Pelon paluu?

Kronikka: Mike Tysonin vankeus merkitsi nyrkkeilyssä keskinkertaisuuksien aikaa, Reijo Vahtokari kirjoitti.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Indiana Youth Center -nimisen vankilan vanki numero 922335 on taas Mike Tyson tai Malek Abdul Aziz. Hän aloittaa uuden elämänsä yhtä poikamaisen hämillään kuin päätti edellisen 1992.

Kehässä hän oli säälimätön tappaja, sen ulkopuolella milloin kotityranni ja yökerhojen kauhu, milloin Lorna Mae Tysonin ujo poika Amboy Streetiltä New Yorkin Brooklynista.

Hän oli kaikkien aikojen nuorin raskaansarjan maailmanmestari, joka eli pelkästään räjähtävän kehonsa voimantunnosta ja nautti niiden rankaisemisesta, jotka erehtyivät samaan kehään.

Kun Tyson kolme vuotta sitten tuomittiin raiskauksesta, monet nyrkkeilypiireissäkin uskoivat hänen uransa loppuneen ja toivoivat hänen ymmärtävän osansa ja rauhoittuvan. Se olisi parasta, mitä Mike Tysonille voisi tapahtua.

 

Mestarina Tysonia pelättiin niin paljon, ettei hänen kanssaan oteltu mestaruuden vaan palkkion takia. Kun tittelit saatiin häneltä riisuttua, onnellisen ahneet managerit ja nyrkkeilijät päättivät pitää niistä kiinni niin pitkään kuin mahdollista. Sitten Tyson joutui vankilaan, ja pelon ilmapiiri kaikkosi lopullisesti, kuin viime yön painajainen. Sellaiseksi meni sarjojen sarja, että kuka tahansa joskus kehässä käynyt katsoi voivansa palata. Alkoi keskinkertaisuuksien aika.

Vasta kun Tyson oli poissa, huomattiin, että pelollakin on käyttöä. Se saa yleisön kiinnostumaan.

Reijo Vahtokari