Näen paikan, jossa on heinäseipäitä - rikostutkintaan tarjotaan jopa selvänäkijöiden apua

Myös Ulvilan surman tutkintaan liittyy meedio.

Anneli Auer
Teksti
Aurora Rämö

Nainen seisoi toukokuisena lauantaina Harvaluodontiellä Piikkiössä ja näki saman maiseman kuin unessaan. Metsäisen maantien, sen varrella taloja harvakseltaan noin seitsemän kilometrin päässä Piia Ristikankareen kotoa. Tyttö olisi tuossa lähellä olevassa talossa.

15-vuotias Ristikankare oli kadonnut lähes kolme vuotta aiemmin, lokakuussa 1988. Kukaan ei ollut nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän oli paiskannut suutuspäissään ulko-oven kiinni ja lähtenyt kotoa. Pikkuveljen kanssa oli tullut riitaa telkkarikanavan valinnasta.

Nainen oli piirtänyt unensa pohjalta poliisille kartan. Se vastasi juuri tätä Harvaluodontien kohtaa, vaikka poliisin käsityksen mukaan nainen ei tuntenut paikkakuntaa lainkaan. Hän oli kotoisin pääkaupunkiseudulta, mistä poliisi oli hänet aiemmin päivällä hakenut. Ehkä hänen näkynsä vahvistuisi entisestään. Nainen oli kertonut auttaneensa aiemminkin poliisia unennäkölahjansa avulla.

Poliisi tarttui vinkkiin, sillä tutkinta oli umpikujassa. Oli pakko yrittää mitä tahansa. Oli aivan sama, mistä universumista tieto tuli, kunhan tyttö löytyisi.

Ristikankareen tapaus on siitä erikoinen, että sen nykyinen tutkinnanjohtaja kertoo avoimesti selvänäkijän käyneen paikalla ”vahvistamassa näkyään”.