Puheenvuoro: Hallituksen sopu syntyi nitistämällä sieltä mistä se oli helpointa, taiteesta ja kulttuurista, kirjoittaa Juha Itkonen

”Taiteen ja kulttuurin rahoituksesta leikkaaminen olisi huono ajatus missä tahansa tilanteessa, mutta koronakriisin jälkimainingeissa se on karmeaa.”

Juha Itkonen
Teksti
Juha Itkonen

Uutinen tuli vappuaattona – ei yllätyksenä, mutta silti tyrmistyttävänä. Taiteen rahoitus vähenee ensi vuonna 17,5 miljoonaa euroa ja sitä seuraavana 23 miljoonaa euroa.  

Vastuullisuustoimien aiheuttama rahapelitoiminnan tuottojen väheneminen on toki ollut tiedossa pitkään, ja pandemia on entisestään vähentänyt Veikkauksen tuloutusta. Tästä näkökulmasta voidaan puhua torjuntavoitosta ja lohdutella, että huonomminkin olisi voinut mennä.  

Ymmärrän poliitikkojen tuskan tiettyyn rajaan asti. Satojen miljoonien eurojen katoaminen valtion käyttövaroista on surkea juttu, ja valtiontalouden näkökulmasta tähän asti rahapelien tuotosta rahoitetut kohteet kehyksen ulkopuolisia menoja.  

Mutta vaikka taiteen, liikunnan, tieteen ja nuorisotyön tukemisella veikkausvoittovaroista onkin oma ymmärrettävä historiansa, eihän sen näin pitäisi mennä. Ei vaikkapa taide ja kulttuuri ole jotain ylimääräistä, jota valtio voi tukea, jos rahapeleistä saadaan euroja. Se, että tällainen käytäntö on aikojen kuluessa päässyt syntymään, on epäilemättä osaltaan vahvistanut virheellistä ja haitallista käsitystä taiteen rahoituksesta jalomielisenä almujen jakeluna, joka pohjimmiltaan on yhteisten rahojen viskelyä kankkulan kaivoon.  

Mikään kaunopuheisuus ei myöskään poista sitä tosiasiaa, että hallitus on nyt leikkaamassa rahoitusta nimenomaan alalta, joka on kärsinyt pandemiasta ja tämän saman hallituksen asettamista rajoituksista kaikkein eniten, ehkä lentoliikennettä lukuun ottamatta. Taiteen ja kulttuurin rahoituksesta leikkaaminen olisi huono ajatus missä tahansa tilanteessa, mutta koronakriisin jälkimainingeissa se on karmeaa. Ala kaipaisi täsmäelvytystä, ei missään tapauksessa enää yhtään lisää iskuja.