Huono äiti

Mihin saakka eläimiä voi inhimillistää? Kirjailija katseli sääksikameroita ja yritti selvittää, voiko ihminen koskaan todella ymmärtää muita lajeja.

Essee
Teksti
Tiina Raevaara
Kuvitus
Tuomas Kärkkäinen

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Olen itkenyt tänä kesänä kerran. Se tapahtui elokuun ensimmäisenä päivänä, ja syy löytyy jostain päin Satakuntaa suolta, jonka sijaintia en tiedä. Tuossa kauniissa suomaisemassa suunnilleen keskipäivän aikaan Jouko todennäköisesti kuoli. Järkytyin pahasti ja myöhemmin iltapäivällä aloin itkeä.

Jouko oli sääksenpoikanen Luonnontieteellisen keskusmuseon kamerapesällä numero 4, ja se oli kuoriutunut kesäkuun alkupuolella.

Elokuun ensimmäisenä päivänä pesälle tuli merikotka.

Ihminen on laji, joka on tavattoman kiinnostunut muista eläimistä. Nykyaikainen tekniikka antaa aina vain paremmat mahdollisuudet kiinnostuksen toteuttamiseen. Kun mursu eksyi Suomen rannikolle, sen tekemisiä saattoi seurata suorana lähetyksenä.

Itse olen katsellut verkosta sääksiä. Linnunpesien kameraseuranta on suosittua, ja sääksi, kaloja syövä petolintu, on erityisen katsottu laji. Onko suoraa lähetystä tarkkailemalla mahdollista oppia ymmärtämään sääksiä?

Luonnontieteellisen keskusmuseon viittä pesäseurantaa voi katsella Sääksilive.fi-sivustolla. Tänä kesänä neljässä pesässä oli poikasia. Seuraajille katselu voi olla myös yhteisöllinen kokemus, sillä pesien tapahtumia ruoditaan jatkuvasti chat-keskustelussa.

Perusasiat sääksien käytöksestä oppii melko helposti. Tietty hälytysääni tarkoittaa, että lähistöllä on tunkeileva lajikumppani. Toisenlainen huuto kertoo hengenvaarasta, kuten merikotkasta tai kanahaukasta. Naarasemo kantaa vastuun hautomisesta, mutta koirasemo pääsee hautomaan silloin, kun se on tuonut naaraalle kalan. Koiras hoitaa kalastuksen myös poikasten kuoriuduttua.

Analysoin sääksiä, kiinnyn niihin ja toisinaan jopa keksin niille vuorosanoja. Jotkut tilanteet pesällä ovat ihmissilmin katsottuna koomisia. Vaikka kuinka tuijottaisin sääksiä, voinko kuitenkaan koskaan todella ymmärtää niitä?

Eläinten inhimillistämisestä keskustellaan silloin tällöin julkisuudessa Stena-mursun tapaisten aiheiden yhteydessä. Mutta mitä se edes on?

Lyhyt vastaus olisi tällainen: eläimen inhimillistäminen tarkoittaa muunlajisen eläimen näkemistä ihmisen kaltaisena.

Sellainen vastaus on tiiviydessään käyttökelvoton. Muutenkin keskustelu eläinten inhimillistämisestä on usein pinnallista. Puhutaan koirien talvivaatteista tai siitä, voiko kissasta käyttää hän-sanaa.

Eläinten inhimillistämistä on sen olettaminen, että eläimillä on samankaltaisia tunteita ja tarpeita kuin ihmisillä. Tätä käsitystä tiede tukee ainakin joidenkin eläinryhmien kohdalla ja ainakin joidenkin tunteiden suhteen.

Inhimillistäminen on sitäkin, että ihminen ajattelee tunnistavansa muunlajisen yksilön tunteet ja tarpeet. Tässä ollaan jo kaltevammalla pinnalla. Tulkitsemme parhaiten lajikumppaniemme eleitä ja ilmeitä. Sääkset ja muut petolinnut näyttävät ihmissilmään yleensä hieman kiukkuisilta. Koiraa kapeasilmäisempi susi tulkitaan viekkaaksi.

Inhimillistettäessä muunlajiselle eläimelle annetaan usein samanlainen yksilönarvo kuin ihmiselle. Tämä toteutui Stena-mursun kohdalla: sitä pyrittiin auttamaan, jotta se saisi jatkaa elämäänsä.

Eläinten yksilöllisyys tunnustetaan myös antamalla niille nimi. Jouko-sääksellä oli neljä päivää aiemmin kuoriutunut sisar Una. Sen äiti oli nimetty Nupuksi ja isä Niiloksi.

Sääksien kohdalla nimeäminen helpottaa keskustelua. Jos Joukosta olisi käytetty nimen sijaan sen renkaassa näkyvää koodia UNJ, olisiko eläintä inhimillistetty jotenkin vähemmän?

Toisaalta inhimillistäminen on sitä, että eläimen ajatellaan reagoivan tilanteisiin ihmisen tavoin. Usein kun Nuppu jakoi kalasta paloja poikasilleen, Una alkoi nokkia Joukoa. Seuraajat tulkitsivat tapahtumat näin: Una halusi kaiken ruoan, joten se pelotteli veljeään. Una oli ahne ja itsekäs. Jouko taas oli sinnikäs: monesti se kiersi Nupun toiselle puolen ja sai lopulta kalaa siinä missä siskokin. Toisaalta Jouko istui pesällä usein pää painuksissa. Sen ajateltiin mököttävän Unan nokkimisen vuoksi.

Elokuun ensimmäistä seurasi sekasorto. Una-poikanen käy pesällä, mutta emoja ei näy. Keskustelussa vaaditaan, että Unalle vietäisiin ruokaa.

Sääksiä seuraavien keskustelussa inhimillistämisen kirjo on runsas. Jotkut osallistujat esimerkiksi odottavat sääksiltä samanlaista moraalia kuin ihmisillä on.