Uusia voimia vanhustenhoitoon
Etsivä vanhustyö, nuoret ja naapurit lievittävät kotona asuvien vanhusten yksinäisyyttä.
Osa vanhuksista on jämähtänyt koteihinsa koronapandemian jälkeen. He tuntevat yhä useammin olonsa yksinäisiksi, vanhustyön asiantuntijat kertovat.
Korona-ajan rajoitukset lisäsivät eristäytymistä. Kun ulkoilu tai jumpparyhmä jäi, lihasvoima hiipui, ja lopulta jopa hissin oven avaaminen saattoi tuntua mahdottomalta. Elinpiiri kapeni, epävarmuus ja pelot kasvoivat. Ahdistavaan yksinäisyyteen ei ole osattu hakea apua.
”Yksinäisyyttä on erityisen paljon kaupunkien lähiöissä. Mitä pienemmät tulot, sitä enemmän yksinäisyyttä”, vanhuusasiavaltuutettu Päivi Topo sanoo.
”Terveysasemilta tulee yhä enemmän yhteydenottoja vanhuksista, joilla ei ole fyysistä vaivaa, vaan jotka tuntevat henkistä turvattomuutta ja yksinäisyyttä”, vanhustyön asiantuntija Sanna Huhtamo Mereo-yhdistyksen etsivästä vanhustyöstä kertoo.
Vanhusten hätä ruuhkauttaa myös päivystyksiä. Vaikka yksinäisyys masentaisi, kotona on sinniteltävä, sillä vanhuspalvelut ovat kriisiytyneet. Hoitolaitoksia on suljettu, koska päteviä hoitajia ei ole. Kotihoidon hoitajistakaan ei ole kiireen vuoksi seuraksi.
Useissa kaupungeissa on ryhdytty etsimään ratkaisuja yksinäisyyteen. Helsingissä havahduttiin vanhusten mielenterveys- ja päihdeongelmiin, jotka ovat lisääntyneet pandemian aikana ja sen jälkeen. Taustalla on usein yksinäisyyttä.
