PITÄKÄÄ TUKENNE!

Munafarmari hankki onnellisia kanoja ja luopui maataloustuista. Nyt hän houkuttelee kaupunkien perheenäitejä kanalan ja sikalan omistajiksi.

joukkorahoitus
Teksti
Petri Pöntinen
Kuvat
Marjo Tynkkynen

Kanalla on luonnollinen rytmi niin kuin ihmisellä.

Se herää seitsemältä, kakkii, ruokailee ja pyöräyttää munan. Sitten se tepastelisi ulos, jos pääsisi. Mutta häkkikana elää sisällä yöt päivät, kolmetoista kotkottajaa neliöllä. Virikkeeksi on orsia, kynsiviila ja vähän pehkua, jossa kylpeä ja kuopsuttaa.

Täällä, Someron Vaahteramäessä, kanoja kutsutaan Friidoiksi.

Munafarmari antaa äänimerkin, koputtaa lattiakanalan oveen. Sen jälkeen hän avaa seinäluukut ja päästää eläimet pihalle.