Jääkiekon naisasiamies

Naisten jääkiekon asema ei kohene ennen kuin sen puolestapuhujaksi saadaan mies. Sellainen kuin Pasi Mustonen.

hän
Teksti
Virpi Salmi
Kuvat
Arto Wiikari

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Sataviisikymmentä euroa kuukaudessa. Se on summa, jonka liigatasolla Suomessa jääkiekkoa pelaava nainen joutuu kuukaudessa keskimäärin itse maksamaan, että saa pelata jääkiekkoa. Liigatasolla kiekkoa pelaavan miehen keskivuosipalkka on noin 75 000 euroa vuodessa.

Luvut kuvaavat hyvin eroa naisten ja miesten jääkiekon arvostuksen välillä.

”Ei kukaan ole vaatimassa naisille palkkaa jääkiekon pelaamisesta vaan tavoite on, ettei pelaajien tarvitsisi maksaa siitä”, sanoo Pasi Mustonen, naisten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja ja hörppää vettä Leppävaaran uimahallin kahviossa.

Lahdessa asuva Mustonen on yöpynyt Espoossa, sillä hän on ollut edellisiltana Urheilugaalassa Hartwall Arenassa.

Naiskiekolle ei Urheilugaalassa kunnianosoituksia jaeltu eikä Mustonen niitä odottanutkaan. Hän on tottunut siihen, että joukkuelajeissa on olemassa erikseen oikeat urheilijat ja naisurheilijat.

Mutta ajat muuttuvat ja yksi muutoksen airut on epäilemättä Mustonen itse. Naisten jääkiekko on odottanut tällaista puolestapuhujaa, miestä alan sisältä.

”Jääkiekossakin on ryhdyttävä seuraamaan aikaa ja sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Nyt siinä on ensimmäisiä askeleita otettu”, Mustonen sanoo.

”Oma mielipiteeni on, että Suomi on vielä sen verran sovinistinen maa, että täällä aletaan vasta pikkuhiljaa heräilemään näihin tasa-arvoasioihin. Me tullaan näissä asioissa jäljessä monia Euroopan kulttuurimaita.”

Feministisiä näkökulmia ja yhteiskuntakritiikkiä. Tällaista puhetta kuulee urheilupomon suusta harvoin, jos koskaan.

Mustonen ei ole moksiskaan siitä, mitä hänen puheistaan mahdetaan miesten kansoittamissa jääkiekkokabineteissa ajatella.

”Olen 57-vuotias ja olen tätä mieltä. Miksi täällä eletään, jos ei saa omaa mielipidettään sanoa.”

 

Mustonen valmentaa naisleijonia neljättä kauttaan. Viime keväänä päävalmentajan pestistä tehtiin päätoiminen, ensimmäistä kertaa naismaajoukkueen historiassa.

Se voi olla osittain Mustosen omaa ansiota, sillä Suomessa tuskin kukaan on puhunut pontevammin naisjääkiekon puolesta.

”Ei naiskiekon arvostus nouse milliäkään ennen kuin sitä aletaan arvostaa Jääkiekkoliiton sisällä”, Mustonen sanoo.

”Alkaa olla aika vaikea nykyaikana perustella, että naisten kohdalla kuluista pitää aina vain säästää. Joukkue tuo kuitenkin koko ajan arvokisoista mitaleja.”

Viime vuonna Plymouthissa Yhdysvalloissa järjestetyissä MM-kisoista tuli pronssia.

Suomella on vuodesta 1990 lähtien kaikkiaan 13 MM-pronssia ja kaksi olympiapronssia sekä neljä EM-kultaa 1990-luvulla pelatuista euroopanmestaruuskisoista.

”Mutta eivät naisten MM-mitalit merkitse näissä kuvioissa mitään”, Mustonen toteaa kuivasti.

 

Pasi Mustosesta ei pitänyt tulla valmentaja vaan liikunnanopettaja, joksi hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa 1980-luvulla. Jääkiekkoa hän oli pelannut divaritasolla, ja kesken opintojen 26-vuotiasta Mustosta pyydettiin Tampereen Ilveksen valmennuspäälliköksi.

”Olin valmentajien pomo. Silloin kypsyi pikkuhiljaa ajatus, että ehkä voisin itsekin valmentaa. Olen kuitenkin aina ollut intohimoinen lätkä- ja urheiluihminen.”

Mustonen ehti valmentaa Suomessa Kärppiä kaksi kautta 1990-luvun alussa ennen kuin muutti Ruotsiin. Siellä hän teki töitä ja asui perheensä kanssa melkein kaksikymmentä vuotta. Elämä oli perinteistä jääkiekkokiertolaisen elämää.

”Teimme vaimon kanssa tietoisen päätöksen, että lähdemme yhdessä tähän.”

”Vaimo on sanonut ainakin kolme kertaa oman työpaikkansa irti minun työni takia, olemme myyneet ja ostaneet taloja, vaihtaneet maita ja paikkakuntia, ja lasten kieliä, kouluja ja kaveripiirejä.”

Vuonna 2003 Mustonen oli valmentanut kaksi kautta Ruotsin kakkostasolla Hockeyallsvenskanissa pelannutta Skellefteå AIK:ta. Joukkue oli menestynyt erinomaisesti ja karsi molempina kausina noususta liigaan.

Mustosen yllätykseksi sopimusta ei jatkettu. Hän sydämistyi niin, että lopetti valmentamisen kokonaan vuosiksi.

”Työnantaja hoiti asian ikävästi ja etsi uutta valmentajaa selkäni takana. Itse samaan aikaan kieltäydyin hyvistä työtarjouksista, koska luulin jatkavani Skellefteåssa. Petyin todella pahasti ja kävin julkisuudessakin räkyttämässä epäreilusta kohtelusta kuin koira aidan takaa. Mutta oli siinä omasta egostanikin kysymys.”

Terapia toi oivalluksen: maailmassa on muitakin kuin minä.

Ego on sana, jota Mustonen käyttää usein. Ego johdatteli häntä liian paljon ja liian kauan.

”Aiemmin valmentamisessakin oli aina kyse minusta itsestäni. Luulin aina tietäväni kaiken paremmin. Hoin kaikenlaisia tyhmyyksiä, kuten ’valmentaminen on näennäisdemokratiaa’.”

”Lause kyllä kuvasi hyvin persoonaani silloin. Ajattelin, että voin näön vuoksi kuunnella muita, mutta lopulta minä päätän kaikesta itse.”

Käännekohta Mustosen työuralla ja perhe-elämässä oli aviokriisi. Se tapahtui vähän sen jälkeen, kun Mustonen oli lopettanut työt päävalmentajana Skellefteåssa. Perhe oli jäänyt asumaan Ruotsiin ja Mustonen työskenteli lukion rehtorina.

”Se oli normaali ihmissuhdekriisi, joka johtui siitä, että olimme vuosikausia eläneet pelkästään minun ehdoillani. Olin täysin keskittynyt vain itseeni, niin kuin varmasti monet tämän kaltaisessa asemassa olevat miehet ovat. Silloin kun olin kotona, olin omissa maailmoissani enkä juuri koskaan läsnä. Perhe ei olisi koossa, ellei vaimo olisi pitänyt sitä kasassa.”

Lopulta Mustosen vaimolta Johannalta loppui kärsivällisyys.

”Hän sanoi, että minun on mentävä terapiaan tai suhde loppuu.”

Mustonen kävi Ruotsissa vuoden ajan kognitiivisessa psykoterapiassa. Siellä hän vähän yli nelikymppisenä oivalsi, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin hän itse.

Avioeroa ei tullut ja Mustonen palasi valmentamaan ensin yhdeksi kaudeksi vuonna 2008 ja pysyvästi vuonna 2011. Nyt kuitenkin uudenlaisin opein, joihin kuuluu sellaisia pehmeän kuuloisia keinoja kuten ihmisten kuunteleminen, heidän aito kohtaamisensa, tiimityö ja sen ymmärtäminen, ettei valmentaja ole yksinvaltias vaan hänen tehtävänsä on auttaa urheilijaa.

”Olen yksinkertaisesti kasvanut ihmisenä. Fokus on siirtynyt minusta muihin. Loppujen lopuksi täällä ollaan ainoastaan ihmissuhteiden ja muiden ihmisten takia. Kun tämän ymmärsin, sen jälkeen olen elänyt elämäni antoisimpia vuosia.”

Mustosen aikuiset lapset jäivät Ruotsiin, kun vanhemmat muuttivat takaisin Suomeen. Tytär Sonja asuu Tukholmassa ja jääkiekkoa pelaava poika Joel tällä hetkellä Göteborgissa. Lasten asuminen eri maassa on Mustoselle kova paikka.

”He ovat kuitenkin parasta, mitä olen saanut aikaan. Älypuhelin auttaa, mutta ei se korvaa sitä, että tapaisi fyysisesti ja säännöllisesti omia lapsiaan.”

Pasi Mustonen arvostelee jääkiekkoseuroja naisten unohtamisesta.
Pasi Mustonen arvostelee jääkiekkoseuroja naisten unohtamisesta.

Ruotsin-vuosina Mustonen altistui ruotsalaiselle tasa-arvokeskustelulle ja seurasi ruotsalaista naisjääkiekkoa. Molemmat ovat Mustosen mielestä vuosia Suomea edellä.

Tasa-arvon mallimaassa Ruotsissa lähes kaikissa urheilulajeissa naisilla on samanlaiset mahdollisuudet harrastaa ja menestyä, paitsi jääkiekossa. Päättäjät ovat kuitenkin tarttuneet toimeen.

”Ruotsissa on urheiluasioista vastaava ministeriö laittanut paineen urheiluseuroille, että tytöille täytyy tarjota samanlaiset mahdollisuudet harrastaa kuin pojille, jos seura meinaa nauttia yhteiskunnan tukia.”

Nimenomaan seurat ovat Mustosen mukaan avainasemassa naisjääkiekon kehittämisessä.

”Meillä on paljon SM-liigaseuroja, jotka eivät voisi vähempää välittää naisten jääkiekosta. Siellä tuntuu olevan vaikeaa ylipäätään havaita, että naissukupuoli on syntynyt.”

Kun seuroissa ei välitetä naisten jääkiekosta, resurssit ohjataan miehille ja pojille, ja resursseista on tunnetusti aina kova pula. Mustosen mukaan kyse ei kuitenkaan ole rahasta vaan tahdosta.

”Naisten koko SM-liigaseuran vuosibudjetti on 40–50 tuhatta euroa. Se on miesten joukkueen kuutospakin tai nuoren nousevan pelaajan vuosipalkka.”

Sellaisen summan irrottaminen ei olisi Mustosen mukaan SM-liigaseuralle temppu eikä mikään. Samalla kun hoidetaan miesten ja poikien joukkueiden markkinointia ja sponsoreita, seuran koneisto voisi tehdä työtä myös naisten joukkueen eteen.

”Se onnistuu, jos tyttöjen ja poikien tasavertaiset mahdollisuudet nähdään yhteisenä arvona. Ajatellaanko me, että molemmat sukupuolet saavat tehdä samoja asioita. Nyt naiskiekolta vaaditaan, että ensin pitäisi tulla katsojia ja menestystä, vaikkei sille anneta mitään resursseja.”

Mustonen on varma, että näinä päivinä löytyisi sponsoreita, jotka olisivat halukkaita näkymään nimenomaan naiskiekossa. Seurat voisivat auttaa hankkimaan pelaajille puolipäiväisiä töitä, jotta aikaa jäisi kunnolla pelaamiseen ja treenaamiseen.

Luleå Hockey on Mustosen mukaan tehnyt Euroopan isoimman satsauksen naiskiekkoon. Siitä kelpaa ottaa mallia.

Naisten joukkueelle on kerätty erityisellä markkinointitempauksella sponsorirahaa ja kun Luulajan joukkueita kuljettava Wälimaa’s-yhtiön bussi ajaa pitkin Ruotsia, bussin takaosassa poseeraavat sekä miesten että naisten joukkueiden tähtipelaajat. Naisten joukkueessa se on suomalainen Jenni Hiirikoski.

”Kun Jennille oli tullut täyteen 300 maaottelua Suomen maajoukkueessa, hänelle järjestettiin kukitus miesten suoran tv-ottelun aluksi.”

 

Pian Mustonen matkustaa joukkueineen elämänsä ensimmäisiin olympialaisiin. Hän ei anna egonsa ottaa menestyksestä ahdistavia paineita, koska tietää tehneensä parhaansa.

Tietysti hän odottaa, että ihannetilanteessa Suomelle napsahtaa olympiamitali. Mustosen termein se olisi hyvin tehdyn työn looginen seuraus.

Joukkueessa on käyty erityistä keskustelua siitä, kuinka hoidetaan niiden pelaajien pettymystä, jotka eivät saa omasta mielestään tarpeeksi peliaikaa Pyeongchangissa.

”Naisten ja miesten valmentamisessa valtavin ero on kommunikaatiossa. Naiset ovat herkempiä olettamaan ja vaistoamaan asioita. Joskus niinkin herkkiä, että he vaistoavat asioita, joita ei ole olemassa.”

”Naiset myös kyseenalaistavat miehiä enemmän, miksi valmentaja tekee jotakin ja minun on pystyttävä perustelemaan se heille.”

Ettei suomalaisen naiskiekon nykytilasta jäisi tyystin lohdutonta kuvaa, Mustonen korostaa, ettei täällä kaikki ihan pielessä ole.

Mustonen on saanut valmentajapestin alusta asti ajatuksilleen tukea ja ymmärrystä Jääkiekkoliiton toimitusjohtajalta Matti Nurmiselta, joka on luvannut, että naisten kiekkoon satsataan ja suhtaudutaan vakavasti.

Muutama SM-liigaseurakin tekee Mustosen mittapuulla hyvää työtä.

”Esimerkiksi Oulun Kärpät on panostanut naiskiekkoon todella upeasti”, Mustonen kehuu ja kertoo, kuinka Kärppien naisjoukkueen valmentaja Mira Kuisma on seuran palkkaama kokopäiväinen työntekijä ja naiset saavat järkeviin aikoihin harjoitteluaikaa Raksilan hallista.

Ja onhan suomalaisella naiskiekolla Mustonen. Paljon enempää se ei voisi tällä hetkellä toivoa.