SK:n lukijoilta: Korkeatasoisissakin radio-ohjelmissa käytetään rapistunutta kieltä
Sanoja oiotaan liian pelkistettyyn muotoon.
Ehkäisy, ei ehkäsy
Seppo Koivunen esitti aiheellisen huolensa suomen kieleen pesiytyneistä oudoista ilmaisuista, jotka eivät aina luontevasti istu kauniin kielemme käyttöön (Kirjeitä, SK 30/2020). Osa huomioista oli kieliopillisia, osa taas erikoisia sanamuunnoksia. Myös turhat täytesanat olivat pistäneet kirjoittajan korvaan. Havaintoineen hän ei varmaan ole yksin.
Puhekielemme on muutenkin muuntumassa entistä köyhempään suuntaan. Perinteisen suomen kielen rikkaus on ollut runsas diftongien käyttö. Varmaan niiden antama sointi tekee kielestämme erityisen vaikutelman ulkomaalaisen kuulijan korvaan. Viime aikoina olen huomannut kuitenkin kadon iskeneen i-diftongien käyttöön. Sanoja oiotaan liian pelkistettyyn muotoon.
Päivittäin kuulee korkeatasoisissakin radion asiaohjelmissa käytettävän esimerkiksi sanoja: tarkotus, ehkäsy, mielenkiintonen, samanaikanen, valkonen, sellanen, ratkasu, kirjotus, satosuus jne. Sanoihin kuuluva i-diftongi on yksinkertaisesti (yksinkertasesti) oikaistu kielestä pois. Edellä kuvaamiani ilmiöitä kuulee yleisesti viihdeohjelmista aina tiedeohjelmiin saakka. On vain ajan kysymys, kun suomalainen muuttuu suomalaseksi myös kirjakielessä puhekielen myötä. Kielemme rapistuu, jos sen köyhdyttäminen hyväksytään vaikkapa ylioppilaskirjoituksissa.
Suomen kielen rukkaus huonoon suuntaan ei tunnu huolestuttavan kielenhuollon ammattilaisia, joihin olen netin kautta ottanut useaan kertaan yhteyttä. Vastausta ei ole tullut. Kenelle kielemme huolto siis kuuluu?
