25 vuotta sitten
Venäjä koki laajenevan Naton uhkana vuonna 1997.
Venäjän mielestä jo pelkkä Naton aie ottaa uusia jäseniä ja laajentaa aluettaan itään merkitsee voimasuhteiden muuttumista Venäjälle epäedulliseen suuntaan. Se ei suostu millään ehdoilla hyväksymään laajentumista.
Koska Venäjä tietää, ettei pysty estämään Naton laajentumista, siitä on otettava mahdollisimman suuri hinta. Mieluiten laajentuminen saisi jäädä yhteen kertaan, ja samalla sovittaisiin, että rannalle jäävät valtiot joutuvat ottamaan huomioon samassa määrin Venäjän ja Naton edut.
Valko-Venäjän integroituminen Venäjään on jo tapahtunut, ja se vaikeuttaa edelleen Baltian maiden ja myös Ukrainan tilannetta. On pakko myöntää, että Venäjä on onnistunut melko hyvin. Se on pääasiassa käynyt vuoropuhelua Yhdysvaltain kanssa, mutta samalla se on peluuttanut sen eurooppalaisia liittolaisia toisiaan vastaan ja lypsänyt kaiken aikaa uusia myönnytyksiä.
Yhdysvallat kuvitteli, ehkä vähän naiivisti, että kylmän sodan jälkeen voidaan rakentaa yhteisten (läntisten) arvojen varaan – demokratia, markkinatalous, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, lainmukaisuus – yhtenäinen eurooppalainen poliittinen ja taloudellinen alue. Voiman käyttö olisi sellaisessa tilanteessa epätodennäköistä.
