Onko esinahkani liian kireä? – Dear Ekillä oli vastaus kaikkeen
Suosikin nuorisotohtori Erkki-Pekka Helle sai yli 35 000 kirjettä.
Se alkaa nuorempana kuin muistaisikaan. Hahmoton epävarmuus ja vertailu, riitänkö minä. Tarve olla normaali, niin kuin kaikki muut.
Mun itsetunto on vielä tosi huono. Mulla on muutama hyvä ystävä ja entinen bestis on ”nykyinen koulukaveri”. Mä tunnen joka päivä itseni sen seurassa lihavaksi, rumaksi ja tyhmäksi, kirjoittaa 17-vuotias ”Niiskuneiti -79”.
Eihän tällaisella pikkupilillä kehtaa olla edes yhdynnässä tytön kanssa, tyttöhän nauraisi päin naamaa! Enkä kehtaa käydä uimahalleissakaan! Voisiko itsetuntoa kehittää mitenkään? kysyy 18-vuotias ”Peniksen pidennykseenkö?”.
Ja vielä yksi juttu. Mitä tarkoittaa hydroloitu heraproteiini?
Helmikuisena päivänä vuonna 1974 Helsingin Lastenklinikalla soi puhelin. Suosikki-lehden toimituksesta kysyttiin, olisiko joku kiinnostunut aloittamaan lääkäripalstan nuorille.
Puhelu ohjattiin Erkki-Pekka Helteelle, 33-vuotiaalle apulaislääkärille, joka kuvitteli vielä tuolloin päätyvänsä lastenlääkäriksi. Hän oli pitänyt valistustunteja kouluissa jo kandina, ja palstaidea kuulosti hänestä hyvältä.
Suosikki oli tuolloin ilmestynyt jo 13 vuoden ajan ja sen levikki oli noin 120 000. Sellaisiin lukuihin ei yllä tänä päivänä yksikään nuortenlehti edes puoliksi. Jutut käsittelivät musiikkia ja julkkiksia, mutta sivuille kaivattiin myös asiaa.
Oli kiva, kun lähdit mukaan tähän ”Nuorisopalveluun”, yhteiskunnallista palstaa pitänyt Merja Halmevaara-Molarius kirjoitti Helteelle, kun yhteistyöstä oli sovittu. Lehti ei mielestäni juuri jaa informaatiota nuorille. Me voimme korjata tilannetta omalta osaltamme ainakin vähän, toivottavasti.
Informaatiosta, varsinkin kehitykseen ja seksiin liittyvästä, oli tosiaan puutetta. Kun Väestöliitto kysyi 1970-luvulla nuorilta, miten heidän kotonaan puhuttiin seksuaaliasioista, kolme neljäsosaa vastasi: salailevasti.
Kouluissa oli kyllä pakko antaa seksuaaliopetusta, mutta opettajat saattoivat käskeä lukemaan lisääntymistä käsittelevät kohdat kotona. Pahimmillaan he olivat liimanneet oppikirjan sivut yhteen.
Helteen palsta ristittiin Lääkärin palstaksi. Myöhemmin siitä tuli Bees & Honey. Helteellä ei juuri ollut käsitystä, millaista työstä tulisi. Olisi kysymys ja olisi vastaus, se oli selvää. Lukijat kirjoittaisivat nimimerkillä, eikä kirjeisiin vastattaisi muualla kuin lehdessä. Mutta siitä, löytyisikö häneltä vastauksia, Helle ei ollut varma.
”Kundit ovat aina olleet aivan pihalla, varsinkin tyttöihin liittyen.”
Jo ensimmäisestä numerosta lähtien Erkki-Pekka Helle tyynnytteli. Sitä hän tulisi tekemään seuraavat neljäkymmentä vuotta. Kun nimimerkit ”Malla” ja ”Kartsa” kysyivät kesäkuussa 1974, miten ujoudesta pääsee eroon, Helle vastasi: On hyvä muistaa, että melkoinen osa kanssaihmisistä jännittää jossain määrin toisten ihmisten parissa.
Kirjeitä tuli aluksi joitakin kymmeniä numeroa kohden. Ne avattiin toimituksessa – ei kuulemma luettu – minkä jälkeen lähetti toi ne Helteen kotiin. Pian Helle huomasi, että kirjoitukset olivat sen verran arkaluontoisia, että olisi parempi, jos kirjeet tuotaisiin avaamattomina. Hän pisti kouluikäiset lapsensa töihin: tytär ja poika saivat joitakin markkoja per avattu kirjekuorikasa.
Parhaimmillaan kirjeitä tuli 550 numeroa kohti. Helle vetäytyi kerran kuussa pariksi yöksi työhuoneeseensa ja luki. Kökkäreisestä valkovuodosta, yhteen kasvaneista varpaista, kutisevasta alapäästä, matkapahoinvoinnista, Clearasil-finniaineesta, seksihulluudesta, olkapään pistelystä, ihan mistä tahansa. Kysymyksiä yhdisti hämmennys omasta kehosta, seksistä, maailmasta.
Helle piirsi ensimmäisenä vuonna kesänumeroon kuvan ihmisen anatomiasta. Tärkeimpiä olivat sukupuolielimet.
Miksi: emätin aukko on niinkuin ”työntynyt ulos päin” (sen ympärillä on jotkut ”repaleet” jotka on aivankuin tulleet ulos emättimen aukosta), ”Mepi” kirjoittaa vuonna 1974. Vaiva on havainnollistettu lyijykynäpiirroksella.
Tytöiltä tuli paljon enemmän kirjeitä kuin pojilta. Ehkä siksi, että tytöt tykkäävät kirjoittaa ja ovat murrosiässä kehityksessä pari vuotta edellä. Mutta todennäköisesti myös siksi, että poikien ei oikein sallittu olevan huolissaan tällaisista asioista. Se oli noloa.
Vaikka eivät pojat välttämättä tienneet edes sukupuolielimensä nimeä.
Minuun on kasvanut myhky, tämän miksi tätä nyt sanotaan? ”Munan” alle. Meinaan se ”kyhmy” on irtonainen siitä ”nahka munasta”, kertoo ”Etsivä??” vuonna 1976.
”Kundit ovat aina olleet aivan pihalla, varsinkin tyttöihin liittyen”, Erkki-Pekka Helle sanoo huhtikuussa 2015 työhuoneessaan Helsingissä.
Hän on nyt 73-vuotias, mutta pitää edelleen vastaanottoa yksityisellä lääkäriasemalla. Helteestä tuli perhelääkäri.
Dear Doctorilla tai Dear Ekillä, kuten häntä kirjeissä tavattiin puhutella, on paljon vähemmän hiuksia kuin Suosikin kuvassa, ja tukka on vitivalkoinen kuin höpertyneellä professorilla. Päällä on luottamusta herättävä slipoveri, sammarit ja Kaliforniasta hankittu rusketus.
”Joskus kysymyksiin vastatessa oli tilanteita, että mietin parikin tuntia, mitä minä nyt oikein sanon.”
Koululaisten seksuaaliterveyskyselyt kertovat samaa kuin Helle: pojille seksiopetus on tärkeämpää kuin tytöille, sillä tytöt ovat aina olleet paremmin kartalla sukupuoliasioissa. Kun yhtäkkiä alkaa vuotaa verta, on pakko selvittää, mistä se tulee.
Vielä 1950-luvulla valistus hoidettiin niin, että tytöt kasvatettiin sanomaan seksille ei. Kasvattajien oppaissa käskettiin pelottelemaan raskaudella. Samalla hoitui poikien valistus, kun ei ollut mitä lykkiä raskaaksi.
Taktiikka siirtyi opettajille, mutta se ei ollut erityisen tehokas enää 1970-luvulla. Neitsyydestä piti pikemminkin päästä eroon. Eikä mikään ole yhtä oivallinen tapa saada oppilaita kiinnostumaan koulukirjasta kuin liimata sivut yhteen.
Mutta pelkkä tiedon lukeminen ei mene perille, pitää saada kysyä itse.
Nimimerkki ”Kaiken varalta” pohtii vuonna 1976: Onko varmempi jos käyttää 2 kondomia päällekkäin? Vai hajoaako toinenkin jos toinen hajoaa? Saisinko minä ilmaisen abortin, jos sattuisi jotakin?
18-vuotias ”Tietotar” taas haluaa tietää, voiko silmiin tulla vikaa, jos käyttää piilolinssejä ja e-pillereitä samaan aikaan.
Raskaudesta panikoitiin, kun kondomi oli päässyt unohtumaan.
Mie pelkään olevani raskaana parhaan ystäväni poikakaverille! Kiksauttelimme kun ystäväni oli matkoilla (tietysti alkoholin vaikutuksen alaisena). Ehkäisyä ei ollut ja e-pilleritkin oli loppu, esimerkiksi ”Tanttu” kirjoittaa.
Jos sattui asumaan vaikka uskonnollisella Pohjanmaalla tai pienellä paikkakunnalla, oli mahdotonta ajatella menevänsä kouluterveydenhoitajalle tai terveysasemalle.
Hoitajilla ja lääkäreillä on aina ollut vaitiolovelvollisuus, mutta yritäpä rohkaista häpeään kuoleva 13-vuotias menemään vastaanotolle.
Valkovuotoni on muuttunut ruskeeksi, lisäksi se haisee pahalle. En kehtaa kertoa tästä äidilleni, enkä haluaisi mennä lääkäriin, koska paikkakuntani naistentauteihin erikoistunut lääkäri on luokkakaverini äiti, nimimerkki ”TULEHDUSKO?” Oulaisista kirjoittaa.
Vaikka e-pillerit tulivat Suomeen 1960-luvun puolivälissä ja kondomikin oli yleisesti käytössä, alle 19-vuotiaat tekivät vuonna 1975 tuplasti enemmän abortteja kuin nykyään. Tähän ovat toki vaikuttaneet myös myöhemmin tulleet jälkiehkäisypillerit.
”Se oli sitten hirveää ryskytystä, pojan omien tarpeiden tyydyttämistä.”
Helle ryhtyi opastamaan, miten kysymykset tulisi muotoilla. Jos halusi tietää, onko ylipainoinen, oli hyvä mainita paino ja pituus. Jos halusi tietää kuukautisista, täytyi kertoa, milloin ne olivat alkaneet ja millainen kierto oli.
Lukijat oppivat. Eräs tyttö kysyi vuonna 1977, miten notkoselkä parannetaan. Kaiken varalta hän kertoi taustaksi menstruaatiostaan.
Nuoret oppivat myös sen, mitä Helle halusi kuulla. 1980-luvulta alkaen seksiin liittyvissä kirjeissä korostettiin, että esileikkiä on muistettu harrastaa ja poikaystävä on ”hellä ja ymmärtäväinen”.
Ehkä hellyyttä pitikin alleviivata, sillä seksi aloitettiin aina vain nuorempana. Ennen 1960-lukua ensimmäinen kerta koettiin parikymppisenä, 1980-luvulla keskimäärin 17-vuotiaana. Kirjeissä nuorimmat ekakertalaiset olivat 9-vuotiaita.
Mulla on ongelmana yks poika. Suhteemme loppui noin 5 kk sitten. Kerkesimme olla yhdessä noin puoltoista viikkoa. Meillä meni hyvin kunnes poika sanoi bänksit. Myöhemmin sain tietää syyn: kun en suostunut yhdyntään. Luulen, että syynä oli myös poitsun kaverit. He yllyttivät häntä kaikkeen, kirjoittaa 13-vuotias ”Kaverit riesana” vuonna 1989.
Seksiin painostaminen oli ehkä opittua. Pojan kuului tietää, miten ollaan yhdynnässä, pojan piti olla aina valmis. Muuten meni maine.
”Se oli sitten hirveää ryskytystä, pojan omien tarpeiden tyydyttämistä. He kun luulivat, että tytöt nauttivat siitä samalla tavalla. Friidu ei ehtinyt kokea mitään muuta kuin että tuli verta ja sattui pirusti”, Helle sanoo.
Vaikka kyllä myös tytöt seksiä halusivat, yhä kovempaan ääneen.
18-vuotias poika kirjoittaa nimimerkillä ”Ollako vai eikö olla?”: Ongelmani on hieman erikoinen, nimittäin mun kimmafrendini on sexihullu. Sen on saatava joka päivä, paitsi menkkojen aikana, joskus 3–4 kertaa päivässä. Enää en nauti siitä vaan se on pelkkä tekninen suoritus, tätä on jatkunut jo puoli vuotta.
Tytöt näyttävät 1980-luvulla seurustelleen kovastikin vanhempien poikien kanssa. Tutkimusten mukaan murrosikäisten parien ikäero on yleensä pari kolme vuotta eriaikaisen kehityksen takia, mutta kirjeiden perusteleella 15-vuotiaat seurustelevat 23- ja 28-vuotiaiden kanssa. Eräs 13-vuotias on kiinnostunut 30–50-vuotiaista.
”Yritin aina rauhoittaa, että älkää nyt kiirehtikö”, Helle sanoo. ”Joillekin sanoin suoraan, että kannattaa miettiä, millainen itsetunto on miehellä, joka on sinun ikäisesi kanssa. Mutta yhä nuoremmat ovat sitä mieltä, että pitäisi olla aikuinen tässä, heti, nyt.”
Myös kaiken muun piti tapahtua heti, erityisesti laihtumisen. 1980-luvulla lehdet olivat alkaneet kirjoittaa syömishäiriöstä nimeltä anorexia nervosa. Nimimerkeistä päätellen suurin esikuva oli kuitenkin laulaja Samantha Fox.
Oon 17-v tyttö, 170 cm pitkä ja painan 56 kg ja mun ongelmia ois! Mun iso takapuoleni! Älä sano että on tärkeämpiäkin juttuja. Mulla on todella iso takamus. Joten kerro nyt jotain millä saan sen pienemmäx, kirjoittaa ”Voguing banjy boys”.
Helle väittää, ettei häntä koskaan kyllästyttänyt vastailla. Ei, vaikka samat kysymykset toistuivat satoja ja taas satoja kertoja. Onko itsetyydytys vaarallista? (Ei.) Rikkooko tamponi immenkalvon? (Saattaa.) Milloin mensuni alkavat? (Kaikki kehittyvät ajallaan.)
Ei muka kyllästyttänyt, vaikka seksuaalisuuteen ja kuukautisiin liittyvien asioiden jälkeen kaikesta eniten kysyttiin lihavuudesta. Kaloreita alettiin laskea 1990-luvulla, vaikka moni ilmoitti samalla, ettei kerta kaikkiaan pysty lopettamaan karkinsyöntiä ja inhoaa liikuntaa.
12-vuotias ”Can I ever be Sam Fox” (151 cm/43 kg) valittaa, ettei pysty olemaan syömättä, vaikkei olisi nälkäkään.
Jos viittisit, niin tekisitkö mulle liikunta ja ravinto-ohjelman jota noudattamalla pääsis isosta takamuksesta ja reisistä sekä vatsasta eroon! Harrastaisin lenkkeilyä mielelläni jos tietäisin mihin hölkätä! Eli neuvoja, please!
Vastaukseksi ei enää käynyt ”älkää kiirehtikö”.
Eräskin 14-vuotias tyttö ennakoi: Vastaa muutenkin kuin että ’ole huoleti, kyllä se siitä’, koska asia ei ole niin!
Jos Suosikin lukijat olisivat tienneet kesällä 1983, että Suomen ensimmäinen aids-potilas ajoi raitiovaunulla Auroran sairaalaan, he tuskin olisivat enää koskaan astuneet raitiovaunuun.
Sukupuolitauteja oli ennen hi-virustakin, mutta niistä ei juuri kannettu huolta. Ennen vuotta 1985 mainitaan vain tippuri, yhteensä kahdessa kirjeessä yli kolmestatuhannesta. Myöhemmin tunnettiin myös visvasyylä ja klamydia.
Hiv oli jotain muuta. 15-vuotias tyttö kysyy vuonna 1989, voiko saada aidsin, jos juo samasta lasista toisen kanssa. Entäs vasikan panemisesta, kysyy 14-vuotias poika Kurikasta.
13-vuotias tyttö oli havainnut ”ensioireita”, kuten kurkkukipua, pussailun jälkeen. En kyllä oo varma oliko sillä jätkällä aids. En siis oo IHAN varma.
1980-luvulla hi-viruksesta puhuttiin homosyöpänä, sillä se näytti tarttuvan miesten välisessä seksissä.
Homous – sen enempää kuin transseksuaalisuus – ei ollut uusi asia lääkäripalstalla, vaikka oppikirjat kertoivat niistä vasta vuosikymmen myöhemmin.
Esimerkiksi nimimerkki ”-75” kyseli vuonna 1987, onko missään päin Suomea homoklubeja. Monet pojat kertoivat hyväilevänsä toisiaan ja olevansa enemmän kiinnostuneita miehistä kuin tyttöystävistään. 1990-luvun taitteessa he alkoivat kuitenkin pelätä.
Nimimerkki ”Halukas homo”: Mä oon 13-vuotias jätkä, mulla on paha ongelma. Mulla on taipumus jätkiin. Mä oon löytänyt yhen jätkän jonka kaa ollaa harkittu yhdyntää. Eli pitääkö käyttää kondomia, onko tää turvallista?
Aids-hysteria hiipui pikkuhiljaa, kun kunnollinen lääkehoito keksittiin 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 1996 hiv ei enää ollut homokirjeiden ykkösaihe. Kaksi poikaa kirjoittaa:
Me jäimme saunaan kahdestaan, tunsimme yht’äkkiä voimakasta vetoa toisiimme, se oli molemmille ihan uutta ja pelottavaa. Sitten aloimme hyväillä toisiamme rajusti ja se johti anaaliyhdyntään. Se oli meille molemmille eka kerta ja ihanaaa! Se oli. Toinen meistä on kertonut äidillensä joka ei ”oikein” sulattanut asiaa… Hän vain käski olemaan hiljaa ettei perhe joutuisi häpeään. Nyt emme tiedä mitä tehdä!
Vuosien saatossa Suosikin tilausmäärät laskivat. Tuli muitakin paikkoja, mistä kysyä: uusia lehtiä, auttavia puhelimia, netti.
Opettajatkaan eivät enää 1990-luvulla olleet niin umpimielisiä. Kun nykyisiltä alle 35-vuotiailta kysyttiin samaa kuin 70-luvun nuorilta, eli kuinka avoimesti heidän kotonaan on puhuttu seksuaaliasioista, enää vain joka kolmas koki, että niitä salailtiin.
Silti Dear Eki oli ja pysyi.
1990-luvulla moni asia oli sikahyvä, supermahtava tai cool. Penispumppuja etsittiin Kuponkiuutisista, ruotsinlaivalla bailattiin bestiksen kanssa ja kielikurssilta Brightonista etsittiin ”sitä oikeaa”.
Kirjeitä alkoi tulla enemmän myös pojilta. Uskaltauduttiin kysymään, missä klitoris on, miten tyttöä voi kiihottaa ja miten omaa laukeamista pystyy pidättämään.
Kysymykset myös vakavoituivat. Nyt kirjoittajat potivat tuskallisia kaveruussuhteita ja maailmaa, kysyivät masennus- ja unilääkkeistä, neurooseista ja ahdistuksesta. Muutamat kertoivat paineista ja kiireestä.
Ei ollut enää vain häpeää, oli suoraa itseinhoa. Lauseet ”oon ihan epäonnistunut” ja ”tunnen itseni poikkeavaksi” alkoivat toistua.
Mulla on ongelmia itseni ja minäni kanssa. Mul on pelkoja ja luuloja… Pelottaa yhdellä sanalla: tulevaisuus. Kuolema pelottaa ihan sairaasti. Puran sen viinaan, kirjoittaa nimimerkki ”Ikuisuus on” vuonna 1996.
Itsemurhasta puhuttiin aiempaa useammin, mutta kuinka moni oikeasti pohti tekoa ja kuinka moni käytti sanaa vain osoittaakseen epätoivoa viiden sentin mittaisen peniksen tai A-kupin rintojen vuoksi.
Eivät nuoret mielenterveystilastojen mukaan sen sekavampia olleet kuin aiemmin. Ongelmista vain alettiin puhua julkisuudessa, minkä jälkeen oli helpompaa kertoa, miten oikeasti voi.
Vakavasta yksinäisyydestä ja koulukiusaamisesta kirjoitti 1990-luvulla kuitenkin vielä harva. Kiusaamiseen suhtauduttiin kumminkin eri tavalla kuin nykyään. Ei samalla tavalla sanottu, että ei se ole sinun syysi. Ei ollut KiVa-koulua. Ei puhuttu uhreista.
”Se jäi vaivaamaan, että mihin näitä pienellä paikkakunnalla voi ohjata.”
Vaikka uhri moni 1990-luvun kirjoittajista oli.
Tuli kirjeitä, joita ei koskaan näkynyt Helteen palstalla. Niissä kysyttiin insestistä, raiskauksista ja alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Olemme menneet isäni kanssa harhaan ja rakastelemme joka yö. Muutama päivä sitten ostin apteekista raskaustestin ja huomasin olevani raskaana. Mitä tehdä, lapsihan voi olla vammainen? Voinko ilmoittaa isäni alaikäisten sekaantujiin? 14-vuotias kirjoittaa.
12-vuotias kertoo heränneensä siihen, että serkku raiskaa. Hän oli huutanut, mutta serkku ei lopettanut. 16-vuotias poika kirjoittaa veljestään, joka oli ensin isän ohjeistuksesta kertonut hänelle seksiin liittyvistä asioista ja sitten raiskannut.
Hyväksikäyttäjä saattoi olla myös kaveri tai poikaystävä. 15-vuotias tyttö oli kotibileissä tanssinut hitaita pojan kanssa, minkä jälkeen poika oli vienyt hänet huoneeseen ja pakottanut riisuutumaan.
Samanlaisia tapauksia on kymmeniä.
Helle vastasi joihinkin kysymyksiin julkaisematta kirjeitä palstalla, jottei kirjoittajia tunnistettaisi. Hän opasti puhumaan viranomaiselle, lähisukulaiselle tai kuraattorille.
”Se jäi vaivaamaan, että mihin näitä pienellä paikkakunnalla voi ohjata”, Helle sanoo.
Kun lama iski, perheiden varattomuuden huomasi rivien välistä: Yksi joutui käyttämään veljensä deodoranttia. Toinen ei viitsinyt mennä kenenkään kanssa kimppaan, sillä kotona ei ollut suihkua, jolla pestä alapää. Kolmas laihtui tikuksi, kun vanhemmat joivat rahat.
Laman myötä viinasta tuli ongelma nuorillekin. Vielä 1990-luvun alussa alkoholista oli puhuttu Helteelle kuin kaverille: kännäiltiin, sähläiltiin, 10-vuotiaatkin kertoivat juovansa. Sellainen ei herättänyt kummempaa moraalipaniikkia, sillä toivottiin ja uskottiin, että Euroopan unionin myötä suomalaisetkin oppisivat juomaan hillitysti, hallitusti ja sivistyneesti.
Vuonna 1998 11-vuotias tyttö kirjoittaa: Mulla on alkoholin ja tupakan kans ongelmia. Mä oon yrittänyt lopettaa mut siitä ei tosiaan tuu mitään. Hjelppiä!
Myös lääkkeet ja huumeet alkoivat kiinnostaa: diapamit, anaboliset steroidit ja kokaiini. Sellaisia ei aiemmin ollut mainittu.
Mitä haittaa on kannabiksen poltosta? Olen vetänyt pooseja pari kuukautta, onx jotain pysyviä vaurioita tullu? Mihin on tarkotettu lääke nimeltä Anafranil Retard? Vaikuttaax se keskushermostoon, kyseli ”Klonkku”, hyvän perheen kilttinä tyttönä itseään pitänyt 15-vuotias kirjeessä, johon oli liittänyt lääkepakkauksen.
Hillitymmin, hallitummin ja sivistyneemmin 2000-luku tuntuukin sujuneen: abortteja ja teiniraskauksia on vähemmän kuin koskaan, myös nuorten juominen on vähentynyt 1990-luvun lopusta.
Kiusallisista asioista avoimia ovat muutkin kuin Erkki-Pekka Helle, ja tieto leviää tehokkaasti. Seksivalistusta aikaistettiin ysiluokalta seitsemännelle, kun huomattiin, että joka viides oli ollut 15-vuotiaana yhdynnässä. Terveystiedosta tuli pakollinen kouluaine vuonna 2003.
Vaikka nuoret pystyivät jo googlaamaan masennuksesta ja reisien kiinteytyksestä, Dear Ekin saamien viestien määrä räjähti, kun kysymykset pystyi vuosituhannen alusta alkaen lähettämään sähköpostilla.
Kysymisen tarve ei ole hävinnyt mihinkään.
Kun lukee nykyisten kasiluokkalaisten lapuille kirjoittamia seksikysymyksiä huhtikuisessa seksuaalikasvatustapahtumassa Happy Sexissä, ne kuulostavat tutuilta.
Milloin on sopiva ikä aloittaa? Mitä käy jos nielee spermaa? Mitä eroa on pornolla ja aidolla seksillä? Mitä on rakkaus?
”Minä sanoin aina, että kaikki on ihan normaalia”, Helle sanoo.
”Mutta ei ihminen välttämättä siitä koskaan vakuutu.”
Suosikkiin julkaistavaksi lähetettyjä kirjeitä säilytetään Otavamedian varastossa. 38 vuoden aikana niitä tuli Erkki-Pekka Helteen mukaan noin 35 000, mutta vain 3 371 löytyi. Kirjeitä on säilynyt jokaiselta vuosikymmeneltä, eniten 1990-luvulta. Sähköpostitse lähetettyjä ei ollut saatavilla.
Kaikki kirjeet on käsitelty luottamuksellisesti, eikä toimituksen tiedossa ole lähettäjien nimiä. Nimimerkit, lähettämispaikat ja -ajankohdat tiedetään, mutta ne on jätetty pois arkaluontoisimmista kysymyksistä. Kirjoittajien keski-ikä on 14 vuotta: nuorin on 7-vuotias, vanhin kolmekymppinen. 90 prosenttia kirjeistä tuli tytöiltä.
Suosikki-lehti lopetettiin vuonna 2012. Sitä kustansi Otavamedia.
Juttua varten on haastateltu tutkijatohtori Osmo Kontulaa Väestöliitosta, tohtorikoulutettavaa Marja Pakarista Tampereen yliopistosta, seksuaalikasvattaja Patricia Thesleffiä Sexposta, seksuaaliterapeutti Kirsimaria Öröä Helsingin kaupungilta sekä tutkimusprofessori Mauri Marttusta ja erikoistutkija Christoffer Tigerstedtiä THL:stä.