Sipilän hallitus on epäonnistunut työllisyystavoitteessaan nousukaudella – Ja uusi kriisi kolkuttelee jo ovella
Uutisanalyysi: Kun työ ja osaaminen eivät kohtaa, työllisyys ei parane.
Tilastokeskus on jälleen julkaissut nipun työllisyyslukuja.
Luvut kertovat tylysti sen, ettei Sipilän hallitus ole saavuttanut 72 prosentin työllisyysastetavoitettaan, vaikka Suomi muun Euroopan imussa on elänyt noususuhdannetta jo muutaman vuoden.
Työllisyysasteen trendi oli lokakuussa 71,8 prosenttia, eikä työllisyysaste ole noussut käytännössä kuukausiin.
”Nyt saa alkaa jo uudelleen pelätä hallituksen tavoitteen puolesta. Kausitasoitettuna työllisyysaste ei ole käytännössä noussut viiteen kuukauteen”, tviittasi Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju.
Hallituksen tavoitteiden romuttumisen sijaan hälyttävintä työllisyysluvuissa on se, että Suomen työllisyysasteen nostaminen yli 72 prosentin ei tunnu onnistuvan edes tilanteessa, jossa avointen työpaikkojen määrä on suhteellisen korkea.
Työ- ja elinkeinotoimiston mukaan avoimia työpaikkoja on nyt enemmän kuin viime vuonna. Avoimista noin 47 000 työpaikasta yli puolet on kuitenkin hankalasti täytettäviä, eli niin kutsuttu kohtaanto-ongelma jarruttaa työllistymistä. On töitä, joihin ei löydy osaavia tekijöitä.
Ennustelaitosten mukaan talouskasvun ”hurjin vaihe” maailmalla ja myös Suomessa näyttää olevan ohi ja uudet sekä vanhat talousongelmat kolkuttelevat ovella.
Euroopan keskuspankki aikoo lopettaa elvytyksen, ja ohjauskorkojen nostaminen alkaa todennäköisesti jo ensi vuonna. Se on suomalaiselle asuntovelalliselle outo tilanne, sillä korot ovat olleet nollassa jo kolmisen vuotta. Korkojen noustessa raha on pois muusta kulutuksesta, mikä heijastuu Suomessa kauppaan ja myös teollisuuteen.
Yhdysvalloissa korkoja on jo nostettu ja rahan hinta on kallistunut. Keskuspankki on viestittänyt markkinoille, että valittu linja jatkuu. Nyt Fedin korko on 2,25 prosenttia.
Lisäksi Euroopan talouskuri, jos sitä on ikinä ollutkaan, rakoilee jälleen. Kreikan lisäksi Italian pullistelu aiheuttaa ongelmia koko euroalueelle.
Italian hallitus uhmaa unionin sääntöjä löysällä budjettikurilla, mikä johtanee maan lisävelkaantumiseen. Italialla on jo velkaa 130 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen – mallioppilas Suomella noin 60 prosenttia.
Kun Euroopassa myllertää, Suomessa valmistaudutaan kevään eduskuntavaaleihin. Kansa saa kuulla aimoannoksen poliitikkojen vaalilupauksia.
Työllisyysaste aiotaan nostaa 75 prosenttiin, sillä se on taso, joka joten kuten rahoittaisi hyvinvointivaltion palvelut. Tilastokeskuksen väestöennuste kertoo karua kieltä siitä, että syntyvyys laskee ja hoidettavien vanhusten määrä kasvaa.
Keskiluokalla on töitä koko ajan enemmän, mutta ahkerointi ei näy tilinauhassa.
Euromaiden ongelmat yhdistettynä rahan hinnan nousuun luovat tilanteen, jossa katseet kääntyvät jälleen Suomen palkkatasoon. Ja se on keskustelu, jossa korostetaan vain kahta asiaa: malttia ja joustoja.
Esimerkiksi taloustieteilijä Sixten Korkman kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan 20. marraskuuta 2018, että Suomi tarvitsee makrotason palkkakoordinaatiota eli malttia myös silloin, kun taloudessa menee hyvin.
Työllisyysasteen nostaminen 75 prosentiin ei kuitenkaan onnistu, jos kohtaanto-ongelmia ei pystytä ratkaisemaan.
Ay-liike ei suostu siihen, että maahanmuuttajille maksettaisiin pienempää palkkaa sen vuoksi, ettei heillä ole koulutusta ja tarvittavaa osaamista.
Tilastojen mukaan avoimia työpaikkoja ei ole tarjolla ihmisille, joilla ei ole koulutusta eikä osaamista. Osaajia tarvitaan kauppaan, rakentamiseen ja korjaamoalalle.
Ehkä poliitikkojen pitäisi tehdä työllisyys- ja koulutuspolitiikkaa yritysmaailmaa kuunnellen.