Aina se on yhtä kylmää
Suomen uusi kansallislaji on talviuinti, jonka uskotaan edistävän terveyttä ja auttavan lähes mihin vaivaan tahansa. Pakkohan sitä on kokeilla.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Kesämökin tuttu ranta jouluaattoaamuna. Meri oli jäätön ja tuuli lempeä, oli lämpöasteita. Seisoin ilkosillani, päässä pipo ja jaloissa neopreenitossut.
Katsoin hyistä vettä. Kylmyys on vain tunne, hoin itselleni.
Sitten juoksin veteen, kastauduin. Sydämen syke nousi, haukoin henkeä. Muutaman sekunnin kuluttua olin jälleen rannalla. Mikä voittajafiilis! Ehkä seuraavaksi tuntisin sen maagisen euforian, rennon ja lempeän olon, josta todelliset talviuimarit puhuvat.
Odotin tovin. Pukeuduin rannalla, tärisin. Tunsin vain jäätävää kylmyyttä.
Mutta periksi en antaisi. Halusin koukuttua tähän äärilajiin, jonka uskotaan edistävän terveyttä ja auttavan lähes mihin vaivaan tahansa. Flunssiin ja stressiin, särkyihin ja tulehduksiin, väsymykseen ja masennukseen, univaikeuksiin ja liikakiloihin.
Ja niin edelleen. Unohdinko kohonneen verenpaineen, reuman ja diabeteksen?
Mökissä puin villasukat ja villapuseron, upotin kädet kuumaan veteen. Silti hytisin.
Uusi yritys, tällä kertaa saunasta.
Varustauduin kaikkeen. Puin pipon, tossut ja ensi kertaa neopreenihanskat. Mukana oli uintikaveri. Saunasta rantaan oli kymmeniä metrejä, joten kehoni ehtisi löylyjen jälkeen viilentyä. Jätin jopa merkkivalon rannalle, koska iltapäivällä oli jo pimeää.
Astuin veteen. Jokin terävä osui sääriini. Olikohan jäätä?
Kastauduin, ja juoksin äkkiä saunaan. Huomasin, että sääristä valui noroina verta. En ollut nähnyt pimeässä, että tuuli oli kasannut veitsenteräviä jääsiivuja rantaan.
Illalla etsin ohjeita talviuintiin. Kylmä voi tappaa, joten kevyesti siihen ei voi suhtautua. Edessäni oli artikkeleja kansainvälisistä tiedelehdistä ja suomenkieliset kirjat Avantoon! Talviuimarin käsikirja, Talviuinti. Terveyttä ja hyvää oloa luonnonvesistä ja Kylmä kutsuu. Hyvinvointia talvesta. Niistä opin, että kannattaa:
Lämmitellä hyvin (vaikka jumpata) ennen veteen menoa.
Hengittää vedessä suun kautta rauhallisesti ja pitkään ulos. Suun voi laittaa suppuun, jolloin hengitystä on helpompi kontrolloida.
Käyttää päähinettä, sillä päästä siirtyy paljon lämpöä.
Riisua uinnin jälkeen heti märät vaatteet, lämmitellä (vaikka jumpata) ja juoda reilusti lämmintä.
Ja suunnitella ohjelma, jossa uintia jatketaan läpi vuoden säännöllisesti, mielellään kolmesti viikossa. Kaveriksi kannattaisi ottaa kokenut avantouimari, joka opastaa ja pystyy tarvittaessa auttamaan avannosta pois.
Talviuinnista on tullut yksi suomalaisten suosituimmista kansallislajeista, ja harrastajia on Suomen Ladun arvion mukaan jo yli 700 000. Korona-aika aiheutti todellisen ryntäyksen talviuintipaikoille.
Esimerkiksi helsinkiläisen talviuintiseuran Meriuimareiden jäsenmäärä kasvoi kolmessa vuodessa 900:sta nykyiseen 1 400:aan. Kolme neljästä uimarista on naisia.
Räjähdysmäinen suosio liittyy Avantoon!– kirjan mukaan ”yleisempään terveilyyn” eli terveyden edistämistä korostavaan elämäntapaan. Siinä pyritään ”superterveyteen, niin ylivoimaiseen psykofysiikkaan, että keho kykenee parantamaan vaivansa ja torjumaan monet vaanivat terveysvaarat”.
Paljon muitakin syitä on. Avannosta voi etsiä kehon ja mielen yhteyttä, yhteyttä luontoon tai vain ”päänsä nollausta”. Jotkut hakevat hyisestä vedestä vastapainoa kiireiselle, teknistyneelle ja kaupallistuneelle elämäntavalle.
Dokumenttielokuvassa Kylmä Portsmouthin yliopiston professori Mike Tipton esitti kiinnostavan selityksen. Elämästä on tullut liian suojattua ja mukavaa, joten ihminen etsii äärimmäisiä kokemuksia ja selviytymisensä rajoja.
Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen tuntui ikään kuin jatkavan Tiptonin ajatusta Ylen Kulttuuriykkösessä, jossa aiheena oli talviuinnin suosio. Hän puhui lempeästä masokismista, joka on itselle sopivaa kiusaamista. Sellaista, jonka sietää ja voittaa.
Onhan talviuinti rehvakasta. Siihen liittyy vahvoja mielikuvia suorituskyvystä, tahdonlujuudesta ja itsekontrollista, myös sisusta tai hulluudesta. Joissakin piireissä sitä pidetään jopa ”eliittilajina” tai ”trendikkäänä statussymbolina”, johon liittyy samankaltaista sosiaalista näyttöarvoa kuin maratonjuoksuun, triathloniin tai Finlandia-hiihtoon.
Aamu Helsingin Marjaniemenrannassa. Pakkasta on viisi astetta ja lunta pyryttää niin sakeasti, että rantaa tuskin erottaa. Mutta kelistä viis, sillä minua odottaa todella kokenut ohjaaja.
Riitta Lampela on harrastanut talviuintia 24 vuotta. Nykyisin hän on 74-vuotias ja käy uimassa lähes joka aamu. Hän on talviuintiseura Meriuimareiden puheenjohtaja ja kaksinkertainen talviuinnin maailmanmestari 50 metrin rintauinnissa.
Mitaleja siis on. Kolme kiloa, Lampela kehaisee pukuhuoneessa. Hän on ainakin lämmitellyt, sillä hän on kolannut tunnin lunta ja hakannut jään uintiportaista.
”Paha keli. Pääset suoraan syvään päätyyn!”
Olen ottanut selvää, mitä elimistölleni tapahtuu. Kylmä on keholle uhka. Kohta aiheutan sille tarkoituksella stressireaktion, kylmäshokin.
Näin se menee: Ihossa on aistinsoluja, joka välittävät tiedon ihon lämpötilan laskemisesta aivojen hypotalamukseen eli lämmönsäätelykeskukseen.
Tahdosta riippumaton sympaattinen hermosto alkaa vapauttaa noradrenaliinia, stressihormonia, joka supistaa ihon ja raajojen pintaverenkiertoa, jottei lämpöä hukkaantuisi. Verenpaine nousee ja sydämen syke kasvaa. Verenkierto keskittyy kehon sisäosiin, jotta tärkeät elimet, kuten sydän, aivot, maksa ja munuaiset, säilyisivät toimintakykyisinä.
Kylmässä voi vapautua muitakin hormoneja, kuten kortisolia ja endorfiineja. Jos ihon lämpötila laskee liikaa, kipuun reagoivat solut aktivoituvat. Kudosten jäähtyminen ja kortisoli vähentävät kivun tunnetta, endorfiinit tuovat mielihyvää.
Jos kylmässä on pidempään ja kasvot jäähtyvät, sydämen syke laskee. Sellaista minulle ei ehdi tapahtua.
Puen pipon, hanskat ja tossut, Lampela vain pipon. Hänestä kylmyys jaloissa ja käsissä pitää tuntea, jotta tajuaa nousta vedestä.
Hän kävelee ulos muovisandaaleilla. Ne ovat liukkaat, joten hän jatkaa lumessa paljain jaloin ja neuvoo: ”Älä hauko henkeä. Kohta haukot vettäkin, ja silloin hukkuu.”
Lampela liukuu laiturilta veteen. Kevyesti, ja kohti jään reunaa.
Pakottaudun hyiseen veteen. Kestän ehkä kymmenen sekuntia, ja kiirehdin ylös. Tärisen, koska lihakseni tuottavat lämpöä. Sormet ovat jäässä, jalat myös. Ehkä ne ovat paleltuneet, sillä tuntuu kuin kävelisin pattien päällä.
Talviuinti ei ole uusi laji. Suomalaiset kävivät tiettävästi avannossa jo ainakin 1600-luvulla, koska pulahdus kylmään lievitti saunomisen jälkeistä hikoilua.
Suomen ensimmäinen rekisteröity talviuintiseura, Talviuimarienkerho, perustettiin marraskuussa 1924 Helsinkiin. Seuran perusti helsinkiläinen Emil Järvo, jota pidetään suomalaisen talviuinnin ”isänä”. Vähitellen uintiharrastus levisi etelästä myös muualle Suomeen, nousi jopa eräänlaiseksi muoti-ilmiöksi 1950-luvulla.
Nykyisin Suomessa on kymmeniä talviuintiseuroja ja satoja talviuintipaikkoja.
Helsingissä talviuintipaikkoja on ainakin 23, joista viisi avattiin äskettäin. Uimapaikoista vastaavat seurat ja yhdistykset, ja tulijoita riittää jonoiksi asti. Esimerkiksi töölöläinen HKK-Talviuimarit ilmoittaa jo nettisivuillaan, että jonotuslista on ”yli 300 nimen mittainen, ja sen vuoksi uusia jäseniä ei juuri nyt oteta”. Sama tilanne on useissa seuroissa.
Talviuimarit jakautuvat kahteen kastiin. Todellisille talviuimareille riittää hyinen vesi, ja mieluusti aamulla. Nautiskelijat haluavat saunan lämmön, usein illalla.
Sauna voi myös kymmenkertaistaa hinnan. Puolen vuoden talvikausi maksaa Helsingissä pelkällä uinnilla 25 eurosta ylöspäin, saunalla jopa 300 euroa. Jäsenyydet liikkuvat samoissa hinnoissa myös muualla Suomessa.
Vastassa on jääkarhuveistos. Sitten mies, joka kolaa lunta kävelypolulta uimahousuissa ja vettä tihkuvana.
Hyinen näky! Mies ei ole moksiskaan, hymyilee vain leveästi.
Talviuimarienkerho sijaitsee Helsingin Hietaniemessä, ja sisään pääsen emäntäni Sanna Autereen ”vierailijana”. Löydän hänet pukuhuoneesta. Autere on harrastanut talviuintia kaksitoista vuotta. Ensin uteliaisuudesta lajiin, lopulta hyvän olon vuoksi.
Hän antaa selkeät ohjeet: Pipo, hanskat ja tossut päälle. Ensin avantoon, sitten saunasta veteen 2–3 kertaa ja viimeiseksi saunaan, jotteivät vilunväreet jää päälle.
Hänestä tärkeintä on kuunnella itseään. ”Tee niin kuin hyvältä tuntuu.”
Olenkohan jo tottunut kylmään? Kylmäshokki vaimenee, kun aivot oppivat, ettei säännöllinen pulahdus hyiseen veteen ole välitön uhka. Siihen pitäisi kulua kaksi viikkoa, ja juuri tuon ajan olen harjoitellut. Mökillä viikon päivittäin, ja sen jälkeen Helsingissä kolmesti viikossa.
Autere kävelee laiturille. Hän ui lähelle jään reunaa, minä pysyttelen portaiden tuntumassa. Vesi tuntuu yhtä kylmältä kuin ennenkin, mutta sauna tuo ihanan lämmön. Ja mikä tunne jälkikäteen! Oloni on rauhallinen, rentoutunut, lempeä – lienen saavuttanut siis euforian?
Mutta yöllä tapahtuu outoja. Keho ikään kuin ylivirittyy. Sydän hakkaa, ajatukset vilisevät mielessä, enkä saa millään unta. Mahtoikohan stressireaktio jäädä päälle?
Mieli virkistyy, stressi laskee, ahdistus ja harmitus helpottuvat. Säännöllisellä talviuinnilla tuntuu olevan loputtomasti suotuisia terveysvaikutuksia, ja niitä kerätään usein kyselyillä.
Mutta onko kokemuksille selityksiä, jotka perustuvat tutkittuun tietoon?
Työterveyden professori Tiina Ikäheimo (alla TI) Tromssan yliopistosta ja johtava tutkija Sirkka Rissanen (SR) Työterveyslaitoksesta tutkivat kylmän ja kuuman vaikutusta ihmisen terveyteen ja toimintakykykyyn. Aineenvaihduntatutkimuksen apulaisprofessori Kirsi Virtanen (KV) Turun yliopistosta on perehtynyt ihmisen ruskeaan rasvaan. He vastaavat yleisimpiin terveysväittämiin:
Säännöllinen talviuinti parantaa unta. ”Tieteellistä näyttöä ei ole. Beetaendorfiini tuo mielihyvää, ja voihan se joskus vaikuttaa unen laatuun. Uinti uimahallissa tai muu liikunta voi tuoda saman vaikutuksen.” (SR)
Lievittää stressiä. ”Voi auttaa stressin säätelyssä.” (TI)
Parantaa vastustuskykyä ja vähentää flunssia. ”On viitteitä vastustuskyvyn paranemisesta, jopa flunssien vähentymisestä.” (SR) Kirsi Virtanen tutkii parhaillaan Turun yliopistossa säännöllisen kylmäuinnin vaikutusta vastustuskykyyn. Tuloksia saataneen kesällä.
Auttaa nivelten ja lihasten särkyihin, myös reumaan. ”Kortisoli lievittää kipuja ja voi vaimentaa tulehduksia. Voi auttaa reuman kipuihin muttei paranna sairautta.” (TI)
Laskee kohonnutta verenpainetta. ”Verisuonet supistuvat kylmässä ja laajentuvat lämpimässä. On viitteitä, että lämpötilan vaihtelu vaikuttaisi verisuonten kimmoisuuteen. Pitkäaikaisia vaikutuksia verenpaineeseen ei ole tutkittu. Ei myöskään sitä, voiko talviuinti aiheuttaa verenpainetaudin.” (TI)
Laihduttaa. ”Aineenvaihdunta vilkastuu ja energiaa kuluu noin 200 kilokaloria, joka vastaa vajaata kymmentä prosenttia naisen päivittäisestä kaloritarpeesta. Ikääntyessä paino lisääntyy 0,5–1 kiloa vuodessa, joten säännöllinen talviuinti voi auttaa painonhallinnassa.” (KV)
Ehkäisee diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja. ”Kylmä aktivoi ruskeita rasvasoluja. Ne polttavat sokeria ja rasvaa verestä, jolloin syntyy lämpöä ja kuluu kaloreita. Tutkimus New Yorkissa vuonna 2021 osoitti, että 50 000 potilaan joukosta niillä, joilla ruskea rasva aktivoitui, oli merkittävästi vähemmän sydän- ja verisuonitauteja ja kakkostyypin diabetesta.” (KV)
Tutkijat toteavat, että tutkimuksia talviuinnista on vain vähän ja niissä on epäselvyyksiä.
Tutkimustuloksiin vaikuttavat esimerkiksi veden lämpötila, uintiaika ja tottumus kylmään. Joissakin tutkimuksissa koehenkilöitä ei ole ollut riittävästi, toisista on puuttunut verrokkiryhmä.
Entä kohottaako talviuinti mielialaa? Siitä talviuimarit ainakin puhuvat, ja siihen helsinkiläiset psykoterapeutit Riikka Airo ja Miia Lehtonen tarttuivat.
He ryhtyivät selvittämään, voiko talviuintia käyttää nuorten mielenterveyden hoidossa.
Ryhmään valikoitui kahdeksan 19–28-vuotiasta, jotka käyvät kevään ajan psykoterapiassa ja Allas Sea Poolin merivesialtaassa.
”Psykoterapiassa vahvistetaan tunnetaitoja. Talviuinnissa keskitytään läsnäoloon ja hengitykseen, jolla voi harjoitella kehonsa ja mielensä rauhoittamista. Kylmäshokki voi tuntua samalta kuin paniikki- tai ahdistuskohtaus”, Airo toteaa.
Ahdistusta ja masennusta mitataan kyselyillä. Verrokkiryhmää ei ole.
Toukokuussa selviää, miten hyvin talviuintia voi yhdistää psykoterapiaan. Airon mielestä hienoa on pelkästään sekin, jos talviuinti muuttaa käsitystä kylmästä ja pimeästä vuodenajasta.
Hyisessä vedessä seisoo mies. Hänestä näkyy vain pää.
Uin hätäisesti kahdeksan vetoa rintauintia ja menen saunaan. Mies on yhä paikallaan, kasvoillaan stoalainen tyyneys, kun palaan saunasta takaisin Allas Sea Poolin merivesialtaalle. Herranjestas! Kauanko olet ollut, kysyn. Mies vilkaisee seinäkelloa.
”Viisitoista minuuttia. Vielä yksi”, hän vastaa.
Mies kävelee rauhallisesti saunaan, minä hytisten perässä. Hän kertoo, että haluaa haastaa kehonsa ja mielensä, kuten selättää sormiin hiipivän kylmäkivun ja halun nousta vedestä, ja lopulta voittaa itsensä.
Joskus häntä on huimannut. Lihakset ovat kangistuneet, askel haparoinut.
Miehen nimi on Jussi Haramo, ja hän osoittautuu lääkäriksi. Hän toteaa heti, ettei ole ammattinsa puolesta perehtynyt talviuintiin, vaan on vedessä sen ajan, mikä tuntuu sopivalta. Kylmään hän totutteli portaittain ja lähes päivittäin: aluksi 45 minuuttia 15 asteisessa, lopulta noin 15 minuuttia nolla-asteisessa vedessä. Tuon ajan tottunut talviuimari voi olla vedessä.
Haramo toteaa, ettei mene hyiseen veteen ilman neopreenitossuja ja -hanskoja, jotka suojaavat paleltumilta ja valkosormisuudelta. Itseään kannattaa kuunnella, hän sanoo. Kylmä on aina valtava rasitus sydämelle, kuin kova fyysinen treeni.
Totta. Talviuinnin ohjeissa sanotaan, että jos sairastaa sydänsairautta, kuten sepelvaltimotautia, pitäisi ensin neuvotella hoitavan lääkärin kanssa.
Kannattaa myös olla varovainen, jos on muita kroonisia sairauksia, kuten astmaa tai diabetesta.
Avantoon ei ainakaan pidä mennä humalassa tai krapulassa, flunssassa tai muuten sairaana, tai jos sairastaa kylmänokkosihottumaa eli kylmäurtikariaa.
Kasvoja ja kehoa ei kannata kastella yhtä aikaa.
Professori Tiina Ikäheimon mukaan kylmä on keholle kuin kaasu, sillä se kiihdyttää sydämen sykettä. Kasvoille se on kuin jarru, sillä se laskee sykettä. Jarrun ja kaasun painaminen yhtä aikaa voi aiheuttaa autonomisen konfliktin, ja se voi altistaa rytmihäiriöille.
Kolmas uinti Marjaniemenrannassa. Pakkasaamun ilma on kuulas, aurinko paistaa. Riitta Lampela liukuu tottuneesti veteen, etenee pitkin vedoin. Hän ui kymmeniä metrejä. Minä ehkä kymmenen vetoa rintauintia, sillä ihoa pistelee ilkeästi.
”Aina se on yhtä kylmää”, Lampela toteaa.
Täysin samaa mieltä. Olen harjoitellut puolitoista kuukautta, enkä voi rehvastella kestävyydellä.
Lampela riisuu märän uimapukunsa heti laiturilla, ison froteekaapunsa alla. Hän kertoo, että teki työuransa sellistinä ja kärsi ankaran harjoittelun tuomasta nivelten ja lihasten kivuista. Hän sairasti usein flunssia ja söi ”laatikkokaupalla allergialääkkeitä”.
Kunnes simsalabim! Flunssat väistyivät, siitepölyallergia katosi.
Talviuinnin ansiota, Lampela sanoo.
Vuonna 2021 Suomen Latu teki kyselyn terveysvaikutuksista yli 1 100 talviuimarille. Kaksi kolmesta vastasi, että mielenvirkeys oli parantunut ja stressi vähentynyt. Flunssat olivat vähentyneet tai poistuneet joka toisella ja unen laatu parantunut neljällä kymmenestä.
Joka kahdestoista ei huomannut mitään vaikutusta.
Entä minä? Vaikea sanoa. Talvikauden nuha ja käsien palelu jatkuvat, mutta aamuyön heräilyistä olen päässyt eroon. Nukun paremmin ja tunnen itseni virkeämmäksi. Tunnustaudun nautiskelijaksi, sillä saunan ja uinnin jälkeen oloni on rauhallinen, rento ja lempeä – joten kyllä, olen tuntenut sen maagisen euforian, josta todelliset talviuimarit puhuvat.
Mutta johtuuko parempi yöuni juuri talviuinnista? En tiedä.
Ehkä vastaus löytyy tutkija Sirkka Rissasen toteamuksesta: ”Kyse on myös mielikuvien asettamisesta etukäteen. Kun ajattelee rentoutuvansa, näin todella käykin.”