Paskalaki: Jätevesiasetuksen tavoitteisiin päästäisiin muillakin keinoilla

Päästöjä olisi halvin vähentää maataloudessa.

fosfori
Teksti
Marko Hamilo

Jokainen viime heinäkuussa Saaristomerellä veneillyt on varmasti yhtä mieltä siitä, että vesistöjä rehevöittävät päästöt on saatava kuriin, niin sisämaassa kuin merellä. Sinilevälauttojen muodostama paksu puuro ulottui pahimmillaan silmänkantamattomiin kaikkialla Hangosta länteen.

Vesiensuojelun ongelma Suomessa ei ole se, etteikö sen tavoitteista olisi riittävää yksimielisyyttä. Ongelma ei ole sekään, ettei vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämiseen käytettäisi tarpeeksi resursseja.

Suomenlahti, Saaristomeri ja osa sisävesistä ovat huonossa kunnossa. Vesiensuojelun epäonnistuminen johtuu tavattoman kustannustehottomasta keinovalikoimasta. Näin väittää Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen.

Neljä vuotta sitten Ollikainen arvioi Suomen vesiensuojelun painopisteitä usean asiantuntijan kirjoittamassa kirjassa Itämeren tulevaisuus. Ollikaisen artikkelin mukaan suojelun kustannustehokkuus on yksi ympäristöpolitiikan keskeinen periaate.

Sen mukaan vähennysvelvoitteet ympäristön kuormittajille tulee asettaa niin, että tavoitteen saavuttamisesta aiheutuva kokonaiskustannus on mahdollisimman pieni.