Professori Riitta Nikula: Taideyliopistoista tulee liikaa tohtoreita

koulutus
Teksti
Hannele Jäämeri

Kansainvälinen ryhmä arvioi Suomen taideyliopistojen tilan. Väitöskirjojen taso on perin epätasainen, sanoo professori Riitta Nikula.

Riitta Nikula

Suomen Akatemia teetti kansainvälisen arvioinnin suomalaisissa taideyliopistoissa tapahtuvasta tutkimuksesta ja tutkijakoulutuksesta. Kohteena olivat Sibelius-Akatemia, Kuvataideakatemia, Teatterikorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Lapin yliopiston taiteen tiedekunta. Raadin ulkomaalaisjäsenet tulivat Yhdysvalloista, Itävallasta, Italiasta ja Ruotsista. Taidehistorian emerita professori Riitta Nikula toimi varapuheenjohtajana.

Riitta Nikula, tuleeko totuus ulkomailta?

”Ulkomainen asiantuntemus on tärkeää, mutta se pitää suhteuttaa siihen mitä itse tiedämme – ei se jumalan sanaa ole.”

Raadin jäsenet eivät tunne kovin hyvin suomalaista yhteiskuntaa. Vääristääkö se näkemystä?

”Saattaa jossain määrin vääristää. Raatia piti usein muistuttaa, että maassamme on vain viisi miljoonaa asukasta. Vierailut laitoksiin tehdään nopeasti ja ne tuovat esiin satunnaisia asioita. Painoarvoon vaikuttaa myös se miten hyviä ihmiset ovat asiaansa esittämään.”

Taideyliopistossa on voitu tehdä myös niin sanottuja taiteellisia väitöskirjoja, joissa osa työtä on oma taiteellinen suoritus. Mitä tästä ajateltiin?

”Tämä käytäntö ei ole yleinen ainakaan Euroopassa. Sen ongelmista keskusteltiin. Mutta etenkin Sibelius-Akatemian positiiviset tulokset vakuuttivat raadin mallin toiminnasta.”

Arvioinnissa todetaan tällaisen tutkimuksen voivan tuottaa uudenlaista tietoa. Mitä on taiteellinen tieto?

”Luonnontieteellisen tieteenkäsityksen mukaan tässä liikutaan kyseenalaisella alueella. Mutta uteliaisuus on ihmisen vahva energia.”
”Taiteelliseen ammattiin koulutetun ihmisen oman työn pohjalta nousevat kysymykset ovat uusia ja erilaisia kuin sellaisen tutkijan kysymykset, joka tarkastelee valmiita taiteen tuotteita.”

Mikä käsitys syntyi suomalaisen tutkimuksen tasosta?

”Yllättävän laajalta alueelta löytyi korkeatasoista osaamista. Väitöskirjojen taso oli kuitenkin epätasainen. Tohtoriopiskelijoita on selvästi liikaa ja ohjaavia professoreita ja senioritutkijoita aivan liian vähän. Ihastusta raadissa herättivät onnistuneet esimerkit taiteelliseen tekemiseen perustuvasta tutkimuksesta. Siinä muut voivat oppia meiltä.”

Raati suositteli laajempaa kansainvälistä verkostumista sekä oppilaiden ja opettajien vaihtoa. Muuttuuko opetus yhä enemmän englanninkieliseksi?

”Raati piti sitä itsestään selvänä. Itse olen sitä mieltä, että suomen kielellä tapahtuva tutkimus ja opetus on pidettävä arvossaan.”

Raati kehotti miettimään taiteen tohtoreiden määrällistä tarvetta. Tuleeko tohtoreita liikaa?

”Tulee. Kunkin laitoksen on harkittava, kuinka monelle opiskelijalle riittää asiantuntevaa ohjausta. Ja myös sitä kuinka monelle tohtorille olisi tehtävä yhteiskunnassa.”

Mihin tohtoreita tarvitaan?

”Sekä opettajiksi että tutkijoiksi. Mutta meillä ei ole virkoja eikä uranäkymiä valmistuneille tohtoreille. Laitoksissa tehdään hyvin vähän muuta tutkimusta kuin väitöskirjoja.”

Onko tohtori parempi taiteilija?

”Voisi olla. Ainakin erilainen. Nykytaide ei ole vain esteettistä, vaan myös älyllistä. Juuri siksi osa taiteilijoista haluaa tehdä väitöskirjan.”

Mikä oli arvioinnin paras anti?

”Jokainen yliopisto joutui Akatemian ohjeiden mukaan tekemään toiminnastaan tarkan itsearvioinnin raadin käyttöön ja kohtaamaan yllättäviäkin kysymyksiä. Se oli myös heille itselleen hyvin paljastavaa.”

Kuva: Kaisa Rautaheimo