Mooseksen toinen tuleminen
Kronikka: Uusio-Mooses ei tohdi sanoa, että työttömyydestä on tullut pysyvä asia, Risto Lindstedt kirjoitti.
Paavo Lipponen vertasi itseään Moosekseen. Siinä vertauksessa oli kyse, tahallisesti tai tahattomasti, isäkuvan kasvattamisesta kansallisiin mittoihin.
Samaan heimoon kuuluvan todistajan mukaan Mooses-vertaus oli aika äkkinäisesti keksitty, mutta mielikuvaa ei käyty jatkojalostamaan, vaikka muitakin yhtymäkohtia kuin hidas puhe ja kankea kieli olisi runsaasti löytynyt (2. Moos 4:10).
Helsingin Työväentalolla on viime aikoina useammin ollut halua riemuun ja toiveikkuuteen kuin todellisia edellytyksiä ja mahdollisuuksia siihen. Nyt vaalivoitto oli kuin lähteen löytyminen, ja vaalivalvojaisissa meno olikin napatansseineen kuin Kaadesin keitaalla, ennen kuin Mooses tuli vuorelta laintaulut kainalossaan 40 vuorokauden neuvottelujen jälkeen ja alkoi kivenhakkaajan levein rantein muokata kansaa lain ja järjestyksen komentoon.
Mutta 19.3.1995 keitaalla kemuttiin, joka oli oikein ja kohtuullista, vaikka kaikki tiesivät, että ulkopuolella, ja jo huomenna, jatkuu sama saatanan Siinai ja vaellus.
Alkuperäisestä exoduksesta ei ole jäljellä kuin epävarmuuden sietämisen pakko. Se on synnyttänyt yhteisen kokemuksen siitä, että tässä ollaan matkalla Vanhasta Testamentista Ilmestyskirjaan. Luvattua maata ei enää ole, ja suuresta työttömyydestä on tullut muun epävarmuuden lisäksi pysyvä asia, vaikkei sitä Uusio-Mooseskaan tohdi ääneen sanoa. Mutta onneksi on keskiluokka. Kaiken se kärsii, kaiken se toivoo ja kaiken se uskoo.
Risto Lindstedt