25 vuotta sitten

Vuonna 1982 laserlevyt näyttäytyivät valtavana edistysaskeleena.

Helsingin huippukokouksen vaikein kysymys oli Venäjän suhde Naton laajentumiseen. Saattaa tuntua vähäpätöiseltä, mutta yksimielisyys erimielisyydestä tässä kysymyksessä oli epäilemättä yksi kokouksen keskeisistä saavutuksista. Boris Jeltsin nimittäin tyytyi vain ilmoittamaan vastustavansa laajentumista. Yhtä hyvin olisi voinut käydä niin, että Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet olisivat kiristyneet lähelle katkeamispistettä.

Lehdistötilaisuudessa Jeltsin korosti, että Nato-kysymys ratkeaa lopullisesti ulkoministeri Jevgeni Primakovin ja Naton pääsihteerin Javier Solanan neuvotteluissa. Hän korosti moneen kertaan, että heidän tehtävänsä on laatia ”dokumentti” Venäjän ja Nato-maiden suhteista. Dokumentin sitovuus pitää hänen mielestään vahvistaa kaikkien 16:n Nato-maan päämiesten allekirjoituksella. Jeltsinin tavoite – sen jälkeen, kun hän on tosiasiassa hyväksynyt Naton laajentumisen – on luonnollisesti se, että Venäjälle taataan mahdollisimman suuri sananvalta Naton päätöksiin.

Presidentti Bill Clinton puolestaan korosti sovittelevasti Naton muuttunutta ja muuttuvaa luonnetta. ”Naton ja Venäjän suhteista puhuttaessa pitää muistaa, että puhumme nyt uudesta Venäjästä ja uudesta Natosta”, Clinton alleviivasi.

Esimerkkinä tilanteen muuttumisesta hän mainitsi Bosnian, jossa Nato ja Venäjä toimivat yhteistyössä.