Sipilä ja Stubb sote-sopassa – tästä on kyse: Rahaa, valtaa ja politikointia
Sotessa on kyse muustakin kuin sotesta, sanoo professori Arto Haveri.
Ei pidä puhua vain sote-alueista tai sote-uudistuksesta. Kyse on aluehallinnon uudistamisesta.
Näin sanoo Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri, joka kuului Tuomas Pöystin johtamaan sote-selvitysryhmään.
”Itsehallintoalueilla on muitakin tehtäviä kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviä tehtäviä”, Haveri sanoo.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että itsehallintoalueille tullaan jollakin aikavälillä (oli niitä sitten 5, 9, 12, 15 tai 18) siirtämään maakuntien liittojen lakisääteiset tehtävät. Suomessa on 18 maakuntaa, ja ne ovat alueidensa merkittävimpiä vallankäyttäjiä.
Itsehallintoaluille puolestaan valitaan edustajat vaaleilla, jotka päättävät tulevaisuudessa sote-asioiden lisäksi esimerkiksi julkista liikennettä ja maankäyttöä koskevat asiat.
Haverin mukaan keskusteluissa ja visioissa on tuotu myös esille se, että keskiasteen koulutus sekä palo- ja pelastustoimea koskevat asiat tulivat osaksi itsehallintoalueita.
”Näitä asioita esitimme työryhmässä, jotta voisimme niin kutsuttuja himmeleitä purkaa. Esimerkiksi kuntayhtymät voitaisiin poistaa kokonaan lainsäädännöstä.”
Itsehallintoalueiden määrää vielä isompana asiana Haveri pitää rahoituskysymyksiä, jotka pitäisi ratkaista heti, kun alueiden määrästä on päästy jonkinlaiseen sopuun.
Hallitus on linjannut, että rahoitus hoidetaan joko kunta- tai valtiorahoitteisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön muistioissa kuitenkin on ehdoteltu useita muitakin rahoitusmalleja, esimerkiksi sote-veroa tai vakuutusmalleja.
”Olen sitä mieltä, että itsehallintoalueilla pitäisi olla oma verotusoikeus”, Haveri sanoo. Näin koko järjestelmään saadaan ”tehokkuutta”.
”Jos raha tulee suoraan valtiolta, niin silloin johtavien paikallispoliitikkojen päätehtävä on lobbaaminen. Sote-veromallissa mielestäni äänestäjien paine pitää veron kohtuullisena.”
Jos sote-veromalli tulisi, pitäisi kuntien verotusta laskea samassa suhteessa, jottei tulisi tuplaverotusta. Kuntien pitäisi saada jonkinlaiset ”verokatot”, joihin kuitenkin liittyy toistaiseksi lainsäädännöllisiä ongelmia.
Kuntien suora rahoitus on pois laskuista, sillä perustuslain mukaan kunta ei voi rahoittaa palveluita, joita se ei itse järjestä.
Haveri muistuttaa myös siitä, että jos raha tulisi itsehallintoalueille suoraan valtiolta, katsoisi Euroopan unioni itsehallintoalueiden kuuluvan valtionhallintoon: eli mikään ei muuttuisi finanssipoliittisesta näkökulmasta.
”Ennen kuin mitään rahoitusmallia otetaan käyttöön, pitää kuitenkin laskea jollakin keinolla kuntien verotusta, jotta itsehallinto ja sote saadaan rahoitettua.”
Hallituspuolueiden keskustan ja kokoomuksen näkökulmaerot itsehallintoalueiden määristä liittyvät hyvin pitkälti valtapeliin, professori arvioi.
Esimerkkinä hän ottaa Kainuun, joka ei halua osaksi isoa Pohjois-Pohjanmaata.
”Pelko on, että palvelut häviäisivät alueelta.”
Onko huoli turhaa, jos palvelut kuitenkin taataan lailla?
”Aina kun jokin kunta liitetään isompaan, niin kyllähän silloin keskittymiskehitys tapahtuu. Tästä näkökulmasta katsottuna huoli tuskin on aivan turhaa.”
Valta siis keskittyy kasvukeskuksiin ja tietyt alueet ”kuihtuvat pois”, sillä ikärakenne nousee ja väestömäärä laskee. Joillekin tiettyjen alueiden palvelujen säilyttäminen on kuitenkin tärkeää jostakin muusta kuin rahasyystä.
Haveri kannattaa sitä, että itsehallintoalueita on mahdollisimman vähän. Hän perustelee asiaa kustannuksilla.
”Useissa pienissä kunnissa väestön ikääntyminen nousee koko ajan. Esityksemme mukaan 9–12 aluetta on kustannuksiltaan halvempi kuin 18 aluetta.”
”Varmasti keskusta on katsonut sitä, millä tavoin poliittiset valtasuhteet jakaantuvat näillä alueilla”, Haveri arvioi. ”Isompi alueiden määrä tukee todennäköisesti keskustan valta-asemaa.”