25 vuotta sitten

Venäjä
Teksti
Suomen Kuvalehti

Ulkoministeri Jevgeni Primakovin ja Naton pääsihteerin Javier Solanan kädenpuristus Moskovassa viime viikolla sinetöi Venäjän ja Naton hartaasti neuvotellun sopimuksen. Nato sai lähes kaiken haluamansa.

Kädenlyönnin jälkeen Solana kehui Primakovia kovaksi neuvottelijaksi. Epäilemättä aiheesta, mutta tällä kertaa venäläiset joutuivat neuvottelemaan selkä seinää vasten.

Sopimus oli pakko saada allekirjoitetuksi ennen 8. heinäkuuta Madridissa alkavaa Naton huippukokousta, jossa sotilasliitto päättää uusista jäsenmaistaan. Nato ei tinkinyt pari vuotta sitten lukkoonlyödystä aikataulusta, joten Venäjän oli pakko valita laihan sovun ja täydellisen nöyryytyksen väliltä. Presidentti Boris Jeltsin muistuttikin Venäjän vastustavan Naton laajentumista. ”Mutta ottaen huomioon realiteetit, sekä historialliset että nykyiset –prosessihan oli edennyt jo liian pitkälle – meidän oli pakko minimoida tai täysin estää Venäjää uhkaavat vaarat.”

Tiukinta vääntöä neuvotteluissa käytiin uusien jäsenmaiden asemasta. Venäjä halusi takuut siitä, ettei uusiin jäsenmaihin koskaan sijoiteta ydinaseita, vieraita joukkoja eikä Naton sotilastukikohtaa. Nato kieltäytyi takuista, mutta vakuutti, ettei sillä ole ”aikomusta, suunnitelmia eikä syytä” aseiden eikä joukkojen sijoittamiseen.