Paniikkikanava
”Olisi muistettava, että Jeesus ja Paavali herättivät jatkuvasti paheksuntaa aikalaisissaan”, sanoo Heikki Palmu, viikon Hän 18/1993.
Television suuri kanavauudistus on viemässä Ylen yhä syvempään paniikkiin. Varsinkin TV1:n tekijät ovat paniikissa. Tv-johtajat puolestaan kiitävät palaverista toiseen ja odottavat uusimpia katsojalukuja.
Katsojaluvut-termi on saanut Yleisradion sekaisin. Siitä on tullut maaginen käsite, jonka perusteella Ylessä arvioidaan kaikkea. Esimerkiksi TV1:n katsojalukujen romahtaminen on johtanut siihen, että yksikkö on pääjohtaja Reino Paasilinnan mukaan ”tehovalvonnassa”. ”Me teemme niin monta kanavauudistusta kuin on tarpeen, kunnes onnistumme”, Paasilinna sanoo. ”Kolmas kerta on syksyllä, ja jos se ei silloin onnistu, niin viimeistään silloin on pakko miettiä henkilövaihdoksia.”
Yleisradio asetti ennen vuodenvaihteen kanavauudistusta tavoitteekseen sen, että Ylen tv-kanavat tavoittaisivat 50 prosenttia katsojista. Tämä antaisi moraalisen oikeutuksen tv-lupien keräämiseen.
Sitoutuminen katsojalukuihin nähtiin myös yhtiön tehokkuuden varmistimena; kun yhtiön oli pakko alkaa kilpailla, sen oli pakko asettaa työntekijöilleen velvoite hankkia katsojia. Aiemmin riitti, kun he tekivät työnsä, ohjelmansa.
Nyt katsojatavoitteesta näyttää tulleen hirttosilmukka, vaikka Ylen johtajat eivät tätä myönnä. Alimmillaan TV1:n ja TV2:n yhteinen markkinaosuus on pudonnut 38 prosenttiin, mitä voi täydellä syyllä pitää katastrofina. Tv-uutisten menetys on puoli miljoonaa katsojaa.
Reijo Rutanen