Nyt kannattaa seurata tarkasti, millä tavalla Sipilän hallitus pyrkii ohjailemaan tieteentekoa
KOLUMNI: Myös mediaa voi odottaa kurinpalautus, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Kuluneina viikkoina on keskusteltu tutkimuksen etiikasta. Entistä useampi tietää nyt, mitä tarkoitetaan käsitteellä ”hyvä tieteellinen käytäntö” tai millainen instituutio on Tutkimuseettinen neuvottelukunta.
Ensin julkisuuteen nousivat Helsingin Sanomien uutisoimina epäselvyydet Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä. Matej Orešičin johtaman tutkimusryhmän kehittämillä menetelmillä on pyritty löytämään verenkierrosta molekyylejä, joilla voisi havaita diabetesriskin tai päätellä aivovamman vakavuuden. HS väitti Orešičin liioitelleen työnsä merkittävyyttä apurahahakemuksissa sekä esittäneen valikoiden tutkimustuloksia tieteellisessä julkaisussa. VTT oli selvittänyt epäiltyä vilppiä, mutta salannut raporttinsa.
Seuraavaksi keskustelua herätti Poliisiammattikorkeakoulussa tehty Maahanmuutto ja turvallisuus -raportti. Sen tilaajana ja maksajana toimi valtioneuvoston kanslia. Kaksisataatuhatta euroa maksanut raportti edustaa vuonna 2014 alkanutta ”strategista tutkimusta”, johon ohjataan osa valtion tutkimusrahoituksesta. Valtioneuvoston kanslialla on mahdollisuus tilata haluamaansa tutkimus- ja selvitystoimintaa vuosittain kymmenellä miljoonalla eurolla.
Kohu tilausraportista syntyi, kun kolme akateemista tutkijaa tuli julkisuuteen ja syytti raporttia huolimattomuudesta ja epätieteellisyydestä. Professori Markus Jäntin mukaan raporttia vaivaa ”piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä, joka ilmenee esimerkiksi huolimattomuutena lähteiden käytössä ja tulosten sekä menetelmien huolimattomana raportointina”. Aineistoa on kritisoitu epämääräiseksi, käytettyjä termejä epätäsmällisiksi ja menetelmien raportointia puutteelliseksi.
