Oikeisto-oppositio jyräsi voittoon – keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto jäivät pääministerivaalin jalkoihin
Hallitusvaihtoehtoja on kaksi: Kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus tai kokoomuksen ja Sdp:n sinipuna.
Kokoomus ja perussuomalaiset jyräsivät sunnuntain eduskuntavaaleissa selvään voittoon. Puheenjohtaja Petteri Orpo onnistui toisella yrityksellään nostamaan kokoomuksen suurimmaksi puolueeksi. Kokoomus sai 20,8 prosenttia äänistä ja 48 paikkaa.
Kokoomuksen perässä perusuomalaiset nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi sosiaalidemokraattien ohi. Riikka Purran johtama puolue teki historiansa parhaan tuloksen, 20,1 prosenttia äänistä ja 46 paikkaa.
Sdp:n puheenjohtajan Sanna Marinin hyökkäävä vaalikampanja ei riittänyt, vaikka Sdp menestyi viime vaaleja paremmin. Puolue pärjäsi hyvin vaalipäivänä ja sai 19,9 prosenttia äänistä ja 43 paikkaa. Se on kolme paikkaa enemmän kuin 2019.
Purra ja Marin ottivat vaalikamppailussa tiukasti yhteen. Voittajaksi selvisi Purra. Perussuomalaiset menestyivät paremmin kuin Sdp, ja Purra sai enemmän ääniä kuin Marin.
Vaaleissa valta siirtyi oikealle. Oppositiopuolueet kokoomus ja perussuomalaiset voittivat yhteensä 17 paikkaa. Hallituspuolueista ainoastaan Sdp lisäsi paikkamääräänsä.
Pääministerikamppailu kuppasi erityisesti vasemmistoliiton ja vihreiden kannatusta. Puolueet menettivät yhteensä 12 paikkaa.
Vaalien suuria häviäjiä olivat keskusta ja vihreät. Tulos oli valtava pettymys puolueiden puheenjohtajille Annika Saarikolle (kesk) ja Maria Ohisalolle (vihr), joille vaalit olivat ensimmäiset puoluejohtajana.
Keskusta sai 11,3 prosenttia äänistä ja 23 paikkaa. Tappiota tuli 8 paikkaa. Puolueen tulos on huonoin yli sataan vuoteen.
Entisen mahtipuolueen keskustan syöksy on ollut jyrkkä. Kahden viimeisimmän vaalikauden aikana puolueen paikkamäärä on pudonnut alle puoleen 2015 tuloksesta, jolloin keskusta sai 49 paikkaa.
Alamäkeä kuvaa se, että keskusta ei ole enää suurin puolue yhdessäkään vaalipiirissä. Viime vaaleissa puolue otti ykköspaikan neljässä vaalipiirissä.
Saarikko ei arvioinut vaalitappion syytä. Keskusta on ainoa puolue, joka on ollut hallituksessa vuodesta 2015. Ensin Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksessa ja päättyneellä vaalikaudella Antti Rinteen (sd) ja Marinin keskustavasemmistolaisissa hallituksissa.
Puolueen politikka on näyttäytynyt poukkoilulta oikealta vasemmalle. Kentän ja kannattajien on ollut vaikea pysyä mukana, ja osa on jättänyt vaalit väliin tai äänestänyt kilpailijoiden ehdokkaita.
Kolmetoista paikkaa saanut vihreät jäi Sdp:n jalkoihin puolueen vahvoissa vaalipiireissä. Vihreät hävisi kaksi paikkaa sekä Helsingissä että Uudellamaalla. Sdp puolestaan voitti pääkaupungissa kaksi paikkaa ja Uudellamaalla yhden.
Vihreiden kaikkiaan seitsemän paikan tappiota ei voi selittää pelkästään pääministerivaalilla. Toinen mahdollinen syy lienee se, että vihreät on puolueena siirtynyt vasemmalle ja kadottanut porvarillisia äänestäjiä.
Vasemmistoliiton kannatus laski vain 1,1 prosenttiyksikköä. Vaalimatematiikka oli puoluetta vastaan ja se menetti 16 paikastaan viisi.
Eduskunnan pienimmät puolueet menestyivät odotetusti. Ruotsalainen kansanpuolue teki normituloksen, 4,3 prosenttia äänistä ja 9 paikkaa. Ahvenanmaan Mats Löfströmistä tulee ryhmän kymmenes jäsen.
Kristillisdemokraatit piti viisi paikkaansa. Harry Harkimo piti puolueensa Liike Nytin eduskunnassa.
Perussuomalaisista erotetun Ano Turtiaisen mukana Turtiaisen puolue Valta kuuluu kansalle katosi eduskunnasta.
Jo ennen vaaleja yleinen arvio kuului, että hallitusneuvotteluista on tulossa pitkät ja vaikeat. Vaalituloksen selvittyä tilanne näyttää edelleen samalta.
Selvää on vain, että kokoomus saa suurimpana puolueena avata neuvottelut. Pitäisi myös tapahtua melkoinen ihme, ettei kokoomus olisi seuraava pääministeripuolue ja Petteri Orpo uusi pääministeri.
Tuloksen perusteella on kuitenkin vielä monia vaihtoehtoja uuden hallituksen pohjaksi. Pelkästään matemaattisesti kokoomus ja perussuomalaiset olisivat luontevin vaihtoehto hallituksen rungoksi, mutta politiikka on tunnetusti muutakin kuin pelkkää matematiikkaa.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten uskotaan tarvittaessa pääsevän melko kivuttomasti sopuun valtiontalouden tasapainottamisesta. Sen sijaan ilmasto- ja EU-asioissa jommankumman tai molempien täytyy joustaa yhteisessä hallituksessa aika tavalla.
Kokoomus ja Sdp taas löytävät toisensa helpoimmin ympäristökysymyksissä, kansainvälisissä asioissa ja todennäköisesti myös perhepolitiikassa. Aluepolitiikassakin puolueet ovat perinteisesti olleet melko lähellä toisiaan.
Sen sijaan talous- ja työllisyyspolitiikassa eli kokoomuksen näkökulmasta uuden hallituksen kaikkein tärkeimmässä tehtävässä perinteisten sinipunapuolueiden näkemykset ovat hyvin vaikeasti sovitettavissa yhteen.
Kahdesta puolueesta, joille jo etukäteen povattiin selvää tappiota, keskusta selvisi lopulta vihreitä ehjemmin nahoin.
Keskustalaisten ensi kommenteista oli myös tulkittavissa, että tulos ei vielä alittanut sitä maagista rajaa, jonka alle jääminen olisi tehnyt hallitukseen menosta puolueelle ylivoimaista.
Keskustan tappio on itse asiassa nyt selvästi pienempi kuin neljä vuotta sitten, jolloin se menetti pääministeripuolueena peräti kahdeksantoista paikkaa. Tuolloin puolue oli vaali-iltana jo päättäväisesti menossa oppositioon, mutta pyörsi myöhemmin päätöksensä, kun hallituksen muodostaja Antti Rinne esitti tarpeeksi houkuttelevan tarjouksen.
Nytkin keskustalaisten ensi kommenteista voi päätellä, että puolue pitää hallitusovea omasta puolestaan jos ei aivan auki niin ainakin kutsuvasti raollaan.
Puolueen paikkamäärä riittää uudessakin eduskunnassa siihen, että seuraavassa hallituksessa sille voisi hyvin olla tarjolla vaa’ankieliasema, joka antaisi sille paljon neuvotteluvoimaa hallituksen sisäisissä kiistoissa. Näin keskusta voisi ulosmitata tulevilta kumppaneilta monia myönnytyksiä erityisesti aluepolitiikassa, mutta myös muissa sille tärkeissä kysymyksissä.
Vihreiden tilanne on keskustaa hankalampi. Puolue asemoitui Sanna Marinin hallituksessa Sdp:n ja vasemmistoliiton rinnalle kiinteäksi osaksi vasemmistoblokkia, jonka varaan seuraavaa hallitusta ei missään arvioissa rakenneta. Lisäksi vihreitä on vielä Sdp:täkin vaikeampi kuvitella perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen.
Vihreiden tulos oli myös henkilökohtainen takaisku puoluetta neljä viime vuotta johtaneelle Maria Ohisalolle, joka jäi puoluejohtajana pahasti Marinin ja myös vasemmistoliiton Li Anderssonin varjoon. Ohisalon kausi on katkolla puoluekokouksessa jo kesäkuussa, ja seuraajakuvioita mutkistaa, että varteenotettavista puheenjohtajaehdokkaista Iiris Suomela putosi eduskunnasta ja Emma Kari jätti sen vapaaehtoisesti. Puolueen oikeistosiipeä edustava Atte Harjanne meni sen sijaan läpi rimaa hipoen.
Yksi mahdollinen ehdokas on eduskuntaan palannut Oras Tynkkynen.
Myös Saarikon aseman on arveltu horjuvan, jos keskustan tulos jää huonoksi. Paljon riippuu kuitenkin myös siitä, miten keskusta pelaa korttinsa hallitusneuvotteluissa. Ministeri Saarikkoa olisi vaikeampi syrjäyttää kuin oppositiojohtajaa.
Pienemmistä puolueista kristillisdemokraattien olisi helpompi mennä neljänneksi tai viidenneksi pyöräksi porvarihallitukseen ja Rkp:n sinipunahallitukseen.