Pirkkalan kokeilun isäksi syytetty Matti Louekoski: ”Tuoko on laitettu minun tekstikseni? Täyttä peetä”
Kukaan ei myönnä päättäneensä kommunistisesta opetuksesta – tai tienneensä siitä.
Entinen opetusministeri Matti Louekoski (sd) kiistää jyrkästi olleensa missään tekemisissä niin sanotun Pirkkalan koulukokeilun kanssa.
Dosentti Jari Leskinen väittää tuoreessa tutkimuksessaan, että Pirkkalan marxilaisen aivopesun käynnistäjät ja eteenpäinviejät olivat Sdp:n vasemmistosiiven johtavat koulutuspoliitikot: Kouluhallituksen pääjohtaja R. H. Oittinen, hänen seuraajansa Erkki Aho sekä opetusministereinä toimineet Ulf Sundqvist ja Matti Louekoski.
”Toivottavasti Suomeen tulee sellaisiakin tutkijoita, jotka pysyvät asiassa ja tarkistavat lähteet”, Matti Louekoski puuskahtaa Suomen Kuvalehdelle.
Jo vuoden 1975 huhtikuussa tuli julkisuuteen, että Pirkkalan peruskoulun viidesluokalaisille oli annettu historianopetusta kommunistista maailmankatsomusta julistaneen 90-sivuisen monisteen pohjalta.
”Minä kuulin tästä niin kutsutusta Pirkkalan monisteesta jostakin, mistä lienen lukenut lehdestä. Oma reaktioni oli lähinnä kauhistunut, että kaikkea sitä keksitään”, Louekoski sanoo.
”Se, että minusta nyt tehdään ajatuksen isää, on kyllä hävytöntä. Olisi tämä Leskinen voinut ottaa minuunkin yhteyttä.”
Louekoski keskittyy kommentoinnissaan koko ajan vain yhteen historianmonisteeseen.
Leskisen löydöt kuitenkin osoittavat, että Pirkkalassa toteutettiin vuosina 1973–1975 paljon laajempaa kuin vain 50–60 oppilaaseen kohdistunutta, yhteen monisteeseen perustunutta historianopetuskokeilua.
Marxilaista opetusta annettiin historian lisäksi myös maantiedossa, yhteiskuntaopissa, kansalaistaidossa ja ympäristöopissa. Koekaniineina oli yhteensä tuhatkunta koululaista: viidesluokkalaisia, yhdeksäsluokkalaisia, jopa 6–7-vuotiaita ekaluokkalaisia.
Demareilla oli Leskisen mukaan paljon suurempi, R. H. Oittisen määrittelemä koulutuspoliittinen tavoite.
Sosialistisen koulutuspolitiikan katsottiin mahdollistavan yhteiskunnan muuttamisen perusrakenteita myöden sosialistiseksi.
”Kun ikäluokka toisensa jälkeen olisi käynyt pakollisen peruskoulun, ’miespolven’ kuluttua sosialistiseen maailmankuvaan tutustuneet oppilaat äänestäisivät herkemmin poliittista vasemmistoa ja erityisesti sen suurinta puoluetta, Sdp:tä”, Louekoski kirjoitti Leskisen jäljittämän Sdp:n koulutuspoliittisen työryhmän muistiossa 16.9.1969.
Louekoski kieltää tuollaista muistiota kirjoittaneensa.
”Tuoko on siis laitettu minun tekstikseni? Sehän on täyttä peetä. Täydellistä roskaa.”
Leskisen mukaan demarit katsoivat, että yksityiset kustannustalot vahvistivat porvarillisia valtarakenteita. Sdp:n mielestä ne tuottivat työväenluokalle väärää ideologista maailmankatsomusta korostaneita oppikirjoja.
”Ollessaan opetusministerinä Matti Louekoski vaatikin 1970-luvun alussa julkisuudessa toistuvasti oppikirjatuotannon täydellistä sosialisoimista yksityisiltä kustantamoilta valtiolle”, Leskinen mainitsee tutkimuksessaan.
Opetusministerinä nelisen kuukautta vuosina 1971–1972 toiminut Louekoski torjuu näkemyksen, jonka mukaan hän olisi pyrkinyt valtiollistaman oppikirjojentuotannon, saattamaan sen ”kansanvaltaiseen valvontaan”.
”Se on niitä hevosmiesten tietotoimiston uutisia. Minulla ei ollut sen asian kanssa yhtään mitään tekemistä.”
Kuka sen siten pani liikkeelle?
”Minulla ei ole siitä tietoa. Minä olin opetusministerinä lyhyen aikaa Teuvo Auran (lib) virkamieshallituksessa. Silloin ei pantu mitään poliittisia temppuja liikkeelle. Se oli virkamieshallitus, joka hoiti rutiinitehtäviä.”
Leskisen tutkimus mainitsee, että Sdp:ssä olisi harkittu keväällä 1973 kustannusosakeyhtiön Otavan kaappaamista tai ainakin ”puolisosialisoimista”.
Demarien suunnitelmissa oli, että valtio olisi merkinnyt Otavan osakkeita, kun se korotti osakepääomaansa viidestä miljoonasta markasta 12 miljoonaan markkaan.
Louekoski ei tiedä Otavan valtiollistamishankkeesta.
”Miten valtio-omistaja olisi saatu toimimaan tällä tavalla?” hän kysyy.
Olihan Sdp:llä erittäin vahva asema silloisessa päätöksenteossa.
”Ei tuollainen olisi mennyt läpi Kalevi Sorsan (sd) ensimmäisessä hallituksessa. Silloinhan tehtiin punamultayhteistyötä.”
Leskisen tutkimus kuitenkin todistelee, että keskustapuolue oli alustavasti hyväksynyt peruskoulujen kaiken oppimateriaalin tekemisen ja jakelun pakkosiirron Kouluhallitukselle.
Pirkkalan kokeilun julkisuuteen tulo sai kuitenkin keskustapuolueen puheenjohtajan Johannes Virolaisen pysäyttämään oppikirjatuotannon valtiollistamiseen tähdänneet valmistelut.
”Kuulen tästä ensimmäistä kertaa”, Louekoski kuittaa asian.
Kouluhallituksen ex-pääjohtaja Erkki Aho, entinen ministeri Ulf Sundqvist ja opetusministeriön nuorempana hallitussihteerinä 1970-luvun alussa toiminut Pentti Arajärvi ovat Louekosken lailla kieltäneet tietävänsä juuri mitään Pirkkalan kokeilusta.
Miten on mahdollista, että tuollainen suomalaisen yhteiskunnan perusteisiin syvälle mennyt projekti voi olla käynnissä pari vuotta ilman, että silloisen pääministeripuolue Sdp:n keskeiset koulutuspolitiikan johtajat tiesivät asiasta yhtään mitään?
Olihan Kouluhallituksen pääjohtajana demari Aho ja opetusministerinä demari Sundqvist!
”Eihän yhdellä Pirkkalassa tehdyllä harrastelija-aapisella, yhdellä monisteella koululaitoksen perusteita muuteta. Sehän on aivan mahdoton asia”, Louekoski vähättelee ja viittaa taas vain yhteen 90-sivuiseen historianopetusmonisteeseen.
Sdp ei siis ollut laajemmin tuomassa marxilaista opetusta Suomen kouluihin?
”Ei. Demareilla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Minä luulen, että taustalla olivat sinisalolaiset kommunistit, jotka teatterimaailmassakin silloin pitivät valtaa.”
”Luulen, että Pirkkalan tapahtumien takana oli joku Tampereen seudun liian innokas vallankumouksellisten, aktivistien ryhmä.”
Oikeuskansleri Risto Leskinen määräsi vuonna 1975 Pirkkalan monisteesta tutkinnan.
Jari Leskinen on ensimmäisenä tutkijana perehtynyt asiaa koskeviin pöytäkirjoihin oikeuskanslerin arkistossa.
Leskisen tutkimuksen mukaan hankkeen takana olivat asemaansa koko ajan vahvistaneen Sdp:n vasemmistosiipi.
”Sdp:n sosialistisiiven koulutuspoliittiset vaikuttajat tunsivat hyvin läheistä mielenkiintoa tuon ajan suomalaisen akateemisen kommunistisen liikkeen suosituinta teoriaa eli marxilais-leninististä valtiomonopolistista teoriaa kohtaan”, Leskinen kirjoittaa.
Kyseisen teorian mukainen tutkimus todisteli Marxin, Engelsin ja Leninin kirjoitusten pohjalta, kuinka valtiovallasta oli Suomessa tullut suurpääoman suojelija ja tukija.
”Tukeutuminen valtiomonopolistiseen teoriaan Sdp:n koulutuspoliittisessa ohjelmatyössä kertoo selvästi, kuinka lähellä kommunismia Ulf Sundqvist, Matti Louekoski, Erkki Aho, Erkki Liikanen ja monet muut Sdp:n sosialistisiiven koulutuspoliittiset suunnannäyttäjät olivat 1970-luvun alkuvuosina.”
Suomen Kuvalehteä kustantaa Otavamedia, joka kuuluu Otava-konserniin.