Marja-Liisa Kirvesniemi

Mie en oo joutunut luopumaan mistään urheilun takia, sanoi Marja-Liisa Kirvesniemi.

”Aina olis voinu tehä joitakin asioita paremminkin, mutta onneksi miulla on koko uran ajan ollu muutakin mielessä kuin urheilu, ennen kaikkea koti ja perhe-elämä. Mie en oo joutunut luopumaan mistään urheilun takia”, sanoo nainen, joka on ilkeämielisimmiltä penkkiurheilijoilta aikanaan saanut kuulla olevansa esimerkiksi lehmä, jonka paikka olisi maatalousnäyttelyssä.

Epäilemättä Marja-Liisa Kirvesniemi on poikkeusihminen, sankari, mutta ehkä vielä enemmän hän on tavallinen suomalainen, jonka juuret ovat maaseudulla ja jota ei saa urbaaniksi tekemälläkään. Ehkä tämä seikka saa tuntemattomat kanssaihmiset tarrautumaan hänen hihaansa. Häneen on ylen helppo samastua.

”Elämäntarinoita tullee, ja kyselevät, mitä miulle kuuluu. Monilla on sellainen käsitys, että mie tunnen heiät kun he tuntee miut”, Marja-Liisa sanoo ja lisää nauraen: ”Mutta eihä se mikkää ihme oo, ko mie oon hiihtänyt niin kauan ko hyö muistaa.”

Kysymys voi olla enemmästäkin. Jos Leijonat vastasivat eurosuomalaisten tarpeeseen näyttää pätevyytemme muille, niin Marja-Liisa, suuri jääkiekon ystävä, on vastannut meidän kaikkien perustarpeeseen näyttää itseltämme.

 

On kuvauksen aika. Marja-Liisa sonnustautuu Simpeleen kansallispukuun. Tietysti hänellä on kansallispuku. Kamera käy, Marja-Liisa on yhtä tyyni kuin Silamuksen pinta. Vain itikat kiusaavat.

Reijo Rutanen