Käpristynyt manifesti
Suomen vasemmistolaisimmassa kaupungissa Kemissä juotiin kakkukahvit lokakuun vallankumouksen 100-vuosipäivän kunniaksi. Kahvittelijat olivat lähes yhtä vanhoja.
Kun nousee Kemin betoninharmaan 50-metrisen kaupungintalon katolle, näkee vain tehtaita. Maailman pohjoisin paperitehdas Veitsiluodossa, vanha saha ja sellutehdas Karihaarassa. Elijärven kromikaivoksesta nostettu jättimäinen kasa maa-ainesta.
Horisontissa möllöttää myös naapuri-Tornion tumma terästehdas. Kemi oli ennen suurempi ja elävämpi, Meri-Lapin mahtavin.
Sitten Tornio kurkotti rajan yli Haaparantaan, Prix-tavarataloon 1990-luvulla ja yhteiseen kauppakeskukseen 2000-luvulla. Hypermarketit, gigantit ja dressmannit tyhjensivät Kemin kivijalan. Jäi vain surkea työllisyysaste, muuttotappion syöksykierre ja miinusmerkkinen syntyvyys.
Ja työväenliike, vaikkei ole juuri työväkeäkään. Eläkeikäisten haikailu duunareiden ja pääoman taistoon, oman nuoruuden haaveeseen tasa-arvosta ja yhteistoiminnasta.