Elisabeth tulee

Elisabeth Rehn oli vuoden 1994 presidentinvaalien ilmiö.

Vain ruotsalaisessa kansanpuolueessa on mahdollista olla samanaikaisesti niin oikeistolainen mutta silti omalla tavallaan liberaali kuin Elisabeth Rehn on.

Juuri vaalin alla hänen suosionsa nousee kohisten. Se murtaa kieli-, ikä- ja sukupuolirajoja tavalla, jonka täytyy tuntua hermostuttavalta miehisistä ”pääehdokkaista”. Naiset saattavat hyvinkin kanavoida kiukkunsa presidentinvaalikamppailun kuvioista, Yleisradion johtajanimityksistä tai muusta koetusta tai kuvitellusta epäoikeudenmukaisuudesta äänestämällä Elisabeth Rehniä, joka sentään on nainen ja kaiken lisäksi edustava.

 

Ja Elisabeth Rehn painaa eteenpäin kuin panssarivaunu.

Hieman onnahtelevalla suomen kielellään hän tulistuu talvisotaa vähättelevälle kyläkommunistille, kehuu varoittaneensa Žirinovskista jo kolme vuotta sitten, lupaa silmät tuikkien keskustella tämän kanssa, puolustaa Ahon hallitusta, lupaa tutkituttaa päätökseen pettyneen kansalaisen rintamatunnusasian kolmanteen kertaan, vakuuttaa onnistuneensa kitkemään simputuksen lähes kokonaan, sanoo harkinneensa ehdokkuutensa peruuttamista nähtyään Mäntyniemen, puolustaa presidentin palkankorotusta, lohduttaa taistelukaluston hukkaprosentista huolestunutta isänmaan ystävää, antaa luvan sinutella itseään vielä presidenttinäkin ja taputtaa paikalle tulleen koiran.

Kaiken lisäksi hänellä näyttää olevan hauskaa.

Leena Häyrinen