Poikani yritettiin kirjata tyttöjen joukkueeseen kerta toisensa jälkeen
Miksi tuijotamme sukupuolten eroja, kun meissä on niin paljon samaa, kysyy Asta Leppä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kun selailin vanhaa valokuva-albumia, yksitoista- ja kaksitoistavuotiaat poikani kävivät olkani takaa vilkaisemassa lapsuuskuviani.
”Oliko teidän luokalla pelkkiä tyttöjä?” ihmetteli nuorempi luokkakuvani nähtyään.
”Oletko sä tuossa, äiti?” toinen poika jatkoi. ”Näytät ihan meidän luokan Juusolta.”
Kumma kyllä, minusta itsestäni ei tuntunut juusomaiselta. Eikä tunnu vieläkään.
Ei edes silloin, kun lähden meikittömänä remonttihommiin.
