25 vuotta sitten

SK:n arkistosta: Zvornikissa rauha oli kauhua.

Kaupunki elää kuin horkassa. Jokainen vieras on vaarallinen, luultavasti vihollinen. Ihmisten kasvoista kuvastuu pelko; on liian paljon hävettävää ja salattavaa. Zvornikissa rauha on kauhua.

Pelkästään serbien asuttamasta Zvornikista on vain kolmisenkymmentä kilometriä muslimien puolelle. Kalesijassa, Ifor-joukkojen asemien takana, elävät lähimmät entiset zvornikilaiset, jotka uskovat että he eivät koskaan pääse takaisin kotiin. Serbit säätivät, että Zvornikin muslimien on nyt asuttava muual- la: Tuzlassa, Simin Hanissa, Sarajevossa, Itävallassa, Suomessa. Karttaa riittää. Sotaa ennen Zvornikissa asui yli 30 000 muslimia.

Muu maailma on säätänyt, että Bosniassa vallitsee rauha. Paperilla se tarkoittaa sitä, että entiset zvornikilaisetkin voisivat palata kotiin. Käytännössä kotiin on vielä liian pitkä matka. Tie tosin on avoin – periaatteessa ja todellisuudessakin. Useimmille välimatkakin olisi hyvin lyhyt, sama kuin Helsingistä Porvooseen. Esteitä ovat pelko, viha ja uupumus.

Ehdimme kuulla Milican kertomuksen Zvornikin kohtalon hetkistä ja nykytilasta ennen kuin meidät, vierasmaalaiset lehtimiehet pidätettiin. 37-vuotias nainen myönsi pelkäävänsä haastattelua, mutta halusi puhua, koska ”en pidä Karadjićista, joka on tehnyt elämästämme helvetin”. Oikeaa nimeään hän ei halunnut paljastaa.