25 vuotta sitten

Vuonna 1961 Osmo A. Wiio kirjoitti Juri Gagarinista, joka ”aloitti uuden aikakauden löytöretkien historiassa”.

Paavo Lipposen sateenkaarihallitus on kaikessa hiljaisuudessa siistinyt suomalaista virkanimityskäytäntöä. Jäsenkirja ei ole enää korvannut puuttuvaa pätevyyttä, ja sitoutumattomat virkamiehet ovat saaneet suuren osan vapautuneista avainpaikoista. Uudistus on rajoittunut ministeriöihin ja virastoihin.

Maaliskuun alussa Matti Puhakka aloitti työt Kansaneläkelaitoksessa kuntoutusjohtajana ja pääjohtajan varamiehenä. Julkisuuteen syntyi kuva, että hallitus noudattaa samanlaista suosikkijärjestelmää kuin palkintovirkoja liukuhihnalta jakaneet Harri Holkerin ja Esko Ahon hallitukset. Asiaa ei yhtään parantanut, että suurelle yleisölle jäi hämäräksi, mihin Kelassa tarvitaan kuutta kallispalkkaista jäsenkirjajohtajaa.

Vanha poliittinen kulttuuri elää yhä vahvana Suomen Pankin, läänien ja Kelan kaltaisilla kultaisilla tunkioilla. Valtionhallinnon ytimessä, ministeriöissä ja niiden alaisissa virastoissa, virkanimityspolitiikka on siistiytynyt. Virkojen paketointi sulle–mulle-tyylillä on vähentynyt, pakasteviroista on luovuttu, istuvia ministereitä ei ole nimitetty palkintovirkoihin, sitoutumattomat ovat saaneet monia huippuvirkoja, ja myös jäsenkirjavirkamiesten pätevyys on yleensä ollut kiistaton.

Edes keskusta ei ole pitänyt pahemmin ääntä. Yksityisesti keskustalaisetkin myöntävät, että suuria vääryyksiä ei ole tapahtunut – vaikka yhtään nimekästä keskustalaista ei ole nimitetty näkyvään huippuvirkaan.