Punk = Impotenssin vastakohta

Punk on asenne, joka synnytti 1970–1980-luvulla Suomeen 300 uutta lehteä.

Kauko Röyhkä
Teksti
Lauri Lehtinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Entisessä juoppojen yömajassa Helsingin Ruoholahdessa kokoontui marraskuisena viikonloppuna 1979 uhmakkaan näköistä väkeä. Jotkut ilmestyivät Lepakko-kulttuuritaloksi remontoitavaan rakennukseen mafiosotyylisesti tummat lasit päässä ja viulukotelot kädessä.

Siististi pukeutunut, etelässä tuiki tuntematon Kauko Röyhkä ilmoitti olevansa Helsingin Sanomien toimittaja. Oikeasti hän kirjoitti oululaiseen Tilt-Zeitungiin ja turkulaiseen Puikkoon. Myös muut paikalla olijat edustivat suomalaisia vaihtoehtolehtiä.

Punkbuumi oli haastanut 1970-luvun lopulla nuoret tekemään musiikin lisäksi lehtiä. Parissa vuodessa Suomeen syntyi satoja monistuskoneilla kopioituja kolmen tai viiden markan julkaisuja, jotka eivät hävenneet rosoisuuttaan.

Köynnös-lehden Pekka Haavisto oli järjestänyt kasvavan pienlehtiväen ensimmäisen tapaamisen Espoon Thorstorp-kotiseututalolla 1978. Paikalle saapui alle kymmenen edustajaa omakustanteista. Lepakkoon sen sijaan ilmaantui miltei 40 lehden tekijöitä.

Tammi-kustantamon siisti herrasmies Matti Suurpää tunsi luultavasti olevansa väärässä paikassa yrittäessään etsiä irvailevien punkkien joukosta lupaavia runoilijoita. Kirosanoista huolimatta kustantajan puheenvuoro ei vakuuttanut nuoria.