Kehitysapua kovassa maailmassa

Gospel on mainosmusiikkia Jumalalle, sanoo Mikko Kuustonen, Viikon Hän 2/1993.

Suomen kehitysyhteistyö saavutti vuosikymmenen vaihteessa suuren tavoitteensa. YK:n suositusten mukainen 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta rikkoontui 1990, ja keväällä 1991 valtioneuvoston pitkään pöytään ilmestyi ihka ensimmäinen kehitysyhteistyöministeri, Toimi Kankaanniemi.

Suomi oli vihdoin ja viimein päässyt kilttien teollisuusmaiden pieneen kerhoon. Vuosikausien tinkimisen ja painostuksen jälkeen kehitysyhteistyöväki kuvitteli saavansa pienen lepohetken maailmayhteisön pilvenlongalla. Muita teollisuusmaita odoteltaessa Suomella olisi nyt aikaa keskittyä kehitysyhteistyön laatuseikkoihin. Määrärahoista taistellessa työn tulokset olivat jääneet sivummalle.

Toisin kuitenkin kävi. Kehitysyhteistyö osoittautui omenaksi, joka komeaksi ja raskaaksi kypsyttyään oli kypsä putoamaan. Laman kauhistuttama hallitus keksi kehitysavusta sopivan säästökohteen. Kehitysyhteistyön määrärahat päätettiin laskea 0,4 prosenttiin kolmeksi vuodeksi.

 

Helpon rahan loputtua kehitysyhteistyöväki on vihdoin aloittamassa kauan kaivatun arvokeskustelun.

Kehitysyhteistyön tekijät myöntävät, että kansalaismielipiteen kuunteleminen pääsi unohtumaan. Nyt sekin asia on mietittävä uudestaan.

”Muutamista epäonnistumisista on tehty isoja uutisia, mutta onnistumiset on unohdettu”, valittaa ministeri Kankaanniemi. ”Ehkä meidän pitäisi harjoittaa vähän sotapropagandaa määrärahojen puolesta.” 

Saska Saarikoski