Hyvinvointia ilman valtiota
Vuonna 1987: Kansanedustajat aids-testiin, vaati Sirkka-Liisa Valle.
Oikeustieteen kandidaatti Heikki Joustie luonnostelee artikkelikokoelmassa Neljä puheenvuoroa uudentyyppistä hyvinvointivaltiota. Hänen ennustuksensa mukaan ”julkinen sektori” kutistuu murto-osaan ja hyvinvointipalvelujen tuotanto siirtyy yhä enemmän yksityisiin käsiin.
Keskushallinnon ytimessä ei lähivuosikymmeninä tapahdu Joustien mukaan kuin pieniä rakenteellisia muutoksia.
Maa- ja metsätalousministeriö yhdistetään kauppa- ja teollisuusministeriöön, ja kestävän kehityksen periaatteiden toteutumisesta valvovasta ympäristöministeriöstä kasvaa toinen superministeriö valtiovarainministeriön rinnalle.
Nopeimmin yksityistämisessä edetään asutuskeskuksissa ja niiden liepeillä. Sellaisilla alueilla, missä ei ole kilpailevaa tarjontaa, kuntien ainoa tapa saada tietyt palvelut on jatkossakin tuottaa ne itse.
Jostain Lapin perukoilta voi vielä kymmenien vuosien päästä löytää kunnallisia terveyskeskuksia ja yhteiskunnan ylläpitämiä peruskouluja.
Rajuimmat saneeraukset tehdään väliportaan hallinnossa. Läänien määrä vähenee puoleen, ja jäljelle jäävissä lääninhallituksissa tehtävät vähenevät tuntuvasti.
”Puhuminen koko väliportaan hallinnosta on tulevaisuudessa harhaanjohtavaa.”
”Seuraavat 20 vuotta ovat kamppailua kasvun taittumisen kanssa. Parhaimmillaankin vain onnistutaan lopettamaan velan kasvu ja vakioimaan se jonnekin 75–80 prosenttiin bruttokansantuotteesta.”
Tuomo Lappalainen