Kelpaisiko kimppakyyti?

Ruotsin pääministeri Magdalena Andersson voi joutua kiperän päätöksen eteen, kun Suomi kääntyy kohti Natoa.

Nato-jäsenyys
Teksti
Annu Marjanen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Suomi ja Ruotsi yrittävät päivittää kevään aikana kantansa Nato-jäsenyyteen. Molemmat pitävät tärkeänä, että mahdollisessa hakuprosessissa edettäisiin yhtä aikaa. Suomessa käänne kohti Natoa on kuitenkin ollut Ruotsia nopeampi ja jyrkempi.

Ruotsi seuraakin nyt tarkkaan, miten ja millä aikataululla Suomi etenee. Natoon hakeminen vaatisi Ruotsin sosiaalidemokraattiselta hallitukselta täyskäännöstä. Suomi voi kuitenkin asettaa pääministeri Magdalena Anderssonin vaikean päätöksen eteen ennen syyskuun valtiopäivävaaleja.

Sanna Marinin (sd) hallitus aikoo antaa eduskunnalle selonteon Suomen turvallisuusaseman muutoksesta huhtikuun alkupuolella. Eduskunnan odotetaan käsittelevän sitä huhti-toukokuussa.

Jos Nato-jäsenyydelle löytyy eduskuntakäsittelyn aikana laaja tuki, valtiojohto voi esittää jäsenneuvottelujen aloittamista. Sitä varten annettaisiin todennäköisesti uusi selonteko, mutta se voitaisiin käsitellä hyvin nopeasti, sanoo eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk).

Nyt valmisteilla olevassa selonteossa ei vielä oteta kantaa siihen, pitäisikö Suomen hakea Nato-jäsenyyttä vai ei. Marin ja presidentti Sauli Niinistö ovat varoneet kertomasta omaa kantaansa liian aikaisin.

Jos valtiojohto löisi kantansa lukkoon, eduskunnan olisi vaikea käydä asiasta aitoa keskustelua.

Valmistelu on johtanut asetelmaan, jossa aloitetta siirretään toisten vastuulle. Niinistö ja Marin ovat korostaneet eduskunnan roolia. Eduskunnassa on tähdennetty, että presidentti ja pääministeri johtavat prosessia.

Selonteon valmistelijat huomauttavat, että kyse ei ole vain Natosta. Selonteossa käsitellään Ukrainan sodan vaikutuksia myös talouteen, huoltovarmuuteen ja kyberturvallisuuteen.

Eduskunta kuitenkin saa selonteosta eväät poliittiseen keskusteluun Nato-jäsenyydestä. Kansanedustajilla on eduskuntakäsittelyn aikana mahdollisuus kuulla laajasti eri asiantuntijoita Nato-jäsenyyden vaikutuksista.

Mielipidemittausten viesti on selvä. Ylen 14. maaliskuuta julkaisemassa kyselyssä jo 62 prosenttia vastanneista kannatti Nato-jäsenyyttä. Jos Ruotsi päättäisi hakea tai jos valtiojohto asettuisi Naton kannalle, kolme neljäsosaa vastaajista olisi samaa mieltä.

Ulkoministerit Pekka Haavisto ja Ann Linde sekä puolustusministerit Peter Hultqvist ja Antti Kaikkonen tapasivat 2. helmikuuta Tukholmassa.
Ulkoministerit Pekka Haavisto ja Ann Linde sekä puolustusministerit Peter Hultqvist ja Antti Kaikkonen tapasivat 2. helmikuuta Tukholmassa. © Anders Wiklund / tt / lk
Presidentit Niinistö ja Biden tapasivat 4. maaliskuuta Valkoisessa talossa. Pääministeri Andersson sai terveiset tuoreeltaan puhelimitse. © Adam Schultz / White House / Zuma Press / MVP

Kun presidentti Niinistö lähti pikavierailulle Washingtoniin, maailmalle levisi kuva, jossa Niinistö myhäilee puhelimeen puhuvan presidentti Joe Bidenin rinnalla. Langan toisessa päässä oli Ruotsin pääministeri Magdalena Andersson.

Kuva lämmitti suomalaisten mieliä. Kollektiiviseen muistiin on jäänyt 1990-luvun alku, jolloin Ruotsi ei kertonut virallisesti Suomelle päätöksestään hakea Euroopan yhteisön eli nykyisen EU:n jäsenyyttä.

Nyt Suomi on liikkeellä ensin. Linja käy silti kuumana Helsingin ja Tukholman välillä, ja molemmissa pääkaupungeissa vakuutetaan, että naapuri pidetään tilanteen tasalla.

Ruotsin mediassa on vitsailtu, että maan on vallannut Suomi-kuume: poliitikot kilpailevat siitä, kenen suhde Suomeen on läheisin. Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson sanoi puhuvansa Suomeen joka päivä. Nato-jäsenyyttä kannattavan Kristerssonin mielestä Ruotsin on oltava valmis toimimaan heti, jos Suomi päättää hakea.

Myös pääministeri Andersson on tähdentänyt, että hallitus vaihtaa tietoja Suomen kanssa päivittäin.

Kun Suomi aloitti työn turvallisuuspolitiikan päivittämiseksi, Ruotsi toimi pian samoin. Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) osallistui Ruotsin työryhmän ensimmäiseen kokoukseen etäyhteydellä ja kertoi Suomen prosessin kulusta.

Myös keskustelun sävy vaikuttaa tutulta.

”Tämä ei ole Nato-selvitys, mutta totta kai keskustelemme myös suhteestamme Natoon”, muotoili ulkoministeri Ann Linde kokouksen jälkeen.

Ruotsi aikoo laatia työstä raportin, joka julkaistaan viimeistään toukokuun lopussa. Aikataulu on mietitty tarkkaan Suomen kanssa. Puhemies Vanhanen vieraili maaliskuussa Tukholmassa ja kertoi keskeisille päättäjille Suomen aikatauluista.

 

Ruotsin valtiopäivillä Nato on noussut keskiöön, mutta sosiaalidemokraattinen hallitus on pitänyt kiinni linjasta, että maan ei pidä hakea Natoon.

Pääministeri Andersson sanoi maaliskuun alkupuolella, että jos Ruotsi hakisi Nato-jäsenyyttä nyt, se horjuttaisi Euroopan turvallisuustilannetta entisestään. Kommentti herätti huomiota, ja Anderssonia arvosteltiin Ruotsissa turvallisuuspoliittisen ymmärryksen ja diplomatiataitojen puutteesta.

Lausunto rajoittaa myös Suomen liikkumatilaa, arvosteli turvallisuuspolitiikan asiantuntija Johan Wiktorin Twitterissä.

Pääministeri ei muuttanut näkemystään, mutta täsmensi myöhemmin, että Nato-jäsenyyttä voidaan arvioida uudelleen, jos Ruotsin etu sitä vaatii.

Maltillisen kokoomuksen lisäksi kristillisdemokraatit, liberaalit ja keskustapuolue ovat jo Nato-jäsenyyden kannalla. Myös Ruotsidemokraatit on kallistumassa samaan suuntaan. Puolue linjasi vastikään, että se voisi kääntyä Naton kannalle, jos Suomi etenisi asiassa. Sen jälkeen Ruotsin valtiopäivillä olisi Nato-myönteinen enemmistö.

Käytännössä päätös vaatisi myös sosiaalidemokraattien tuen, vaikka puolue olisi oppositiossa. Ruotsissa lähdetään Suomen tavoin siitä, että Nato-jäsenyys edellyttää laajaa hallitusrajan ylittävää konsensusta.

Myös sosiaalidemokraateissa on liikehdintää Naton suuntaan, mutta puolueen vasemmistosiipi vastustaa vahvasti jäsenyyttä.

Syksyn valtiopäivävaalien takia keskustelu on vahvasti sisäpoliittista. Anderssonia pidättelee pelko äänestäjien menettämisestä Nato-kriittiselle vasemmistopuolueelle.

Pääministerin kanta voi vaihtua, jos Suomi päättäisi hakea jäsenyyttä. Marin näyttää muuttaneen näkemystään Nato-myönteisemmäksi, mikä luo painetta sisarpuolueen puheenjohtajalle.

Andersson voisi kääntyä Naton kannalle myös silloin, jos ruotsalaisten selvä enemmistö olisi samaa mieltä. Kyselyissä noin puolet kannattaa Natoon liittymistä.

Antti Kaikkonen vieraili virkaveljensä Lloyd Austinin luona Pentagonissa 9. maaliskuuta. Myös Ruotsin Peter Hultqvist oli läsnä tapaamisessa.
Antti Kaikkonen vieraili virkaveljensä Lloyd Austinin luona Pentagonissa 9. maaliskuuta. Myös Ruotsin Peter Hultqvist oli läsnä tapaamisessa. © Kevin Dietsch/afp / gettyimages / lk
Presidentti Niinistö osallistui Britannian pääministerin Boris Johnsonin isännöimään JEF-maiden kokoukseen 15. maaliskuuta Lontoossa.
Presidentti Niinistö osallistui Britannian pääministerin Boris Johnsonin isännöimään JEF-maiden kokoukseen 15. maaliskuuta Lontoossa. © Heikki Saukkomaa / lk

Ruotsissa Nato-kysymystä katsotaan eri perspektiivistä kuin Suomessa. Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori Tomas Ries tuntee molemmat näkökulmat. Hän on asunut aiemmin Suomessa ja työskennellyt erikoistutkijana Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksella vuosina 1997–2004.

”Ruotsi on jollain tavalla hyvin samanlainen kuin Suomi, mutta toisaalta aivan erilainen. Olen asunut täällä nyt 15 vuotta, ja psykologinen ajattelutapa on täysin erilainen.”

Keskeisin ero on ilmeinen. Ruotsi ei ole kokenut sotaa yli 200 vuoteen. Maantieteellisesti Ruotsi on melko suojaisessa asemassa. Suomi ei ole Ruotsille vain suojavyöhyke, mutta maantiede ja historia vaikuttavat väistämättä ruotsalaisten ajatteluun.

Ruotsissa tiedostetaan, että jos tilanne kärjistyisi Itämerellä, maa joutuisi nopeasti konfliktin osapuoleksi. Suomi on kuitenkin ottanut aina turvallisuuden ja Venäjän Ruotsia vakavammin, Ries sanoo.

”Näimme sen kylmän sodan päättymisen jälkeen, kun Euroopan maat ajoivat alas kansallista puolustustaan ja tutkijayhteisöissä käännettiin huomiota terrorismin torjuntaan. Suomi piti puolustusvoimansa vahvana ja katseen tiukasti Venäjässä.”

Ruotsi lakkautti vuosituhannen alussa yleisen asevelvollisuuden, mutta Venäjän miehitettyä Krimin 2014 maa on alkanut rakentaa armeijaansa uudelleen ja palauttaa kansallista puolustuskykyään. Se on pitkä tie, Ries huomauttaa.

Vastikään Ruotsin hallitus ilmoitti nostavansa puolustusmenonsa kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Muutos on merkittävä. Vuonna 2020 Ruotsin puolustusmenot olivat noin 1,2 prosenttia bkt:sta.

Maiden puolustuspolitiikassa on myös yhtäläisyyksiä. Keskinäinen yhteistyö on molemmille tärkeää, samoin läheinen kumppanuus Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. Maiden puolustusvoimat ovat Nato-yhteensopivia.

 

Sotilaallinen liittoutumattomuus on ollut Suomelle reaalipolitiikkaa. Ruotsille siitä on tullut ideologista, Ries sanoo. Aseistariisunnalla ja rauhantyöllä on maassa vahvat juuret, ja vasemmistopuolueiden kielteinen Nato-kanta nojaa tähän.

Osa asiantuntijoista on samalla linjalla.

”Mitä enemmän Ruotsi menee kohti Natoa, sitä enemmän Ruotsi menettää diplomaattista mahtiaan, joka historiallisesti on tuonut maalle turvallisuushyötyjä”, sanoi Tukholman yliopiston taloushistorian ja kansainvälisten suhteiden dosentti Jonathan Feldman maaliskuussa Dagens Nyheterissä.

Riesin mielestä Suomen ja Ruotsin kannattaisi liittyä Natoon, ja se olisi hyvä tehdä nyt, kun Venäjä on kiinni Ukrainassa. Ries kallistui jäsenyyden kannalle jo 1999, kun hän laati asiasta selvityksen Suomessa Maanpuolustuskorkeakoulun toimeksiannosta.

”Jos lännen ja Venäjän välit huononevat, Suomi jää yksin. Se on poliittisesti sitoutunut länteen ilman sotilaallisia turvatakuita. Ja silloin voi olla jo myöhäistä hakea jäsenyyttä”, hän arvioi tuolloin.

Ries sanoo tiedostavansa myös jäsenyyden riskit. Eniten häntä huolettaa se, että ajan saatossa Venäjän vihamielinen vaikuttaminen Suomea kohtaan voisi kasvaa. Presidentti Niinistö on ilmaissut saman huolen.

”Mutta Venäjä on vihamielinen ja vaarallinen joka tapauksessa. Luultavasti he epäilevät, että Suomi ja Ruotsi ovat jo jonkinlaisia salaisia Nato-jäseniä läheisen yhteistyön takia”, Ries sanoo.

Ries ei ymmärrä näkemyksiä siitä, että Nato-jäsenyys eskaloisi tilannetta. Sodalla on oma dynamiikkansa Suomen ja Ruotsin tekemisistä riippumatta, hän sanoo.

”Jäsenyys voisi jopa toimia päinvastoin. Se voisi tehdä presidentti Vladimir Putinin asemasta heikomman Venäjällä, koska häntä lähellä olevat kokisivat entistä vahvemmin, että Putin on tehnyt liian monta virhettä.”

Suomi ja Ruotsi joutuvat kuitenkin puntaroimaan tarkkaan mahdollisten jäsenyysneuvottelujen ajoitusta. Tällä hetkellä Nato-maiden huomio on Ukrainan sodan lopettamisessa ja nykyisten jäsenmaiden puolustuksen kasvattamisessa. Suomessa on epäilty, olisiko Yhdysvalloilla ja muilla Nato-mailla juuri nyt halua laajentumiseen.

Jäsenyysneuvottelut pitäisi joka tapauksessa viedä läpi mahdollisimman nopeasti, jotta vaarallisen välivaiheen kesto minimoitaisiin.

 

Puhtaasti sotilaallisesta näkökulmasta Ruotsin ei olisi välttämätöntä hakea Natoon, Ries arvioi. Jos Suomi liittyisi, mutta Ruotsi ei, Ruotsi olisi vain hieman enemmän suojassa. Yhdysvallat tarvitsisi joka tapauksessa Ruotsin ilmatilaa, jos se aikoo puolustaa Baltian maita.

”Tämä asettaa Ruotsin aika hyvään asemaan. Jos Yhdysvallat tarvitsee Ruotsia, Ruotsi voi myös pyytää apua.”

Poliittinen näkökulma voi kuitenkin olla ratkaiseva. Jos Suomi hakisi Natoon, Ruotsi jäisi yksin keskeisen turvallisuusyhteisön ulkopuolelle.

Suomen kannalta jäsenyyden vaikutukset olisivat selvästi suotuisammat, jos myös Ruotsi liittyisi. Ilman Ruotsia Suomen strateginen asema Natossa olisi varsin suojaton, arvioitiin vuoden 2016 Nato-selvityksessä.

Suomi toimisi tällöin ”Naton etuvartioasemana”, jonka ainoa maayhteys liittokuntaan kulkisi kaukaa pohjoisesta vaikeakulkuisen Norjan raja-alueen kautta.

Myös Naton näkökulmasta olisi mielekkäämpää, että Suomi ja Ruotsi liittyisivät yhtä aikaa. Nato tarvitsisi Ruotsin aluetta sekä Suomen että Baltian puolustamiseen.

 

Ukrainan sota on tiivistänyt Suomen ja Ruotsin yhteydenpitoa myös Nato-maa Norjan kanssa. Norjan voi odottaa tukevan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä, mutta maan suhde pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön ei ole ollut täysin varaukseton, Tomas Ries arvioi.

”Norjan puolustuspolitiikka perustuu sen varaan, että Yhdysvallat tulee apuun. He ovat rakentaneet erittäin vahvan kahdenvälisen suhteen Yhdysvaltojen kanssa. Aiemmin he eivät oikein halunneet jakaa sitä Ruotsin, Suomen ja Tanskan kanssa.”

Donald Trumpin valtaannousu sai myös Norjan epäilemään Yhdysvaltojen sitoutumista Eurooppaan ja suuntaamaan huomiota pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön.

”Nyt he tekevät tiiviimpää yhteistyötä eivätkä näe sitä enää nollasummapelinä.”

Suomella olisi Natossa todennäköisesti tärkeä rooli Baltian puolustuksessa. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että Suomi päätti 1990-luvulla pysyä Naton ulkopuolella.

”Kaikille Pohjoismaille ja Baltian maille Suomi on sotilaallinen supervalta. Siinä mielessä Suomella olisi todennäköisesti suuri merkitys Natolle ja myös Yhdysvalloille Pohjolassa”, Ries summaa.