Rokotuksista yllättäviä hyötyjä
Yksi eniten ihmishenkiä säästäneistä lääketieteen keksinnöistä on rokotus: esitellään elimistölle taudinaiheuttaja, jotta immuunijärjestelmä tuottaisi tämän taudinaiheuttajan tulevaisuudessa tunnistavia muistisoluja.
Kun opittu puolustusjärjestelmä kohtaa saman taudinaiheuttajan uudemman kerran, muistisolut aktivoituvat ja tuhoavat sen ennen kuin se ehtii aiheuttaa vahinkoa aivan samalla tavalla, kuin jos taudin olisi sairastanut aiemmin.
Immuunipuolustukselle esitellään vain bakteerin tai viruksen pintarakenteita tai heikennetty taudinaiheuttaja. Näin itse tautia ei tarvitse sairastaa.
Yli 200 vuotta tunnettu menetelmä on periaatteessa näin yksinkertainen. Joskus rokotuksilla on kuitenkin yllättäviä vaikutuksia immuunipuolustukseen.
Rokotus tai rokotteeseen kuuluva tehosteaine voi herättää immuunipuolustuksen hyökkäämään myös johonkin aivan muuhun kohteeseen kuin siihen, johon rokote on tarkoitettu.
Tällaiset rokotteiden niin kutsutut epäspesifiset vaikutukset voivat selittää, miksi turvallisiksi uskotut rokotteet voivat yllättää aiheuttamalla vakaviakin sairauksia. Esimerkiksi Pandenrix-sikainfluenssarokote aiheutti autoimmunnitautia narkolepsiaa.
Autoimmuunisairauksissa puolustusjärjestelmä hyökkää elimistön omia soluja vastaan, narkolepsian tapauksessa aivojen uni-valverytmiä säätelevien rakenteiden kimppuun.
WHO pyytänyt selvitystä
Joillakin rokotteilla näyttäisi kuitenkin olevan terveyttä edistäviä epäspesifisiä vaikutuksia, kirjoittaa tiedetoimittaja Michael BrooksNew Scientist -lehdessä.
Brooksin mukaan on kasaantuvaa näyttöä siitä, että rokotteilla on laajempi vaikutus immuunijärjestelmään kuin aiemmin on ymmärretty.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi Afrikassa rokotus tuhkarokkoa vastaan vähentää kuolleisuutta antamalla suojaa myös keuhkokuumetta, verenmyrkytystä ja ripulia vastaan.
Länsimaissa lapset kuolevat tartuntatauteihin enää harvoin, mutta rokotteista on muita yllättäviä hyötyjä. Jotkut rokotteet näyttävät vähentävän lasten alttiutta saada ihottuma tai astma.
Maailman terveysjärjestö WHO on pyytänyt rokoteasiantuntijoita selvittämään, mitä terveyshyötyjä rokotteiden ei-spesifeillä vaikutuksilla voi olla.
Aihe on jäänyt yllättävän pitkään tutkimuksen ulkopuolelle. Ensimmäiset havainnot ilmiöstä ovat nimittäin jo 1900-luvun alusta. Ruotsalainen lääkäri Carl Näslund havaitsi, että BCG-tuberkuloosirokotteen saaneet lapset elivät paljon rokottamattomia todennäköisemmin yhden vuoden ikään.
Tuberkuloosi tappaa yleensä vähän vanhempia lapsia, joten rokotteen spesifistä vaikutuksesta ei ollut kyse. Tutkijat havaitsivat Yhdysvalloissa ja Britanniassa 1940- ja 1950-luvun rokotetutkimuksissa, että BCG-rokotteen saaneilla lapsilla oli 25 prosenttia rokottamattomia alempi kuolleisuus muihin kuolinsyihin kuin tuberkuloosiin.
Teoria sai vahvistusta uudestaan 1970-luvulla Guinea-Bissausta, jossa tuhkarokkoepidemia tappoi joka neljännen lapsen. Rokotuskampanja pysäytti epidemian, ja jälkikäteen huomattiin, että rokotetut selvisivät muita todennäköisemmin hengissä lapsuudestaan. Vastaavia yhteyksiä löydettiin muualta Afrikasta ja muistakin kehitysmaista, kuten Bangladeshista ja Haitilta.
Tutkijoille on yhä epäselvää, millä mekanismilla rokote voi antaa suojaa muita mikrobeja kuin sitä taudinaiheuttajaa vastaan, jolle rokote on tarkoitettu.
Jos mekanismi ymmärrettäisiin paremmin, olisi mahdollista hyödyntää näitä ei-spesifisiä vaikutustapoja paremmin, Brooks kirjoittaa. Samalla olisi mahdollista aiempaa paremmin ehkäistä rokotteiden haittavaikutuksia.