Perustuslaki on komeaa luettavaa – mutta kenen tulkinta siitä on oikein?

Poliitikot pyyhkivät pöytää perustuslailla, sanovat juristit. Eipäs kuin päinvastoin, sanovat poliitikot.

eduskunta
Teksti
Vappu Kaarenoja
Kuvitus
Outi Kainiemi

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Matontamppaustelineiden viereen ilmestyi elokuussa 2006 vieras punainen Renault. Vantaalainen mekaanikko oli alkanut käyttää jakomäkeläisen kerrostalon pihaa parkkipaikkana.

Taloyhtiö oli palkannut pysäköinninvalvontafirman ja pannut pihatielle kyltin. Parkkipaikan hinta 40 euroa. Pysäköimällä hyväksyt ehdot.

Mies ei aikonut maksaa.

”Suoritusta teidän on turha odottaa”, hän vastasi karhukirjeisiin. ”Jättäkää asia käräjäoikeuden ratkaistavaksi, niin saamme asian viimeinkin selväksi.”

Asia selvisi korkeimmassa oikeudessa. Miehen piti maksaa yhdeksän 40 euron parkkimaksua, yhteensä 360 euroa. Valtio hoitaisi oikeudenkäyntikulut. Kyseessä oli ennakkotapaus.

Zyskowicz: Valtiosääntö­papisto valvoo tiukasti oikeaa uskoa.

Kun oikeudessa ratkottiin taloyhtiön ja vantaalaismiehen välistä kiistaa, Suomessa ei ollut yksityisestä pysäköinninvalvonnasta lakia. Korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen sellainen oli selkeyden vuoksi tarkoitus säätää.

Hallituksen lakiesitys valmistui vuonna 2010 ja eteni eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. 17 kansanedustajan kokoonpanon tehtävä on varmistaa, ettei eduskunta säädä perustuslain kanssa ristiriidassa olevia lakeja.

Valiokunnassa kiinnitettiin huomiota perustuslain 124. pykälään. ”Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle.”

Pykälä oli tietysti tuttu myös korkeimman oikeuden tuomareille. Heidän mielestään se ei estänyt neljänkympin parkkimaksujen perimistä. Kyse ei ollut julkisen vallan käytöstä, ainakaan merkittävän. Kyse oli sopimuksesta, jota mekaanikko oli rikkonut. Ehdot lukivat pihatien kyltissä.

Perustuslakivaliokunta oli eri mieltä. Laki kuopattiin.

Korkeimman oikeuden silloinen presidentti Pauliine Koskelo ihmetteli valiokunnan tulkintaa.

”Toivon mukaan perustuslakia pystyttäisiin tulkitsemaan sillä tavalla, että se [lain säätäminen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta] olisi meillä mahdollista, niin kuin se on esimerkiksi Ruotsissa ollut täysin ongelmitta mahdollista”, Koskelo sanoi Ylelle.

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz oli suorasanaisempi, kun asiasta keskusteltiin eduskunnan täysistunnossa. Hän haukkui perustuslakivaliokunnassa kuultavana olleet asiantuntijat.

”Yhden käden sormin laskettava valtiosääntöoikeuden professoriporukka muodostaa yhteiskunnassamme tänä päivänä valtiosääntöpapiston, joka tiukasti valvoo oikean uskon noudattamista ja soveltamista.”

Piirroskuva: munkki, jolla on lakikirja kaulassa.

Hissillä kellariin, käytävän päähän, metalliovesta sisään, ylähylly. Nahkaisiin kansiin on sidottu asiakirjat, joilla vahvistettiin Suomen ensimmäinen perustuslaki.

Kansallisarkistossa ei ole tietoakaan siitä mahtipontisuudesta, jolla Yhdysvallat omia perustuslakipapereitaan vaalii. Alkuperäinen perustuslakipergamentti on Washingtonissa esillä juhlavalaistuna marmorikorokkeella.

Suomen valtioneuvoston kokouksen pöytäkirja heinäkuun 17. päivältä vuodelta 1919 on arkistoitu rutiiniasioiden joukkoon. Kokouksessa valtionhoitaja Mannerheim vahvisti perustuslain ja saneli pöytäkirjaan kommentin.

”Tahdon täten lausua toivomuksen, että [perustuslaki] on luova vahvan perustuksen, jolle maamme tuleva kehitys ja pysyväinen olemassaolo ja onni rakennetaan sekä antava sille sen voiman ja yhteyden, joka vaaditaan pieneltä maalta tänä myrskyjä ja levottomuutta täynnä olevana aikana.”

Perustuslaki, viralliselta nimeltään hallitusmuoto, tuli voimaan puolitoista vuotta itsenäistymisen jälkeen. Se oli päätepiste väittelylle siitä, pitäisikö Suomeenkin saada monarkki. Ei. ”Suomi on täysivaltainen tasavalta”, ensimmäisessä pykälässä lukee. ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”

1920-luvulla hallitusmuodon rinnalle säädettiin kolme muuta lakia, jotka saivat perustuslain aseman. 2000-luvun alussa ne yhdistettiin ja uudistettiin.

Uusi perustuslaki postitettiin jokaiseen kotiin. Se on komeaa luettavaa.

”Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.”

”Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.”

Julkisen vallan on pyrittävä tekemään paljon muutakin: turvaamaan oikeus terveelliseen ympäristöön ja asuntoon, tuettava perheitä.

Nykyään perustuslakivaliokunta tulkitsee myös kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Ne vasta hienoja ovat: ”Työntekijöillä on oikeus kohtuulliseen palkkaan, joka on riittävä turvaamaan tyydyttävän elintason heille ja heidän perheilleen”, Euroopan sosiaalinen peruskirja lupaa.

”Äideillä ja lapsilla on siviilisäädystä ja perhesuhteista riippumatta oikeus asianmukaiseen sosiaaliseen ja taloudelliseen suojeluun.”

Kohtuullinen palkka. Tyydyttävä elintaso. Asianmukainen suojelu. Periaatteessa selkeitä, mutta merkitykseltään monitulkintaisia lupauksia. Adjektiiveilla on tunnetusti vaikea sanoa mitään täsmällistä.

Miten pitäisi ymmärtää perustuslain kuudennessa pykälässä mainittu ”hyväksyttävä” peruste:

”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Kristillisdemokraateille Raamattu on hyväksyttävä peruste asettaa ihmiset eri asemaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella; kaikki puolueen kansanedustajat vastustivat homoavioliittojen laillistamista.

Pykälässä mainittu ”eri asemaan asettaminen” ei sekään ole yksiselitteinen käsite. Toissa vuonna, kun hallitus suunnitteli leikkauksia ylityökorvauksiin ja sunnuntailisiin, Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen muistutti leikkausten painottumisesta naisvaltaisille aloille. Palveluammateissa sunnuntaityö on yleistä.

”Mielestäni silloin herää kysymys, onko tämä välillistä syrjintää. En väitä, että se olisi ehdottomasti näin”, Ojanen sanoi Helsingin Sanomille.

Ja kun sisäministeriössä joitakin vuosia sitten valmisteltiin kerjäämisen kieltämistä, perustuslain tuntijat torppasivat sen jo ennen kuin lakiesitystä oli olemassa.

Vaikka kerjääminen kiellettäisiin kaikilta, käytännössä kielto kohdistuisi etenkin romaneihin, Ojanen arvioi Helsingin Sanomille. Syrjivää lainsäädäntöä siis.

Kun Ben Zyskowicz puhui ”valtiosääntöpapistosta”, hän tarkoitti Ojasta.

Ojanen ja Lavapuro: ”Perustuslain näkökulmasta asia on selvä.”

Sipilän hallitus oli ollut vallassa vasta viikon, kun Tuomas Ojanen ja Juha Lavapuro ennustivat eduskunnan perustuslakivaliokunnalle kiireistä nelivuotiskautta. Tulossa olisi paljon lakiesityksiä, joita valiokunnan olisi pakko käsitellä.

Myös Lavapuro on oikeustieteilijä, perus- ja ihmisoikeuksiin erikoistunut professori Turun yliopistossa – Zyskowiczin mielestä ”valtiosääntöpapistoa” siinä missä Ojanenkin.

Julkisen talouden säästöt, kehitysavun leikkaus, erilaiset kokeilut, EU-kielteisyys… Professorien mielestä tällaiset hallitusohjelmassa mainitut asiat kielivät päättäjien perus- ja ihmisoikeusvastaisuudesta.

Hallitus ”viis veisaa perustuslain keskeisistä lähtökohdista”, he kirjoittivat Perustuslakiblogissa.

Ojanen ja Lavapuro kertovat näkemyksistään myös virallisemmilla foorumeilla. Kuluvan vuoden aikana molemmat ovat olleet perustuslakivaliokunnan kuultavina keskimäärin kahden viikon välein, kaikista asiantuntijoista eniten. Tuomas Ojasen oman arvion mukaan hän on antanut eduskunnassa uransa aikana yli 400 lausuntoa.

Parhaillaan perustuslakivaliokunnassa syynätään hallituksen monisatasivuisia lakiesityksiä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta. Ojasta ja Lavapuroa kuullaan taas, vaikka oikeastaan he ovat jo kertoneet tulkintansa.

”Perustuslain näkökulmasta asia on selvä. Kahdeksantoista sote-alueen ratkaisu joutuisi viimeistään perustuslakivaliokunnassa vakaviin ongelmiin”, Ojanen ja Lavapuro kirjoittivat Perustuslakiblogissa samana päivänä, kun hallitus valotti sote-suunnitelmiaan.

Ongelmia aiheuttavat etenkin perustuslain pykälät 19 ja 22, joiden mukaan kaikille on turvattava ”riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut” ja ”perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen”.

Kummassakaan pykälässä ei sanota sote-alueiden määrästä mitään, mutta silti: ”18 sote-alueen malli kompastuu perustuslakiin”, professorit kirjoittivat. ”Alueet jäisivät liian pieniksi, jotta niillä voitaisiin taata perustuslain 19 §:n mukaisten hoitoon pääsyn ja palveluihin sekä huolenpitoon liittyvät tavoitteet maassa yhdenvertaisella tavalla.”

Juuri tällaiset tulkinnat ärsyttävät Ben Zyskowiczia. Hallituksen mallia saa arvostella, mutta ei lakipykälien varjolla.

”Onko sote-alueita viisi, kaksitoista vai kahdeksantoista? Se on politiikkaa ja sen päättää eduskunta!” hän sanoo.

”Tai onko lapsilisä kahdeksankymppiä, satanen vai satakaksikymppiä? Sen ratkaisemiseksi meillä on vaalit. Asiasta päättäminen ei kuulu valtiosääntöjuristeille.”

Valtiosääntöjuristit eivät ole esittäneet euromääräisiä vaatimuksia lapsilisästä, mutta siihen tehtyjä leikkauksia on kyllä toruttu perustuslakiin vetoamalla.

Toissa syksynä perustuslakivaliokunta suositteli, että hallituksen lapsilisäleikkauksesta tulisi väliaikainen, sillä perustuslain 19. pykälän kolmannen momentin mukaan ”julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu”.

Hallitus ei noudattanut suositusta, mitä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen professori Pauli Rautiainen moitti Perustuslakiblogissa: ”perustuslakivaliokunnan valtiosääntöoikeudelliset huomiot kaikuvat kuuroille korville.”

Lavapuro kysyi Ylen haastattelussa: ”Millä tavalla voidaan perustella, että leikkaukset ovat välttämättömiä, kun samaan aikaan työn, yritystoiminnan ja autoilun verotusta lasketaan miljardilla?”

Soininvaara: Perustuslain tulkinta on mennyt ”aivan äärimmäisyyksiin”.

Säästöt eivät ole välttämättömiä. Ne ovat porvarihallituksen valintoja.

Ei siis ihme, että etenkin kokoomuslaiset ovat innostuneet arvostelemaan perustuslain tulkintoja. Innokkain on Ben Zyskowicz, toiseksi innokkain on hänen ystävänsä ja aisaparinsa Kimmo Sasi.

Entinen kokoomuspääministeri Jyrki Katainen on sanonut, että ”poliittisten johtopäätösten tekemistä yritetään korvata legalismilla”, ja uusi oikeusministeri Antti Häkkänen ilmoittanut, että ”perustuslain rooli on hämärtynyt”.

Myös vihreiden entinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen kansanedustaja Osmo Soininvaara on hätistellyt perustuslakiasiantuntijoita pois poliitikkojen tontilta.

”En ole Zyskowiczin kanssa välttämättä samaa mieltä kaikista hänen kritisoimistaan tulkinnoista, mutta lainsäädäntövallan tosiasiallinen siirtyminen valtiosääntöasiantuntijoille arveluttaa minuakin”, Soininvaara kirjoittaa teoksessaan Jäähyväiset eduskunnalle.

Soininvaaran mielestä ongelma ei ole perustuslaissa vaan sen tulkinnassa, joka on viime vuosina mennyt ”aivan äärimmäisyyksiin”.

”Perusoikeusjuristit tuntuvat vuosi vuodelta laajentavan tulkintaa siitä, mihin kaikkeen perusoikeusjuridiikkaa tulee soveltaa.”

Piirroskuva: kolmio, jossa on silmä ja siinä pyklän merkki.

Parempaa haukkumasanaa on vaikea keksiä: perusoikeusoikeus­fundamentalisti. Ei ihme, että poliitikot nappasivat sen heti käyttöön, mutta heidän keksintöään se ei ole.

Ensin käsitettä käytti perhe- ja perintöoikeuden emeritusprofessori Markku Helin. Neljän vuoden takaisessa artikkelissaan hän kirjoitti, että osa oikeusoppineista on alkanut antaa perus- ja ihmisoikeuksille liian suuren painoarvon.

Myös ”valtiosääntöpapisto” on lainaa Heliniltä. Hänen mukaansa perustuslakivaliokunnan eniten kuulemille asiantuntijoille on muodostunut rooli ”eräänlaisena papistona, joka avaa Sanan valiokunnalle”.

Nykyään ”Sanaa” tulkitaan Helinin mielestä tiukemmin kuin vielä 1970-luvulla.

Tuohon aikaan perustuslakivaliokunnan kuultavina ramppasivat etenkin Mikael Hidén, Antero Jyränki ja Ilkka Saraviita. Tupu, Hupu ja Lupu, niin kuin eduskunnassa sanottiin. Vitsailtiin, että heille pitäisi hommata Arkadianmäeltä työhuone, kun pyörivät siellä niin usein.

Pari vuotta sitten Ilkka Saraviita kuoli. Antero Jyränki täyttää elokuussa 84. Mikael Hidén on 77-vuotias, mutta käy edelleen silloin tällöin valiokunnassa. Emeritusprofessoria kuultiin esimerkiksi silloin, kun perustuslakivaliokunta käsitteli yksityistä pysäköinninvalvontaa. Hidén ei nähnyt estettä lain säätämiselle, mutta jäi vähemmistöön.

Hidén oli muiden asiantuntijoiden kanssa eri mieltä myös silloin, kun perustuslakivaliokunnassa käsiteltiin Aito avioliitto -kansalaisaloitetta. Enemmistö ei olisi päästänyt kansalaisaloitetta suureen saliin äänestettäväksi perustuslakiongelman takia – ketään ei saa asettaa eri asemaan ilman hyväksyttävää syytä. Hidénin mielestä syrjintäkielto ei ollut este. ”Eri asemaan asettaminen”, ”hyväksyttävä peruste” – lainsäätäjä tulkitsee niin kuin tulkitsee.

 

Tuomas Ojasella on työpöydällään Pohjois-Korean perustuslaki. Se lupaa kaikille oikeuden rentoutua ja matkustella. Eivät diktaattorit tällaisista lupauksista tietenkään välitä.

Nyt perustuslailla pyyhitään pöytää Puolassa ja Unkarissa.

Suomen ei tule ottaa pienintäkään askelta sillä tiellä, jota Puola ja Unkari ovat jo hyvän matkaa kulkeneet, Ojanen ja Lavapuro kirjoittavat Perustuslakiblogissa.

Askelia ei vielä ole otettu, mutta Ojasen mielestä perustuslain ympärillä käytävä keskustelu on Suomessa ”painotuksiltaan ja tyylilajiltaan ala-arvoista”.

Osittain siksi blogi perustettiin, kritiikin kritiikiksi.

”Nimittely fundamentalisteiksi on asia, joka kiusaa etenkin monia kollegoita”, Ojanen sanoo.

”Keskustelussa myös aliarvioidaan rankasti perutuslakivaliokunnan jäseniä. Luodaan vaikutelmaa, että valiokunta olisi pelkkä äänitorvi joillekin fundamentalisti­asiantuntijoille”, Ojanen sanoo.

Vaikutelma ei tosin ole ihan tuulesta temmattu. Valiokunnalla on tapana myötäillä kuultujen asiantuntijoiden näkemystä. Muuten syytetään politikoinnista. Blogissakin on arvosteltu valiokuntaa silloin, kun valiokunnan lausunnot eivät ole vastanneet asiantuntijoiden enemmistön näkemystä.

Ojasen mielestä asiantuntijoiden valtaa liioitellaan; he ovat pykäliin sidottuja.

”Ihan kuin valtiosääntöoikeuden asiantuntijat voisivat tulkita perustuslakia tai ihmisoikeussopimuksia vapaasti, kun se tulkintaraami on todellisuudessa yleensä hyvin kapea tai olematon esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen tai perustuslakivaliokunnan aiempien tulkintojen takia.”

Onko tulkintaraami niin olematon, että esimerkiksi 18 sote-alueen malli ei siihen mahdu?

”Ei me väitetty suoraan, että se olisi perustuslain vastainen.”

Blogissa sanottiin, että ”18 alueen malli kompastuu perustuslakiin”.

”Perustuslain kannalta olisi parempi mitä vähemmän alueita olisi”, Ojanen sanoo.

Nyt alueita on yli 300, kun jokainen kunta vastaa omista sosiaali- ja terveyspalveluistaan. Nykyinen malli on siis vielä huonompi malli perustuslain kannalta.

”On, on. Senhän takia tätä uudistusta tehdään. Palvelut eivät toteudu riittävän yhdenvertaisesti, kun kunnat hoitavat niitä.”

Tarvitaan ”leveämmät hartiat” niin kuin sote-slangilla sanotaan, joten uudistus on sinänsä tervetullut.

”Mutta ongelma on siinä, että tähän tuli vähän liikaa tämä politiikka… Maakuntamalli on keskustapuolueen pitkäaikainen haave, kokoomukselle on äärimmäisen tärkeää yhtiöittäminen ja valinnanvapaus.”

Koskenniemi: ”Olen aina ollut ihmisoikeuskriittinen.”

Muutaman oven päässä Tuomas Ojasesta, Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan käytävällä, on kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemen työhuone.

”Tuomas Ojanen ja kumppanit ajattelevat olevansa ihmisoikeusjuristeja”, Koskenniemi sanoo.

Koskenniemi edustaa toista koulukuntaa.

”Olen aina ollut ihmisoikeuskriittinen.”

Lasten mahdollisuus yksilölliseen kasvuun tai oikeus koulutukseen ja terveyteen ovat tärkeitä asioita, mutta eivät sellaisenaan tarkoita oikein mitään.

”Ihmisoikeuksien tulkintaan tarvitaan poliittista arvottamista.”

Tulkintahankaluudet eivät koske kaikkia perustuslain pykäliä. Jokaisella 18-vuotiaalla kansalaisella on kiistaton oikeus äänestää eduskuntavaaleissa. Jos eduskunta innostuisi olemaan vallassa kauemmin kuin neljä vuotta, se ei noin vain onnistuisi.

”Mutta esimerkiksi oikeus työhön tai oikeus hyvään elämään, ne ovat siellä politiikan sisällä, kamppailevat toisten oikeuksien kanssa.”

Politiikkaa tarvitaan silloinkin, kun perusoikeudet ovat keskenään ristiriidassa.

”Protestiliike menee sisään tavarataloon ja nostaa kyltit ylös. Turkis on murhaa! Tavaratalon omistaja lykkää ne ulos ja sanoo, että hänellä on omistusoikeus tavarataloon. No protestoijat sanovat, että heillä on vapaa ilmaisunoikeus.”

Vuosituhannen alussa apulaisoikeusasiamies totesi, että kuopiolainen seurakunta ei saisi jakaa asukkaiden postiluukuista mainoslehtisiään. Seurakunnalla oli sananvapaus, mutta tässä tapauksessa se loukkasi ateistien uskonnonvapautta. Perustuslakivaliokuntakin käsitteli asiaa ja oli eri mieltä. Esitteitä saa jakaa.

”Eri ihmisoikeuksien välinen konflikti voidaan ratkaista vain poliittisen punninnan avulla.”

Se ei tarkoita, että ihmisoikeussopimuksissa tai perustuslaissa listatut oikeudet olisivat täysin käyttökelvottomia.

”Tuomioistuimet ottavat niitä koko ajan huomioon punninnassaan. Mutta on laaja määrä tapauksia, joissa ihmisoikeudet ovat vain poliittisen taistelun välineitä, joilla lyömme toinen toistamme päähän.”

Lyömisen vähentämiseksi Suomessakin on ehdotettu, että perustettaisiin perustuslakituomioistuin. Siellä tuomarit ratkoisivat perustuslakikysymyksiä viileästi pykäliä tulkiten. Loppuisi valitus siitä, että oikeusoppineiden näkemykset ovat poliittisia.

Paitsi ettei tietenkään loppuisi.

Eikös se yksi tuomari ollut nuorena taistolainen…