Itsenäisyys

Vuonna 1971: Piia viettää nimipäiväänsä vasta 1973.

itsenäisyydestä on tullut yksi EU-keskustelun käytetyimmistä lyömäaseista: sana, joka on helpompi ymmärtää tunteella kuin järjellä, ja jota kaikkien on sen takia niin helppo käyttää omiin tarkoituksiinsa.

Sekä EU-jäsenyyden kannattajat että vastustajat vakuuttavat, että Suomen itsenäisyys ei ole kaupan: siitä ei tulla luopumaan mistään hinnasta.

Jäsenyyden vastustajat ovat yrittäneet monopolisoida itsenäisyyden omaan käyttöönsä samalla lailla kuin äärioikeisto isänmaallisuuden 1930-luvulla. Keijo Korhonen käy presidenttikampanjaa Suomen kansan itsenäisyysrintaman ehdokkaana, ja osa jäsenyyden vastustajista on ryhmittynyt Ylermi Rungon johdolla itsenäisyysseuraksi. Jopa vähemmistökommunistit ovat esiintyvinään nyt itsenäisyyden esitaistelijoina.

 

Puolustusministeriön erikoistutkija Risto E. J. Penttilä epäilee, että kaikki EU-keskustelijat eivät ole edes miettineet, mitä itsenäisyys konkreettisesti tarkoittaa.

”Tuntuu siltä, että itsenäisyys on lähinnä vertauskuva tavoittelemisen arvoiselle olotilalle. Kaikki mikä on hyvää, yhdistetään itsenäisyyteen ja kaikki mikä on huonoa pelkoon sen menettämisestä.”

”Itsenäisyys liitetään sellaisiin yhteisomistuksessa oleviin myönteisiin asioihin kuin vapaus, sininen taivas, valkoinen hanki, kesäiset päivät. Lähtökohta on puolustautuminen: olemme voineet estää muiden vaikutuksen ja pelastaa kaiken tämän itsellemme.”

Tuomo Lappalainen