Psykiatri Jari Sinkkonen: "Lapset on hoidettava kotona"

lapset
Teksti
Leena Sharma
piirros jokela

Terapia ei ratkaise nyky-yhteiskunnan ongelmia, uskoo psykiatri Jari Sinkkonen.

Teksti Leena Sharma
SK 46/2007

Jokelan tragedia on lietsonut keskustelua lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden riittämättömyydestä. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosta ärsyttää aiheella ”kohkaaminen”.

”Juttuhan on niin, ettei Jokelan ampujan kaltainen kaveri missään nimessä hakeudu terapiaan. Hän on kiepsahtanut omnipotenssiin ja suuruuskuvitelmiin, ei hän usko tarvitsevansa psykiatria. Päinvastoin, hänen mielestään muiden päässä viiraa.”

Sinkkonen muistuttaa, että lastenpsykiatrien määrä on kansainvälisesti vertailtuna Suomessa korkea.

”Ammattilaistenko pitäisi hoitaa lasten ongelmat ja kaikki paha olo? Ei siitä mitään tule, emme me voi kasvattaa loputtomiin terapeuttien määrää. Pitää miettiä, mitä hittoa olemme tekemässä vanhempina, naapureina, isovanhempina. Minkälaista lastemme elämä on? Siihen puuttuminen ei ole terapeutin tehtävä ollenkaan.”

Sinkkonen on käsitellyt kirjoissaan ja puheenvuoroissaan nyky-yhteiskunnassa kasvavien poikalasten haasteita. Ymmärtääkö hän, miksi Myyrmannin ja Jokelan tapauksissa ja maailmalla vastaavissa verilöylyissä tekijät ovat aina poikia tai nuoria miehiä?

”Nöyryytyksen kokeminen on selvästi enemmän miessukupuoleen liittyvää. Se voi olla yhtä hyvin ulkopuolisuuden kokemusta tai vuorovaikutuksen ja oikean sosiaalisen yhteyden puutetta, läheisyyden sietämisen vaikeutta. Tunnetta, ettei pääse muiden joukkoon, vaikka muut eivät hyljeksisikään. Silloin helposti kiepsauttaa tilanteen toisin päin: muut eivät ansaitse minua, he ovat tyhmiä, alempiarvoisia.”

Pojilla ja miehillä todetaan narsistisia häiriöitä enemmän kuin tytöillä ja naisilla. Osittain tämä liittyy Sinkkosen mukaan geeneihin, hormoneihin, ns. miesaivoihin.

”Tytöt puolestaan harrastavat verbaalista julmuutta. Luokan kuningatar kerää hovin ympärilleen ja katsoo muita nenänvartta pitkin. Antaa lempeästi hymyillen ymmärtää, että olet täysi nolla. Se on tyttöjen tapa, mutta se ei ole ase kädessä heilumista.”

Sinkkonen on puolustanut poikien oikeutta pyssyleikkeihin. Entä nyt, kun puupyssyjen heiluttelu on vaihtunut raaistaviin nettiyhteisöihin ja tietokonepeleihin?

”Pyssyleikit ovat leikkiä, jonka lapset luovat itse. Se on kehittyvän keskushermoston kannalta jotain aivan muuta kuin että lapsi katsoo peliä – leikkisää ja hauskaakin – joka on jonkun toisen luoma fantasia. Pelin valtava ärsyketulva ei ole hänen hallittavissaan.”

Sinkkonen ei ole vaatimassa internetiä tai tietokoneita lapsilta pois. Mutta hän haluaa aikuisten säilyttävän kontrollin. Tai pikemminkin ottavan sen takaisin. Tällä hetkellä lapset pelaavat sankoin joukoin alle 18-vuotiailta kiellettyjä pelejä.

”Äiti tai isä pyytäköön pelikaupassa näyttämään, millaista materiaalia peli sisältää.”

Vanhemmat eivät osaa suojata lapsiaan liiallisilta ärsykkeiltä ja stressiltä. Seurauksena lapset kärsivät ylilevottomuudesta, impulsiivisuudesta, lyhytjännitteisyydestä.

Vanhemmat kuitenkin vetoavat usein siihen, ettei heidän kontrollinsa ulotu kodin seinien ulkopuolelle. Sinkkonenkin on kuullut vanhempainilloissa monesti sanottavan, että rajat ja sopimukset toimivat kotona, mutta kavereiden luona niitä ei ole.

”Asioita voi muuttaa. Nyt me olemme passiivisina maailman vietävissä, toteamme vain tapahtuneen, mutta kyllä suojaustakin voidaan kehittää. Aikanaan lapsia nukutettiin vällyissä huonossa sisäilmassa. Sitten tuli Arvo Ylppö ja sanoi, että lasten pitää saada raitista ilmaa. On syötetty neljän tunnin välein ja pidetty sitä ainoana oikeana tapana ja siitäkin on luovuttu.”

Sinkkonen uskoo, että ryhtiliike tulee myös maailmalta. Ja erilaisia liikkeitä on jo Suomessakin: kouluissa on järjestetty vanhempainiltoja, joissa on sovittu yläasteikäisten kotiintuloajoissa.

”Voi tietysti kysyä, miksei vanhempien kantti riitä sanomaan, että sinä tulet kotiin kymmeneltä illalla, vaikka muut tulisivat neljältä yöllä. Mutta ilmeisesti tämän päivän vanhemmat tarvitsevat näitä vertaisryhmiä.”

Suomen Kuvalehti pyysi Kaitaan yläkoulun ja lukion oppilaita kuvaamaan Jokelan tapauksen heissä herättämiä tuntoja. Juttuun liitetyn kuvan teki 14-vuotias 8. luokan oppilas nimimerkki Nicole B.