ortodoksisen kirkon piispoista ei vastannut Suomen Kuvalehden lukuisiin soittopyyntöihin tai sähköpostikysymyksiin, jotka koskivat muun muassa Härkösen tuomiota ja kirkon kansainvälistä tilannetta.