Sipilän hallitus tilaa veronmaksajien piikkiin yli 50 selvitystä: Lasku yli 10 miljoonaa – tutkijat pakotettuja

Vapaus ja etiikka saavat mennä, kun rahaa pitää hankkia rahoitusmallin ulkopuolelta, sanoo professori Matti Tolvanen.

Anu Kantola
Teksti
Mikko Niemelä

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus panee tänä vuonna 10,4 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa erilaisiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Valtioneuvoston kanslian kautta kulkevilla selvityksillä pyritään lisäämään muun muassa hallituksen ”päätöksenteon tietopohjaa”

Yhteensä eri selvityksiä tehdään ainakin 58 kappaletta, ja niiden keskiarvohinta on noin 180 000 euroa per selvitys. Kustannukset muodostuvat pääosin palkoista, henkilöstön sivukuluista, ostopalveluista, matkoista ja tarvikkeista. Pääosa selvityksistä valmistuu tänä tai ensi vuonna ja loput vuonna 2018, jos kyse on seurantatutkimuksesta.

Kallein yksittäinen hankeselvitys maksaa miljoona euroa. Siinä Sipilän hallitus haluaa vastauksen isoon energiapoliittiseen kysymykseen: millä energiapolitiikan ja eri sektorien toimilla Suomi saavuttaa EU:n 2030 energia- ja ilmastopaketin tavoitteet?

Aina hankkeet eivät kuulosta kovin relevanteilta. Hallitus haluaa myös tietää, vaikuttavatko sen jo päättämät rike- ja päiväsakkojen korotukset liikenneturvallisuuteen. Selvityksen hinta on 80 000 euroa. Hallitusta on kritisoitu mediassa siitä, että sakkokorotuksilla se yrittää paikata valtion menoja.

Vastausta haetaan muun muassa myös tutkimusten tutkimiseen. Eli siihen, mikä on ollut Suomessa kansainvälisellä rahoituksella toteutetun tutkimustoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Selvityksen hinta-arvio on 100 000 euroa. (Tästä linkistä voit tutustua tarkemmin eri selvityksiin ja tutkimuskysymyksiin sekä niiden hinta-arvioihin.)

 

Selvitys- ja tutkimussuunnitelmat on valmisteltu valtioneuvoston kanslian (VNK) tutkimus-, ennakointi- ja arviointitoiminnan työryhmässä. Se koostuu eri ministeriöiden virkamiehistä. Työryhmää johtaa pääministeri Sipilän oikea käsi, valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri Paula Lehtomäki (kesk).

Hallituksen selvitys- ja tutkimussuunnitelma koostuu kahdeksasta eri osakokonaisuudesta, ja se myötäilee hallitusohjelman linjauksia. Niitä ovat työllisyys ja kilpailukyky, koulutus, hyvinvointi, biotalous, digitalisaatio, normien purku, reformit, hallituksen keskeiset kivijalkahankkeet ja ”muut tietotarpeet”. Näihin muihin tietotarpeisiin on budjetoitu 700 000 euroa.

Jokainen tutkimus tai selvitys kilpailutetaan avoimella haulla.

Käytännössä hakuihin osallistuvat yliopistot, ammattikorkeakoulut ja eri tutkimuslaitokset, jotka voivat olla myös elinkeinoelämään tai ammattiliikeyhdistykseen kallellaan olevia laitoksia tai erilaisia ”tutkimuspajoja”. Joukossa on myös erilaisia valtion tutkimuslaitoksia, joiden määrärahoja Sipilän hallitus on leikannut ankaralla kädellä.

 

Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen pitää tutkimusten ja selvitysten tilaamista ongelmallisena.

Tutkijat ovat pakotettuja lähtemään hakkeisiin mukaan, sillä yliopistojen strategiat suosivat nykyään rahoitusta, joka tulee muualta kuin opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

”Tutkijoiden on pakko näitä hakea, erityisesti sellaisten tutkijoiden, jotka ovat määräaikaisissa työsuhteissa. Muuten loppuu työsuhde ja palkanmaksu”, Tolvanen sanoo.

Tolvasen mielestä hankkeet ovat vahvasti poliittisia, ja ne koetaan ongelmallisiksi tutkimuksen vapauden ja etiikan näkökulmasta.

”Vapaus ja etiikka saavat kuitenkin mennä, kun rahaa pitää hankkia niin sanotun rahoitusmallin ulkopuolelta. Yleisesti ottaen näistä hankkeista syntyy huonoa tutkimusta”, Tolvanen toteaa.

Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola puolustaa lähtökohtaisesti korkeakoulujen perustutkimukseen suunnattavaa rahoitusta, mutta kokee, että myös ”strategisille ja poliittisille” tilaustöille on tarvetta.

”Me tutkijat olemme täällä veronmaksajien rahoilla, joten ei se ole maailmanloppu, jos osa rahoista menee pääministerin kanslian kautta. Rahaa pitäisi tietysti jakaa viisaasti, hyviin ja kiinnostaviin hankkeisiin”, Kantola sanoo.

Professori Kantolan tutkijaryhmä on voittanut yhden VNK:n järjestämän hankekilpailun, jossa selvitetään päätöksentekijöiden vuorovaikutusta kansalaisten ja järjestöjen välillä.

Tutkimustulosten perusteella voidaan kehittää muun muassa ministeriöiden kuulemiskäytäntöjä ja sähköisiä palveluja. Tutkimuksen kokonaishinta on noin 156 000 euroa.

 

Sipilän hallitus leikkaa vaalikauden aikana yhteensä noin 600 miljoonaa euroa koulutuksen määrärahoja. Myös korkeakoulujen perustutkimuksesta leikataan.

Pääministerin kansliasta tilattujen raporttien tieteellinen taso on aiemmin herättänyt mediassa keskustelua, kun tutkija Karin Creutz, professori Markus Jäntti ja apulaisprofessori Lena Näre kirjoittivat Imagessa helmikuussa 2016, että maahanmuuttoa käsittelevässä raportissa oli useita ongelmia. Ne liittyvät lähdekritiikkiin ja hyvän tieteellisen käytännön kriteereihin.

Jäntti sanoi tuolloin Suomen Kuvalehdelle, että hän on huolissaan siitä, että päättäjät käyttävät ”tekeleitä” päätöksenteon tukena. Raportti maksoi 200 000 euroa.

Toisaalta Jänttiä, Creutzia ja Närettä voi kritisoida siitä, etteivät he valittaneet ”huonosta työstä” Tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan (TENK), joka valvoo hyvää tieteellistä tapaa. He tyytyivät esittämään työn ongelmia blogikirjoituksessa.

Myös VNK:ta voi kritisoida, sillä se ei ole tilaajana sitoutunut TENKin ohjeeseen, vaikka asiasta on käyty osapuolten välillä keskusteluja.

Toinen suurta mediahuomiota saanut, jo edellisen hallituksen aikana VNK:n kautta tilattu raportti on Ulkopoliittisen instituutin tekemä Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueillaselvitys. Se sai kiitosta ja haukkuja sekä hallitus- että oppositiopuolueilta. Myös tutkijapiireissä työstä keskusteltiin ja väiteltiin, niin kuin varsinkin Venäjä-tutkimuksista on tapana tehdä. Hankkeen hinta oli 90 000 euroa.

Molemmat esimerkkiselvitykset saivat mediassa paljon näkyvyyttä eri lähtökohdista. Siitä ei kuitenkaan ole tietoa, lisäävätkö ne ja muut yli 50 tutkimushanketta hallituksen ”päätöksenteon tietopohjaa”. Ehkä tätäkin olisi jonkun syytä tutkia.

Ja kyllä sitä tulevaisuudessa tutkitaankin, sillä VNK aikoo luoda ”mittariston ja arviointityökalun”, jolla saadaan tietoa siitä, saatiinko sitä tietoa, jota oli alun perin tarkoitus saada.