Pitkä tie sotarikoksiin

Venäjän media pohjusti hyökkäyssotaa vuosia kuvaamalla Ukrainaa pahuuden tyyssijaksi. Veljeskansan tappamisesta piti tehdä hyväksyttävää.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Sofi Oksanen
Kirjoittaja on kirjailija.

Ukrainassa yhdellä viidestä on sukulaisia Venäjällä. Läheisten suhteiden vuoksi moni ei uskonut Venäjän hyökkäävän laajamittaisesti naapurimaahansa. Kuka haluaisi osallistua suursotaan läheisiään vastaan?

Historia on kuitenkin täynnä esimerkkejä siitä, miten aikaisemmin toistensa luona illastaneet naapurit ovat päätyneet tappamaan toisiaan, ja ulkopuolisille tilanne tuntuu tulevan aina yhtä suurena yllätyksenä. Sukulaissuhteet eivät riitä poissulkemaan verenvuodatuksen mahdollisuutta.

 

Moskovassa on silti otettu huomioon sotainnon haasteet. Yksi esimerkki siitä oli sodan ristiminen ensin erikoisoperaatioksi, sitten siitä poikkeavien ilmaisujen kriminalisointi. Tuskin kukaan Venäjällä mietti, että oma poika voisi joutua ampumaan serkkujaan, sillä maan aikaisemmat sotatoimet ovat sijoittuneet kaukaisiin paikkoihin eikä federaatio ole käynyt vastaavanlaista hyökkäyssotaa toisen maailmansodan jälkeen. Sama syy hankaloitti ajatusta liikekannallepanosta, jonka myötä kansalta ei pystyttäisi salaamaan sitä, että nyt ollaan kaikkia koskevassa sodassa.