Partisaanit: Suomessa vaiettu ja Neuvostoliitossa sankaroitu sota

partisaanit
Teksti
Risto Lindstedt
Julkaistu yli kolme vuotta sitten


Partisaanit ja tiedusteluryhmät murhasivat 150-170 siviiliä suomalaisissa rajakylissä jatkosodan aikana. Neuvostokertomuksen totuus oli alun alkaen toisenlainen, ja sitä ylläpidetään edelleen. Arkangelissa julkaistiin 2010 kaksikin partisaanikirjaa, joissa kerrotaan myös tehokkaimmasta, Daniel Podopljokinin johtamasta Poljarnik- osastosta. Sen tekemä yhteensä 7 000 kilometrin pituinen korpivaellus oli menestys: 2 483 surmattua sotilasta ja upseeria, kolme tuhottua varuskuntaa, 13 veturia ja 227 junanvaunua.

Toimittaja ja tietokirjailija Veikko Erkkilä on 30 vuoden ajan tutkinut partisaanien iskuja suomalaisiin rajakyliin jatkosodan aikana. Valtion tiedonjulkistamispalkinnon saanut teos Vaiettu sota ilmestyi 1998. Viime syksynä ilmestyneestä teoksesta Viimeinen aamu. Neuvostopartisaanien vaietut jäljet on nyt otettu jo kolmas painos.

Neuvostokertomuksessa partisaanien toiminta sankaroitiin valheellisilla raporteilla. Se, mitä Suomessa tiedettiin, ei taas ollut sovelias tutkimisen ja muistamisen aihe. Kootessaan aineistoa viimeisimpään kirjaansa Erkkilä teki yhteistyötä petroskoilaisten historiantutkijoiden kanssa. Sen yhteistyön myötä keskustelua on mahdollista käydä rajan molemmin puolin.

“Nyt lähestytään hitaasti tilannetta, jossa voidaan kysyä, saadaanko totuudenmukaiset tiedot yhdessä esiin”, Erkkilä sanoo.

“Neuvostoliitto teki kaikkensa salatakseen terroritekonsa, koska varjeltavana oli voitokkaan sodan kunnia. Siihen suureen kertomukseen on nyt vaikeaa sijoittaa näitä uusia, kunniaa rikkovia tietoja. Sodan jälkeen Suomi taas tiesi voittavansa ulkopolitiikassaan paljon unohtamalla Neuvostoliiton tekemät verityöt.”

Erkkilä on ehtinyt tavata useita partisaaneja, joista yksi oli Laanilan postiautoiskua johtanut Aleksandr Smirnov.

Sodanaikaisista partisaaneista on yhä kaksi totuutta, mutta Laanilaan tehdyn iskun vaiheet on vihdoin selvitetty. Lue lisää Suomen Kuvalehden numerosta 5/2012.

Kuvat Karjalan tasavallan kansallisarkisto, Partizany Zapoljarja ja Valentina Derjabinan kokoelma.