Tärkeintä on liike

Naisten puolueen julkkisehdokkaat, radikaalit nuorsuomalaiset ja vihreiden sinipunahaaveet olivat vuoden 1995 vaalien puheenaiheita.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pekka Haavisto näkee puolueensa mahdollisuudet ennen muuta sinipunahallituksessa. Yhteistyö keskustan kanssa on vaikeaa, jopa ylivoimaista. Jos keskusta kuitenkin nousee kokoomusta suuremmaksi eduskuntaryhmäksi, punamultahallitusta on vaikea torjua. Vihreät ovat silloin melko todennäköisesti ulkona, ja hallitukseen marssiikin sen sijaan kenties vasemmistoliitto.

 

Joissain asioissa nuorsuomalaiset ovat jopa radikaalimpia kuin Thatcher. Valtion maksamista sosiaalimenoista leikattaisiin yli 20 prosenttia. Puolue vaatii myös työehtosopimusten yleissitovuuden purkamista.

Kovien arvojen vastapainoksi nuorsuomalaisilta löytyy pehmeitä painotuksia naisasiassa ja ympäristökysymyksissä. Näiltä osin ohjelma on julistuksenomaisempi eikä sisällä kovin paljon konkreettisia ehdotuksia.

 

Naisten puolue on vaalien alla kerännyt sympatiapisteitä raikkaan asiallisen puheenjohtajansa Petra Söderlingin, 26, hyvillä tv-esiintymisillä. Myötätuntoa on kuitenkin vaikea muuttaa ääniksi. Siihen puolueella on liian vähän tunnettuja ehdokkaita, kokemusta ja rahaa. Pientä ajolähtötunnelmaa kuvastaa, että ehdokkaiksi on pyydetty naisia, joita moni ei yhdistäisi tasa-arvopuolueeseen.

Missimaailmassa kuuluisuutta hankkineiden Tarja Smuran ja Sanelma Wuorteen ehdokkuus ärsyttää monia. Söderling ei ymmärrä kohua.

”Suvaitsevaiset ihmiset hyväksyvät kyllä homot ja lesbot, mutta eivät missejä.”