UUTTA METSÄSTÄ
Suomessa osataan keittää sellua ja sahata lautaa. Mutta nyt on korkea aika opetella jotakin muuta.
Aurinkokenno. Tietokoneen näyttö. Pakkaus, jossa kahvi, suklaa ja pähkinät pysyvät tuoreina. Palamatonta, metallinkovaa rakennusmateriaalia. Lankaa, joka puhdistaa vettä hormoneista. Laastari, jotka luovuttaa potilaan verenkiertoon lääkettä, jos hänelle nousee kuume. Ikkunalasia ja olutpulloja.
Kaikki tämä suomalaisesta metsästä.
”Muoviyhteiskunta on jäämässä taakse, ja edessä on selluloosakausi. Olemme kokonaan uuden ajan alussa”, sanoo teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin.
”Mahdollisuuksia on niin paljon, että on vaikea sanoa, mitkä toteutuvat ensimmäisessä, mitkä toisessa ja mitkä kolmannessa vaiheessa.”
2000-luvun alussa suomalaisen metsäteollisuuden näkymät olivat ankeat: paperin kysyntä romahti sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Lehtipainot eivät enää nielleet paperia entiseen tapaan, kun ihmiset hylkäsivät paperilehden ja siirtyivät lukemaan uutisia sähköisistä viestimistä. Suomen talouden kivijalalla ei ollut korvaavia suunnitelmia. Muutamassa vuodessa 15 sellu- tai paperitehdasta sulki ovensa: Voikkaa, Vehkalahti, Myllykoski, Kemijärvi…
VTT:n Harlinin mukaan metsäteollisuuden kriisi oli lopulta onnenpotku: kun vanha ei enää toiminut, oli pakko keksiä uutta. Tutkimusta lisättiin rajusti ja nyt aletaan nähdä ensimmäisiä tuloksia.
”Olemme oppineet kymmenessä vuodessa selluloosasta enemmän kuin sadan viime vuoden aikana.”
”Metsäteollisuus on taas auringonnousun ala.”
Myös kuluttajien ympäristötietoisuus ja vaatimukset ovat kasvaneet. Nyt halutaan ympäristöystävällisempiä tuotteita, halutaan hillitä ilmastonmuutosta. Molempiin puu ja siitä jalostetut materiaalit sopivat mainiosti.
Metsäjätit ovat ymmärtäneet, että on kehitettävä uusia tapoja hyödyntää puuta. UPM jalostaa Lappeenrannassa sellutehtaan jäteliemistä biodieseliä, Stora Enso rakentaa puisia rakennuselementtejä uudella tuotantolinjallaan Varkaudessa. Kaikilla suurilla metsäyhtiöillä on nanoselluloosatutkimusta.
”Metsäteollisuus on taas auringonnousun ala. Suomessa ja maailmalla on toden teolla herätty etsimään uusia tuotteita selluloosasta”, sanoo tutkija Jani Lehto VTT:n Biomassan jalostus ja tuotteet -yksiköstä.
Perinteistä selluloosaa käytetään jo nyt paljon muuhunkin kuin paperin ja pahvin valmistamiseen. Liukosellusta valmistetaan makkarankuorta, sellofaania ja pesusieniä. Puhtainta selluloosaa käytetään silmälasien sangoissa, koska se ei haalistu auringossa.
Korkealaatuisin liukosellu menee kosmetiikka- ja lääketeollisuudelle. Sitä käytetään huulikiilloissa, ripsiväreissä ja kynsilakoissa. Lääketableteissa selluloosa on täyteaine, sitä käytetään myös tablettien päällystämiseen helpottamaan niiden nielemistä.
Elintarviketeollisuus käyttää selluloosaa muun muassa pehmisjäätelöissä, runsaskuituisissa leivissä, valmiskeitoissa ja ketsupissa.
Erityisen innoissaan metsäyhtiöt ovat nanoselluloosasta. Se on erittäin pitkälle jalostettua sellua, jossa puun kuidut pilkotaan millimetrin kymmenestuhannesosan mittaisiksi paloiksi. Lopputulos on geeliä muistuttava aine, jolle povataan laajaa käyttöä esimerkiksi elektroniikassa, lääketieteessä, komposiittirakenteissa ja 3D-tulostuksessa.
VTT auttaa metsäalan yrityksiä kehittämään ja kaupallistamaan uusia, korkeamman jalostusarvon tuotteita. Mukana projektissa on 33 yritystä. Lähtökohtana on, että selluloosa ja muut kuidut ovat tulevaisuuden materiaaleja, joilla teollisuus voi korvata monia muovipohjaisia materiaaleja. Se, mitä nykyään tehdään öljystä, tehdään tulevaisuudessa puusta.
Toistaiseksi esimerkiksi nanosellun valmistaminen on ollut laboratoriotyötä, teollisesta tuotannosta ollaan vielä kaukana.
VTT:ssä on arvioitu uusien sellutuotteiden mahdollisuuksia. ”Suomen vientituloja voitaisiin kasvattaa lähivuosina useilla miljardeilla panostamalla korkeamman lisäarvon tuotteisiin”, Lehto sanoo. ”Metsäteollisuuden tuotannon lisäarvon nostaminen on kansallisesti erittäin tärkeä haaste ja mahdollisuus.”
Sellun rinnalla uutena tutkimuskohteena on puun ligniini. Sitä on puusta noin 20 prosenttia. Nykyään ligniini liuotetaan irti sellutehtaalla ja poltetaan energiaksi.
”Jos myös puun ligniinistä voitaisiin tehdä korkean lisäarvon tuotteita, biojalostaminen olisi entistä kannattavampaa. Silloin puu tulisi hyödynnettyä kokonaan”, VTT:n Lehto sanoo.
Julkista keskustelua käydään edelleen hakkuumäärien lisäämisestä.
Uusien metsäinnovaatioiden kehittäminen on tuskallisen hidasta. Suuri houkutus on jatkaa entiseen malliin, keittää puu Suomessa selluksi ja laivata se muualle jalostettavaksi pahviksi, paperiksi ja viskoosiksi.
Puun jalostusasteen nostamisen sijasta julkista keskustelua käydään edelleen hakkuumäärien lisäämisestä. Tehdään mieluummin vanhaa enemmän kuin jotakin uutta vähemmän.
Uudet tuotteet eivät välttämättä edes lisää puun käyttöä, ne on helppo kuitata näpertelynä. Puisen polkupyörän valmistamiseen tarvitaan muutama kilo koivua, kaiuttimen kotelon tekemiseen vielä vähemmän. Yksi nykyaikainen tehdas valmistaa yli miljoona tonnia eli miljardi kiloa sellua vuodessa.
Hitaasti hyväksytään ajatus siitä, että kaikkein arvokkaimmillaan puu voi olla, kun se jätetään kokonaan kaatamatta. Luontomatkailun ja metsien virkistyskäytön lisäämisen puolesta puhutaan, mutta perinteisen metsänomistajan on vaikea uskoa, että metsään jätetty puu voi tuottaa paremmin kuin sahalle tai sellutehtaalle myyty.
Uudistumisen kiirettä vähentää myös se, että perinteisen sellun vienti vetää taas. Verkkokaupan kasvu lisää pahvin ja kartongin kysyntää. Niiden valmistamiseen sopii mainiosti suomalaisesta havupuusta valmistettu selluloosa. Sitä keitetään jopa enemmän kuin aikaisemmin, kun myös Kiinan markkinat ovat auenneet. Suuret tuotantomäärät pitävät tuoton hyvänä silloinkin, jos hinta laskee.
Metsä Group avasi tänä syksynä ”uuden sukupolven biotuotetehtaan” Äänekoskelle, mutta senkin tuottama sellu jalostetaan ulkomailla. Vanhoista sellutehtaista Äänekosken erottaa toistaiseksi vain uusi etuliite: bio.
VTT:n Lehto on toiveikas. ”Tehdas on tällä hetkellä perinteinen, mutta siitä voi tulla hieno lippulaiva. Äänekoskelle on aktiivisesti yritetty rakentaa ekosysteemiä, joka perustuu sille, että sellun lisäksi siellä voidaan tuottaa paljon muitakin tuotteita kuten biokaasua, biokemikaaleja ja tulevaisuudessa kenties kuitulankaa tai komposiitteja.”
Äänekosken lisäksi Suomeen on suunnitteilla neljä uutta sellu- tai nykyaikaisesti sanottuna biotuotetehdasta.
Suomi on yhä metsien maa vaikka metsät ovat muuttuneet puupelloiksi ja aukkohakkuut täplittävät maisemaa. Myös hallitus luottaa puun merkitykseen tulevaisuudessa. Mutta sillekään ei riitä, että asioita tehdään kuten ennen. Pitää keksiä uutta, paljon uutta. ”Uusia tuotteita puusta” on yksi hallitusohjelman kärkihankkeista.
Käytännössä kyse on siirtymisestä paljon puhuttuun biotalouteen. Siinä ruoan, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen käytetään uusiutuvia luonnonvaroja. Samalla riippuvuus uusiutumattomista luonnonvaroista, öljystä, maakaasusta ja kivihiilestä vähenee.
”Kyllä meillä on tekniset keinot tehdä uusiutuvista materiaaleista lähes mitä vain, kasvuvara on iso”, VTT:n Lahti vahvistaa. ”Metsätuotteet voivat tulevaisuudessakin olla suomalaisen yhteiskunnan selkäranka.”
Biotalouden osuus on jo nyt yli 16 prosenttia Suomen kansantaloudesta ja sen tuotto 60 miljardia euroa vuodessa. Se työllistää yli 300 000 ihmistä.
Biotalousstrategian tavoitteena on yli puolitoistakertaistaa tuotto sataan miljardiin euroon ja luoda satatuhatta uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. Nykyisellään yli puolet Suomen biotaloudesta perustuu metsiin.
Koivupolkupyörä
Puukuorinen tietokone, puinen kello, puuauto. Ja puinen polkupyörä. Kokemäkeläinen yrittäjä Ilari Alaruka on kehittänyt koivurunkoisen polkupyörän, Wiilubiken.
”Pyörä on yllättävän pehmeä ajettava, ei tärise kuten metallipyörä. Koska ketjujen tilalla on kumihihna, pyörä on lähes äänetön.”
Alaruka alkoi kehitellä pyörää kolme vuotta sitten palattuaan kotiseudulleen Kokemäelle viiden vuoden ulkomaankomennuksen jälkeen. Hän oli lapsena pyöräillyt isoisänsä kanssa tilan metsiin, tehnyt käpylehmiä, marjastanut ja sienestänyt. Nyt edessä oli sukupolvenvaihdos ja metsät oli tarkoitus hakata.
”Kun lapsuuden koivikot piti kaataa, aloin miettiä, mitä muuta niille voisi tehdä kuin heittää rekan kyydissä sellutehtaalle.”
Neljä nuoruudenystävää, metsätilallisia hekin, innostuivat Alarukan pyöräideasta.
”Ensimmäiset pyörät toimitettiin kauppiaille loppukesästä, eli ensi vuosi näyttää, miten homma lähtee käyntiin.”
Tuotantokapasiteetti riittäisi tuhansiin pyöriin. Yksi alihankkija sorvaa koivun viiluiksi, toinen liimaa viilut ja puristaa ne muotissa muotoon. Wiilupyörässä puu on hinnoissaan, yksi polkupyörä maksaa 1 390 euroa.
”Perinteinen malli on se ekologisempi vaihtoehto, mutta mielessä on myös sähköpyörä.”
Syöpätutkimusta sellulla
UPM:n biokemikaalit-yksikkö on onnistunut kehittämään koivusellusta geelin, jossa voidaan kasvattaa syöpäsoluja. GrowDexiksi ristityn aineen toimivuutta testataan parhaillaan Helsingin yliopiston alaisessa tutkimusyksikössä.
”Tutkimuksen tavoitteena on hyödyntää GrowDexiä potilaasta otettujen syöpäsolujen kasvatuksessa ja lääkeainevasteiden testauksessa. Näin voidaan löytää täsmälääkkeitä eri syöpätyyppeihin ”, tutkimuksen vetäjä tohtori Vilja Pietiäinen tiivistää.
Kyse on henkilökohtaisesta lääketieteestä. Leukemia tai mikään muukaan syöpä ei ole kaikilla potilailla samanlainen, jokaisella on omansa, eikä yhden potilaan leukemiaan tehoava lääke välttämättä toimi toisella.
Sellugeelissä kasvatetaan syöpäsoluja ja sen jälkeen kokeillaan, mikä lääke niihin tepsii parhaiten. Parhaassa tapauksessa potilas saa tulevaisuudessa juuri hänen syöpäänsä tehoavan lääkkeen.
Tutkijat ovat kokeilleet muitakin syöpäsolujen kasvualustoja, mutta solujen luonnollista kasvuympäristöä muistuttava sellu näyttäisi toimivan hyvin.
Pietiäinen on silti yllättynyt, jos lopullinen ratkaisu tutkimukseen löytyy puusta.
”Paljon kehitystyötä on kuitenkin vielä tehtävä ja varmistettava moneen kertaa, että se toimii myös käytännössä. Jo syöpäsolujen kasvattaminen matriisissa oli saavutus”, Pietiäinen sanoo.
Hajuvettä hakepakkauksessa
”Puu auttaa pelastamaan maailmaa muovijäteongelmalta”, uskoo puuhakkeesta pakkauksia valmistavan Sulapacin toimitusjohtaja Suvi Haimi.
Kehitystyö sai alkunsa, kun Haimi totesi tohtorikollegansa Laura Kyllösen kanssa, että heidän kylpyhuoneidensa kaapeissa on aivan liikaa muovia. Ympäristöihmisinä he kauhistelivat, että ekologisetkin tuotteet on pakattu muoviin. Kaksikko päätti hyödyntää biomateriaaliosaamistaan.
Syntyi ekologinen pakkausmateriaali, jossa on käytetty vain puuhaketta ja luonnon sidosaineita. Se on muovinkaltainen tuote, jota voi käsitellä samoilla laitteilla kuin muovia. Muovin tavoin myös Sulapacin pakkaus kestää vettä ja rasvaa.
Alkuvuodesta yhtiö keräsi tuotteelleen yli miljoonan euron rahoituksen. Sen avulla Haimi ja Kyllönen pystyivät turvaamaan kosmetiikalle tarkoitetun pakkauksen tuotekehityksen, kasvattamaan yritystään ja pyrkimään kansainvälisille markkinoille.
Muun muassa Eero Aarnio ja Harri Koskinen suunnittelevat pakkauksia Sulapacille. Kotimaisista yrityksistä Lumene ja Berner ovat jo sopineet uuden materiaalin käytöstä tuotepakkauksissaan.
Paita puusta
Viime syksyn linnanjuhlissa startup-yritys Spinnovan toimitusjohtaja Janne Poranen pukeutunut frakkiin, jonka liivi, solmuke ja taskuliina oli valmistettu oman yrityksen puukuitukankaasta.
Asusteet olivat kalliita, tuotekehittelyyn oli jo siinä vaiheessa kulunut yli viisi miljoonaa euroa. Se on kuitenkin pieni raha, jos jyväskyläläisen Spinnovan suunnitelmat toteutuvat.
”Kun selluloosapohjainen kuitu ja sen lopputuotteena syntyvä kangas saadaan teolliseen tuotantoon, voi se parhaassa tapauksessa mullistaa tekstiilituotantoa”, Poranen uskoo.
Idea sai alkunsa Spinnovan toisen perustajan Juha Salmelan ajatuksesta yhdistää hämähäkinseitin tekotapa ja paperinvalmistus. Kotimaiset pitkäkuituiset puut kuusi ja mänty sopivat siihen hyvin. Spinnovan tuotannossa niiden kuituja käsitellään mekaanisesti, kemikaaleja ei tarvita.
Keksinnön mahdollisuuksia parantaa se, että perinteisen puuvillan tuottaminen on ympäristökatastrofi. Puuvillafarkkujen valmistamiseen tarvitaan jopa 11 000 litraa vettä. Spinnova selviää yhdellä prosentilla siitä. Vettä tuhlailevan tuotantotavan lisäksi puuvillan suosiota vähentää se, että peltoja tarvitaan ruoantuotantoon, kun maailman väkiluku kasvaa.
Jyväskyläläisyritys etsi pitkään kumppania Suomesta – mutta turhaan.
”Vaikka puuteollisuudella menee taas hyvin ja riskejä olisi mahdollista ottaa, uusiin innovaatioihin panostetaan varovaisesti”, Poranen arvostelee.
”Suomella on pitkä historia isojen volyymien liiketoiminnasta. Ehkä juuri se on luonut meille kulttuurin, jossa koetaan, ettei ole tarvetta lähteä kehittämään pienempiä liiketoiminta-alueita. Tulevaisuuden kannalta on olennaista, että muuttuu nopeasti.”
Suomen sijasta kumppani löytyi Brasiliasta. Eukalyptussellun valmistaja Fibria sai viiden miljoonan sijoituksella 18 prosentin osuuden jyväskyläläisyhtiöstä. Nyt suunnitellaan koetuotantolinjaa, jossa Spinnova voi testata teknologiaansa teollisessa mittakaavassa.
”Tavoitteena on päästä mahdollisimman nopeasti kaupalliseen valmistukseen.”
Poranen on neuvotellut tuotekehitysyhteistyöstä eri puolilla maailmaa toimivien tekstiiliyritysten, ”globaalien isojen brändien”, kanssa. Suomessa yhteistyö on jo aloitettu Marimekon kanssa.
”Kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia ekologisista tuotteista ja vastuullisuudesta”, toteaa Marimekon suunnittelu- ja tuotekehitysjohtaja Minna Kemell-Kutvonen. ”Spinnovan kehitteillä oleva tuote on sitä. Marimekko haluaa olla eturintamassa myös materiaalien osalta.”
Marimekko kokeili jo neljä vuotta sitten Aalto yliopiston koivuselluloosasta kehittämää biohajoavaa neulosta vaatteiden valmistuksessa. Syksyllä yritys sai muutaman metrin ioncell-kangasta painokokeiluunsa.
”Lopputulos oli yllättävän hyvä, värit hehkuivat melkein kuin silkissä”, Kemell-Kutvonen sanoo.
Kerrostalo puusta
Vaalea mäntyseinä erottuu Helsingin Jätkäsaaren uudella asuinalueella. Tänne nousee Wood City, metsäyhtiö Stora Enson puurakentamisen mallikappale.
Kahdessa kahdeksankerroksisessa asuinkerrostalossa tehdään sisätöitä, asukkaat pääsevät muuttamaan vuokra-asuntoihin mahdollisesti jo keväällä. Peliyhtiö Supercellin ostaman toimistorakennuksen ja parkkihallin rakentaminen taas käynnistyy tänä syksynä. Viimeisenä 28 000 neliön hankkeessa nousee hotelli. Rakentamisesta vastaa SRV.
Suomessa on aina asuttu puutaloissa ja asutaan vieläkin, kahdeksan kymmenestä pientalosta on rakennettu puusta. Kerrostalojen rakentamisessa puusta sen sijaan ollaan alkeellisella tasolla, biomaa Suomessa on yhteensä 59 puukerrostaloa, toimistorakennuksia on neljä.
”Vastuullisuuden näkökulmasta puuta parempaa rakennusmateriaalia ei ole. Puu on täysin uusiutuva, ekologinen materiaali. Sementin valmistaminen aiheuttaa noin seitsemän prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Jokainen puukuutio taas varastoi 700 kiloa hiilidioksidia”, sanoo Petri Heino ympäristöministeriöstä.
”Toistaiseksi kerrostalorakentamisen osaaminen on suunnattu betonirakentamiseen eikä puurakentamisen ympärille ole syntynyt omaa ekosysteemiä”, sanoo Stora Enson puukerrostalorakentamisen vastaava Petri Perttula.
Puurakentamista on hidastanut myös hankala rakennussäännöstö. Hallituksen tavoitteena on lisätä puurakentamista ja poistaa ”turhia kapeikkoja”. Myös puualan koulutusta ollaan lisäämässä rakennusinsinöörien täydennyskoulutuksesta lähtien.
”Puun lisääminen rakentamisessa vaatii asennekasvatusta ja valistuskampanjoita”, ympäristöministeriön Heino jatkaa. Hän pitää modernia puukerrostaloa turvallisempana kuin betonitaloa.
”Yli kaksikerroksisessa puukerrostalossa vaaditaan automaattinen sammutusjärjestelmä ja palohälytysjärjestelmä, eli tieto mahdollisesta palosta lähtee suoraan paloasemalle.”
Stora Enson Perttula uskoo, että tiedon ja taidon kasvaessa puisia kerrostaloja rakennetaan yhä enemmän. ”Tähän asti Suomi on ollut kiinni menneessä ja asenteet ovat olleet tiukassa.”
Suomessa on käytössä kaksi tapaa rakentaa puukerrostaloja. Ensimmäisessä valmiit osat tuodaan tehtaalta ja kasataan rakennuspaikalla kuin palikat päällekkäin. Jätkäsaaren puukorttelissa käytössä on maailmalla yleinen ”suurelementtijärjestelmä”, jossa valmiina tulevat vain seinät. Materiaalina on Stora Enson Varkauden tehtaalla valmistettua viilupuuta.
Esimerkiksi Ranskassa puutuoteala on asettanut tavoitteekseen kasvattaa puun osuuden 30 prosenttiin kaikesta rakentamisesta vuoteen 2030 mennessä. Ympäristöministeriön Heino pitää tavoitetta realistisena: ”Ranskalla riittää metsiä, ja siellä myös osataan suunnitella ja rakentaa puusta.”
Puukerrostalojen asukkaat ovat kyselyjen mukaan niin tyytyväisiä, että aikovat jatkossakin valita puutalon.
”Jos syntyisi kuluttajaliike puukerrostalojen puolesta, vaikuttaisiko se rakentamiseen”, Heino pohtii.
Puurakentamisen suosiota ovat nostaneet koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat. Vantaalla vanhemmat ajavat lapsille puurakenteista koulua.
Pudasjärven keskustaan on valmistumassa hirsirakenteinen kymmenentuhannen neliön ja 600 oppilaan koulurakennus. Sitä ennen kaupunkiin valmistui sadan lapsen puurakenteinen päiväkoti.
”Tuote on tavallaan uudenlainen paperi”
Havupuumuovipussi ja puinen pullo
Espoolaisen Papticin kehittämän kertakäyttökassin raaka-aine on 80-prosenttisesti suomalaista havusellua, loppu on biohajoavaa muovia. Muovia pussi muistuttaa siinä, että se venyy ja sitä voi saumata eikä se repeä kuten paperi. Se kestää myös vesiroiskeita, mutta hajoaa kokonaan veteen. Se on kestävämpää kuin perinteinen biohajoava muovi.
”Papticin tuote on tavallaan uudenlainen paperi”, kuvailee yrityksen toimitusjohtaja ja perustaja Tuomas Mustonen. Siksi sitä voi valmistaa paperikoneilla.
”Kun graafisen paperin kysyntä laskee edelleen ja tehtaat joutuvat pysäyttämään koneitaan, meidän ideana on ottaa näitä koneita uudestaan käyttöön ja alkaa valmistaa pusseja teollisesti. Tarkoitus on päästä rakentamaan ensi vuoden alussa.”
Neuvottelut tuotannon aloittamisesta ovat loppusuoralla. Mukana on vielä kolme metsäteollisuuden yritystä, joukossa myös ulkomaalaisia.
”Haasteena kotimaisen kumppanin löytämisessä on se, että metsäteollisuuden tyypillinen uudistamismalli ei ole ollut tehdä yhteistyötä pienten startup-yritysten kanssa. Ulkomailta löytyy enemmän uudistusnälkäisiä yrityksiä, joilla on rohkeutta tarttua uusiin hankkeisiin.”
Toistaiseksi Paptic on käyttänyt pussien valmistuksessa suomalaista havusellua, mutta materiaaliksi sopii mikä tahansa sellu.
Tanskalainen juomayhtiö Carlsberg tuo puukuidusta valmistetun biohajoavan pullon jo ensi vuonna markkinoille. Puupullon valmistaminen on edullisempaa kuin lasipullon, ja sen voi kierrättää esimerkiksi lannoitteeksi.
Pihkaa haavoihin, lääkettä kuusesta
Kun kuusen runkoon tulee haava, se alkaa tuottaa pihkaa parantaakseen itsensä. Espoolainen Repolar on kehittänyt kuusen pihkasta ihmiskäyttöön sopivan haavavoiteen.
Yrityksen tuotantolaitos on Kolarissa. Paikalliset sopimuskerääjät keräävät pihkaa tuhansia kiloja vuodessa omista metsistään, kertoo tuotantopäällikkö Kyösti Vanha. Abilar-salvaa valmistetaan satatuhatta tuubia vuodessa, ja sitä on myynnissä Suomen kaikissa apteekeissa. Eurooppaan myytävät tuotteet valmistetaan lisenssillä Kreikassa.
Metsäyhtiö UPM:llä on kehitteillä oma nanoselluloosasta valmistettu haavanhoitotuote. ”Se on osoittautunut alustavissa kliinisissä kokeissa toimivaksi, mutta kehitystyö on vielä kesken”, kertoo yrityksen tuoteasiantuntija Lauri Paasonen.
Puilla on omat puolustautumiskeinonsa tauteja ja tuholaisia vastaan. Voisiko niitä hyödyntää myös ihmisten parantamisessa, eli etsiä esimerkiksi uusia antibiootteja entisten tehottomiksi muuttuneiden tilalle?
Jo pelkkä tutkimusajatus toi viime vuonna Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtorille Virpi Virjamolle sadantuhannen euron palkinnon Slushin Skolar Award- ideakilpailussa. Virjamo tutkii, voidaanko kuusen ja männyn havuista kehittää uudenlaisia lääkkeitä.
”Puiden jopa tuhansista yhdisteistä puu käyttää ainakin sataa omaan puolustukseensa tai suojautumiseen. Osa näistä yhdisteistä on osoittanut lupaavaa antibioottisuutta.”